Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Azerbaidžanin SNT
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Азәрбајҹан Совет Сосиалист Республикасы
Азербайджанская Советская Социалистическая Республика
28. huhtikuuta 1920 – 30. elokuuta 1991
Flag of Azerbaijan SSR.svg   Emblem of the Azerbaijan SSR.svg
lippu vaakuna
Azerbaijan SSR map.svg
Osa Neuvostoliittoa
Pääkaupunki Baku 40°22′N, 49°53′E
Pinta-ala 86 600 km² (9. sijalla Neuvostoliitossa)
Väkiluku
 –väestötiheys
7 037 900 (6. sijalla Neuvostoliitossa)
81,3 / km²
Historia
 –liittyi Neuvostoliittoon

30. joulukuuta 1922
Virallinen kieli azeri (de facto) ja venäjä
Yleisimmät kielet Vuoristo-Karabahissa armenia
Valuutta rupla (azeriksi манат, manat, ven. ру́бль, rublʹ) = kopeekka (azeriksi гəпик, qəpik, ven. копе́йка, kopeika) (SUR)
Aikavyöhyke UTC+5
Edeltäjä(t) Flag of Transcaucasian SFSR.svg Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta
Seuraaja(t) Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan
Motto Бүтүн өлкәләрин пролетарлары, бирләшин!
Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!

Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteeltä Azerbaidžanin SNT (azeriksi Азәрбајҹан Совет Сосиалист Республикасы, Азәрбајҹан ССР, АзССР, Azərbaycan Sovet Sosialist Respublikası, Azərbaycan SSR, AzSSR, ven. Азербайджа́нская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Азербайджа́нская ССР, АзССР, Azerbaidžanskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Azerbaidžanskaja SSR, AzSSR) käsitti nykyisen Azerbaidžanin alueen. Neuvostotasavalta perustettiin 28. huhtikuuta 1920. Sitä edeltänyt itsenäinen Azerbaidžanin tasavalta perustettiin Venäjän keisarikunnan Bakun kuvernementin, Jelizavetpolin kuvernementin ja Zaqatalan piirikunnan alueelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä ennen ensimmäiset työväenneuvostot oli perustettu 6. maaliskuuta 1917 Bakuun, ja neuvostoja oli myöhemmin myös Jelizavetpolissa, Şamaxıssa, Nuhassa, Lenkoranissa, Nahitševanissa ja Şuşassa. Bakun työläisneuvosto päätti neuvostovaltaan ryhtymisestä noin 400 edustajan voimalla 9. marraskuuta 1917. 13. marraskuuta Bakun neuvosto julisti Bakuun neuvostovallan. Vuonna 1918 bolševikit alkoivat varustautua. Maaliskuuhun mennessä Bakussa oli 6 000 aseistettua sotilasta. Samassa kuussa alkoi vastavallankumous kapinalla. 30. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 1918 käytiin Bakusta taistelu osapuolten välillä, johon osallistui yhteensä 20 000 henkilöä. 25. huhtikuuta 1918 Bakun neuvosto muodosti Bakun kansankomissariaatin, jota myöhemmin kutsuttiin Bakun kommuuniksi 1918. Hallituksen johtajana toimi S. G. Šaumjan. Öljyteollisuus ja Kaspianmeren kauppalaivasto kansallistettiin, maat takavarikointiin viljelijöille annettaviksi.

Osmanien valtakunnan miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Osmanien valtakunta

Maaliskuussa 1918 suuri osa Armeniasta tuli osmanien valtaamaksi, minkä jälkeen joukot suuntasivat kohti Bakua. 15. maaliskuuta 1918 saksalaiset nousivat maihin Potin satamassa ja ottivat haltuunsa Gruusiaa.

Neuvosto-Venäjän tuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Neuvosto-Venäjä

Neuvosto-Venäjä alkoi tukea sotilaallisesti Bakun kommuunia. Bakuun lähetettiin kesäkuussa 1918 seitsemän panssaroitua ajoneuvoa, 13 lentokonetta, 80 tykistöasetta, 160 konekivääriä ja 10 000 kivääriä, ammuksia sekä leipää. Lisäksi Neuvosto-Venäjän Berliinin suurlähettiläs A. A. Joffe vaati Saksaa pidättymästä tukemasta liittolaistaan Osmanien valtakuntaa hyökkäämästä Bakuun Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella. Kuitenkin eserrien ja menševikkien hallitus onnistui ulkomaalaisten avulla kukistamaan neuvostovallan 31. kesäkuuta 1918. Bakun kommuunin johtavat komissaarit, muun muassa S. G. Šaumjan, M. A. Aizbekov, P. A. Džaparidze, I. T. Fioletov, Ja. D. Zevin ja muuta, ammuttiin Krasnovodskissa kaikkiaan 26 komissaarin joukossa brittien ja eserrien toimesta 20. syyskuuta 1918. Tästä muistoksi on Moskovassa edelleen 26 bakulaisen komissaarin katu.

Brittien valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. elokuuta – 4. syyskuuta 1918 Bakussa olivat sotilaallisesti läsnä britit, kun taas 15. syyskuuta 1918 alkaen kaupungin olivat vallanneet osmanit. Vastavallankumoukselliset tukeutuivat osmaneihin. Mudroskin rauhan 1918 perusteella Entente cordiale ja Osmanien valtakunta sopivat siitä, että osmanien joukot vetäytyvät Bakusta. Syksyllä 1918 ne vetäytyivät ja paikalle tulivat britit marraskuussa 1919.

Uusi yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 1919 vallankumoukselliset aloittivat uudelleen toimintansa. Oli muodostettu 15. joulukuuta 1918 Bakun työläiskonferenssi, joka koostui 251 työväenorganisaation edustajasta. Kaukasuksen piirikomitean Bakun toimiston päälliköksi tuli maaliskuun 1919 alussa Anastan Mikojan. Bolševikit toimittiva laittomasti Astrahanin puna-armeijan tarvitsemaa bensiiniä ja voiteluaineita. Meritse oli muutamassa kuukaudessa laivattu 20 000 puutaa bensiiniä ja 3 500 puutaa voiteluaineita.

Kansankomissaarien neuvosto perusti islamilaisen Taka-Kaukasiaan osaston, jota johti S. M. Efendiev, joka ylläpiti kiinteitä suhteita Bakun puolueorgnaisaation kanssa. Toukokuussa Bakuun tuli laittomasti G. K. Ordžokidze.

Vuosien 1919–1920 vaihteessa Azerbaidzan ajautui taloudelliseen kriisiin, mistä oli etua vallankumouksellisille. [1]


Vuonna 1922 muodostettiin Transkaukasian sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Transkaukasia hajosi vuonna 1936, jolloin Azerbaidžanista tuli jälleen neuvostotasavalta. Neuvostotasavalta lakkautettiin 30. elokuuta 1991, jolloin Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]