Automaattinen paloilmoitin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaisvalmisteinen paloilmoitinjärjestelmä
Paloilmoitinjärjestelmään kuuluva palohälytin
Paloilmoituspainike Saksasta

Automaattinen paloilmoitin on turvalaitteisto, joka tunnistaessaan tulipalon synnyn tekee automaattisesti ilmoituksen hätäkeskukseen ja hälyttää myös valvottavassa tilassa. Järjestelmä koostuu ilmoitinkeskuksesta, paloilmaisimista, paloilmoituspainikkeista ja paikallishälyttimistä. Paloilmoitinlaitteisto antaa myös automaattisesti varoituksen sen toimintavarmuutta haittaavista vioista.

Paloilmaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paloilmaisin on laite, joka reagoi tulipaloon. Laite asennetaan valvottavaan tilaan, ja sen toiminta voi perustua savun, lämmön, liekkien, palokaasujen tai näiden yhdistelmien tunnistamiseen.

Savuilmaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmiten paloilmaisimina käytetään savuilmaisimia, joita mittaustavan mukaan jaoteltuna on kolmea tyyppiä: piste-, linja- ja näytteenottoilmaisimia.

Pisteilmaisin on pistemäinen mittalaite. Pistemäisessä ioni-ilmaisimessa on kaksi kammiota, joiden läpi kulkee sähkövirta: avoin mittauskammio ja suljettu vertailukammio. Kun savu pääsee mittauskammioon, kammion jännite muuttuu. Kun muutos vertailukammion jännitteeseen on riittävä, laite hälyttää. Vähittäiskaupassa myytävät palovaroittimet ovat yleensä ioni-ilmaisimia. Optinen ilmaisin perustuu avoimeen mittauskammioon, jossa kulkee valo. Mahdollinen savu aiheuttaa valon sirontaa, jonka laite havaitsee ja hälyttää. Linjailmaisin perustuu esimerkiksi hallin päädyssä olevaan valonlähteeseen ja toisessa päädyssä olevaan vastaanottimeen. Laite hälyttää havaitessaan valon himmenevän savunmuodostuksen vuoksi. Ilmaisintyyppiä käytetään suurten hallimaisten tilojen paloilmaisimena. Näytteenottoilmaisin toimii samalla periaatteella kuin ioni- tai optinen ilmaisin, paitsi että se pumppaa ilmaa mittauskammioon. Tällöin voidaan käyttää herkempää mittausta ja laitteen hälytyskynnys on matalampi.[1]

Lämpöilmaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpöilmaisimia on kahta tyyppiä: piste- ja linjailmaisimet. Pistemäiset lämpöilmaisimet toimivat joko mittaamalla lämpötilaa (yläraja- eli maksimaali-ilmaisin) tai lämpötilamuutosta (muutosnopeus- eli differentiaali-ilmaisin). Ylärajailmaisin hälyyttää kun asetettu maksimilämpötila on saavutettu, muutosnopeusilmaisin kun lämpötila nousee tietyssä ajassa riittävästi. Suomessa muutosnopeusilmaisimissa on oltava myös ylärajatoiminto. Linjamaiset lämpöilmaisimet tehdään esimerkiksi kuumuudessa muotoansa muuttavista kaapeleista.[1]

Kaasuilmaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasuilmaisimen toiminta perustuu siihen, että se tunnistaa palamisreaktiossa, pyrolyysissa syntyviä kaasuja. Kaasuilmaisimia käytetään myös havaitsemaan nestekaasuvuotoja.

Paloilmoituspainike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paloilmoituspainikkeiden avulla palon havainnut henkilö voi tehdä ilmoituksen käsikäyttöisesti. Laite on kytkin, jossa on yleensä kertakäyttöinen suojakansi. Kansi rikotaan ja kytkintä painettessa laite lähettää signaalin ilmoitinkeskukselle.

Paikallishälytin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallishälytin varoittaa valvottavassa tilassa tulipalolta joko ääni- tai valomerkillä. Laite aktivoituu saatuaan signaalin ilmoitinkeskukselta.

Ilmoitinkeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmoitinkeskus on laite, johon järjestelmän muut osat on kytketty, ja jossa on automaattinen ilmoituksensiirtojärjestelmä. Tunnistimet ja kytkimet lähettävät tiedon ilmoitinkeskukseen, joka käynnistää paikallishälyttimet ja lähettää tiedon hälytyksestä automaattisesti hätäkeskukseen.

Paloilmoittimet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Automaattisia paloilmoittimia on Suomessa asennettuina vajaat 20 000 kappaletta. Vaikka laitteet ovat tärkeä osa paloturvallisuutta, niiden tekemistä vääristä palohälytyksistä aiheutuu yhteiskunnalle ja kiinteistön omistajille myös huomattavia taloudellisia kustannuksia. Laitteet hälyttävät palokunnan paikalle vuonna 2006 noin 21 000 kertaa vuodessa, joista virheellisten hälytysten määrä on 98 prosenttia. Yleensä virheellinen hälytys johtuu muusta kuin tulipalon aiheuttamasta savusta tai pölystä, tai kiinteistössä oleskelevien ihmisten virheellisestä toiminnasta. Joka neljännessä turhassa hälytyksessä syytä ei saada selville.[2] Paloimoittimen luotettavan toiminnan varmistamiseksi se on huollettava säännöllisesti. Järjestelmään liittyvä varakäyntiakusto on uusittava kolmen vuoden välein. Savuilmaisimet ovat herkkiä antureita, jotka on huollettava valmistajan ohjeiden mukaisesti noin 3–5 vuoden välein. Suurin osa erheellisistä hälytyksistä aiheutuu virheellisestä huollosta.

Paloilmoittimen haltija on taho, jolla on hallintaoikeus paloilmoittimeen. Haltija vastaa laitteiston toimivuudesta sekä siihen liittyvistä sopimuksista. Haltija voi valtuuttaa kunnossapidon ja kuukausirutiinit kolmannelle osapuolelle. Haltijan vastuuta ei voi siirtää eteenpäin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karlson, Vänskä 2004
  2. Erheelliset paloilmoitukset kuriin! Pelastustoimi. 20.6.2007. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Viitattu 21.1.2008.
  3. Määritä osoite! Pelastustoimilaki. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Viitattu 24.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]