Avalon (kappale)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kappaleen nuottijulkaisun kansilehti.
Ääninäyte

Al Jolson – ”Avalon”

Al Jolsonin nauhoite vuodelta 1920

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avalon” on amerikkalainen popkappale vuodelta 1920. Sen sävelsivät ja sanoittivat Al Jolson, B. G. DeSylva ja Vincent Rose.[1] Ensimmäinen joka äänitti kappaleen oli Jolson, joka käytti sitä myös musikaaleissa Sinbad ja Bombo.[2][3][4] Jolsonin versio nousi listakakkoseksi vuonna 1921.[1] Rose sävelsi kappaleen mahdollisesti yksin, ja Jolson sai suosittuna esittäjänä osansa tekijänoikeudesta.[1] Alun perin kappaleen säveltäjiksi oli merkitty vain Jolson ja Rose; DeSylvan nimi lisättiin myöhemmin.[1]

Kappale on suosittu jazzstandardi ja sen ovat levyttäneet muun muassa Cab Calloway (1934), Coleman Hawkins (1935) ja Eddie Durham (1936). Benny Goodmanin kvartetti soitti kappaleen kuuluisassa vuoden 1938 Carnegie Hallin konsertissaan.[1] Kappaletta on käytetty myös elämäkertaelokuvissa Al Jolson (1946) ja Rytmin kuningas – Benny Goodman (1956).[5]

Kappaleen alkumelodia on alun perin Giacomo Puccinin aariasta E lucevan le stelle, ooperasta Tosca, vain pienin muutoksin. Puccinin kustantajat haastoivat Rosen ja Jolsonin oikeuteen vuonna 1921 melodian käytöstä, ja säveltäjät joutuivat maksamaan korvauksina 25 000 dollaria ja oikeuden kaikkiin senjälkeisiin tekijänoikeuspalkkioihin.[1]

Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Red Nichols and His Five Pennies (27. helmikuuta 1928)
  • George Monkhouse and his Cambridge University Quinquaginta Ramblers (12. maaliskuuta 1930)
  • Spike Hughes and his Dance Orchestra (23. toukokuuta 1930)
  • Joel Shaw and his Orchestra (elokuussa 1932)
  • Billy Cotton and his Band (21. heinäkuuta 1933)
  • Casa Loma Orchestra (16. elokuuta 1934)
  • Cab Calloway and his Orchestra (4. syyskuuta 1934)
  • Scott Wood and his Six Swingers (18. joulukuuta 1934; 1. syyskuuta 1936)
  • Joe Venuti and his Orchestra (26. joulukuuta 1934)
  • KXYZ Novelty Band (29. tammikuuta 1935)
  • Coleman Hawkins (2. maaliskuuta 1935)
  • Quintette du Hot Club de France (heinäkuussa 1935)
  • Jimmie Lunceford and his Orchestra (30. syyskuuta 1935)
  • Harry Roy and his Orchestra (8. marraskuuta 1935)
  • Val Rosing and his Swing Stars (18. marraskuuta 1935)
  • Ballyhooligans (7. heinäkuuta 1936)
  • Benny Goodman Quartet (29. kesäkuuta 1937; 28. syyskuuta 1937; 16. tammikuuta 1938)
  • Joe Daniels and his Hotshots (28. syyskuuta 1937)
  • Alix Combelle et son Orchestre (4. lokakuuta 1937)
  • Harry James and his Orchestra (13. heinäkuuta 1939; 8. marraskuuta 1939)
  • Willie Lewis and his Negro Band (27. kesäkuuta 1941)[6]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Chris Tyle: Avalon (1920) JazzStandards.com. Viitattu 2009-08-19. (englanniksi)
  2. Ruhlmann, William: Breaking Records: 100 Years of Hits, s. 42. Routledge, 2004. ISBN 0415943051. (englanniksi)
  3. Kenrick, John: Al Jolson: A Biography Viitattu 2009-11-26. (englanniksi)
  4. Philip Furia & Michael L. Lasser: America's Songs: The Stories Behind the Songs of Broadway, Hollywood, and Tin Pan Alley, s. 24. CRC Press, 2006. ISBN 0415972469. (englanniksi)
  5. David A. Jasen: A Century of American Popular Music: 2000 Best-Loved and Remembered Songs (1899-1999), s. 14. Taylor & Francis, 2002. ISBN 0415937000. (englanniksi)
  6. Richard Crawford & Jeffrey Magee: Jazz Standards on Record, 1900–1942: A Core Repertory, s. 6–7. Center for Black Music Rsrch, 1992. ISBN 0929911032. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]