Axel Stenius
Axel Rudolf Gabriel Stenius (29. kesäkuuta 1857 Tohmajärvi – 8. syyskuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen sotilas, opettaja ja musiikkialan vaikuttaja.[1]
Steniuksen vanhemmat olivat kruununnimismies Axel Garbriel Stenius ja Charlotte Louise Winter. Stenius kiinnostui musiikista jo käydessään koulua Kuopiossa, hänen ensimmäinen opettajansa viulunsoitossa oli tanskalainen Wilhelm Tönnesen. Hän meni 1875 Haminan kadettikouluun, valmistui sieltä 1880 ja palveli ensin aliluutnattina Käisalmen krenatöörirykmentissä ja sitten seuraavasta vuodesta Vaasan tarkka-ampujapataljoonassa, lopulta komppanianpäällikkönä. 1898-1902 hän toimi Lohjan resenrvikomppanian päällikkönä. Armeijan palveluksesta Stenius erosi everstiluutnanttina. Upseerin työnsä ohella Stenius toimi Vaasassa ja 1890-1903 Hangossa kieltenopettajana. 1903-1927 hän oli Valtion rautateiden palveluksessa, ensin puutavarakonttorin ja sitten varastokonttorin esimiehenä. Steniuksesta tuli Vaasassa 1890-luvulla keskeinen musiikkielämän vaikuttaja, joka muodosti satahenkisen kuoron. Se piti 60-jäsenisen orkesterin kanssa useita suuria oratoriokonsertteja ja vieraili muun muassa Helsingissä. Stenius toimi lisäksi useiden laulujuhlien isäntänä. Helsinkiin muutettuaan hän jatkoi kuoronjohtajan uraansa johtaen 1901-1910 Muntra Musikanter-seuran mieskuoroa, toimi Nya Pressenin musiikkiarvostelijana ja oli Svenska Oratorioföreningenin sekä 1918 asetetun sotilassoittokuntakomitean puheenjohtaja. [1]
Steniuksen puoliso oli vuodesta 1886 Olga Wilhelmina Montin (k. 1928), joka oli aikaisemmin naimisissa apteekkari Karl Waldimir Henningin kanssa. Stenius kuoli syyskuussa 1928 Marian sairaalassa Helsingissä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stenius-suku
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 712-713.
- ↑ a b c Eversti Axel Stenius, Helsingin Sanomat, 09.09.1928, nro 245, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
