Azanian panafrikkalainen kongressi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Azanian panafrikkalainen kongressi
Pan Africanist Congress of Azania

Pac.svg

Perustettu 1959
Johto Letlapa Mphahlele (pj.)[1]
Mfanelo Skwatsha (sihteeri)[1]
Ideologia panafrikkalaisuus
Toimisto 71013 Langa Street, Daveton, Benoni, Johannesburg
Kansanedustajat 1[2]
Kotisivu pac.org.za

Azanian panafrikkalainen kongressi (engl. Pan Africanist Congress of Azania eli PAC, aikaisemmin Pan Africanist Congress) on eteläafrikkalainen panafrikkalainen puolue ja apartheidin aikainen vapaustaistelujärjestö.[3]

Liikkeen perusti vuonna 1959 joukko ANC:stä irtautuneita aktivisteja, jotka vastustivat ANC:n roduttomuuspolitiikka ja halusivat käynnistää rohkeamman apartheidin vastaisen toiminnan. Järjestön ensimmäinen puheenjohtaja oli Robert Sobukwe. Sobukwen strategia perustui panafrikkalaiseen massaliikehdintään syrjintää vastaan. PAC:sta muodostui ANC:n kilpailija kannatuksessa ja kun ANC julisti aloittavansa passilakien vastaisen kampanjan 31. maaliskuuta 1960, PAC päätti reagoida ja aloitti oman vastaavan kampanjansa jo 21. maaliskuuta. PAC:n mielenosoitukset pidettiin Sharpevillessa ja Kapkaupungin Langa-townshipissa. Sharpecvillessa väkivallaton mielenosoitus päättyi väkivaltaisesti poliisien avattua tulen mielenosoittajia kohti tappaen 69 ja haavoittaen 180.[3]

Sharpevillen verilöylyn jälkeen vuonna 1960 Kansallispuolueen hallitus kielsi kommunismin hävittämislain nojalla joukon apartheidia vastustaneita järjestöjä mukaan lukien PAC ja ANC. Sobukwe vangittiin ja lähetettiin Robben Islandin vankilaan. Hänet vapautettiin vuonna 1969 ja asetettiin kotiarestiin Kimberleyyn. Kotiaresti jatkui Sobukwen kuolemaan asti vuonna 1978.[3]

PAC jatkoi toimintaansa maan alla ja ulkomailta käsin sille perustettiin myöds sotilaallinen siipi Poqo (myöhemmin Azanian People’s Liberation Army, APLA). Nana Mahomo, Peter Molotsi ja Peter Raboroko perustivat PAC:n toimistoja Dar es Salaamiin ja Lontooseen. Jonkin aikaa se teki yhteistyötä ANC:n kanssa, mutta vuonna 1962 erimielisyydet johtivat uuteen välirikkoon.[3]

Potlako Leballo pakeni Etelä-Afrikasta vuonna 1963 Maseruun Lesothoon ja nousi PAC:n virkaatekeväksi puheenjohtajaksi. Samana vuonna hän piti Maserussa puheen PAC:n aikomuksesta aloittaa pian vallankumouksellinen sota Etelä-Afrikassa. Pian tämän jälkeen poliisi sai kiinni rajan yli salakuljetettuja kirjeitä ja löysi PAC:n jäsenten osoitelistan. Tämä johti laajoihin pidätyksiin, jotka käytännössä hävittivät Etelä-Afrikan sisäisen puolueen. Laballo ajautui myös valtataisteluun muiden PAC:n johtajien kanssa.[3]

Soweton mellakoiden jälkeen PAC yritti jälleenrakentaa organisaatiotaan samalla kuin se vastaanotti suuren joukon uusia Etelä-Afrikasta pakenevia jäseniä. Valtataistelu puolueen johdossa jatkui ja päättyi vuonna 1979 Leballon erottamiseen ja Vusumuzi Make nousi johtajaksi vuoteen 1981 asti. Tuoloin Robben Islandilta vapautunut John Pokela valittiin puheenjohtajaksi.[3]

Järjestö laillistettiin uudelleen vuonna 1990 ja se sai maan ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa 1,2 % kannatuksen ja viisi paikkaa maan parlamentissa.[3]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit Ääniä Osuus (%) Paikkoja
1994 243 478 1,25 5
1999 113 125 0,78 3
2004 113 512 0,73 3
2009 48 530 0,27 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The PAC LEADERSHIP PAC. Viitattu 7.7.2010. (englanniksi)
  2. Office-bearers & Members Parliament of South Africa. Viitattu 7.7. 2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Pan Africanist Congress South African History Online. Viitattu 7.7.2010. (englanniksi)