Autismin kirjo

Wikipedia

Ohjattu sivulta Autismin spektri
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Autismin kirjo eli autismin spektri tai laaja-alaiset kehityshäiriöt (Pervasive Developmental Disorders, PDD), on yleisnimitys autismille ja autismin kaltaisille neurologisille poikkeavuuksille kuten lapsuusiän autismi ja Aspergerin oireyhtymä(AS). Nykyisin autismin diagnoosissa puhutaan mieluummin autismin spektrin piirteistä, sillä autismi ei ole mikään yhtenäinen oireyhtymä vaan jokaisella yksilöllä autismin piirteet koostuvat erilaisista neuropsykologiaan kuuluvista oireista. Autisminkirjon piirteiden esiintyvyys vaihtelee eri tutkimuksissa 20/10 000 - 77/10 000 [1]. Autismikäsitteen laajeneminen autismispektriin ja lisääntynyt tietoisuus autismista on vaikuttanut myös sen esiintyvyyden kasvuun. Näiden laaja-alaisten kehityshäiriöiden ohella esiintyy usein myös muita perinnöllisiä neurologisia poikkeamia kuten epilepsia, Touretten oireyhtymä, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, jne.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Kun lastenpsykiatri Leo Kanner vuonna 1943 oli kiinnittänyt huomiota lapsiin, jotka sulkeutuivat omaan maailmaansa ollessaan kontaktissa muihin ihmisiin, hän käytti termiä "autismi", jonka hän lainasi skitsofrenian oirekuvauksesta. Kanner uskoi, että kaikilla lapsilla on varhainen autistinen vaihe. Tämä käsitys on myöhemmin kuitenkin osoitettu vääräksi. Seurauksena oli kuitenkin, että autismi ja skitsofrenia sekoitettiin helposti toisiinsa. Sekaannus koski niin oireita, niiden esiintymistä kuin syitä. Psykoosin sekoittamisesta autismiin seurasi, että lasten psykiatriassa käytettiin käsitteitä lapsuuden psykoosi ja lapsuusiän skitsofrenia, joiden piiriin autismikin kuului. Se erotettiin omaksi tautiluokituksekseen vasta 1980-luvulla. Kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 alkuperäinen käsite yksittäisestä häiriöstä laajentui nykyiseksi käsitteeksi autismi spektrin häiriöt, laaja-alaiset kehityshäiriöt vuonna 1994. Tällöin DSM-IV tautiluokitukseen tuli viisi autismin oireita kuvaavaa luokkaa.[2]

[muokkaa] Autismispektrin alatyypit ICD-10 mukaan

[muokkaa] F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

F84.0 Lapsuusiän autismi

F84.1 Epätyypillinen autismi

F84.2 Rettin oireyhtymä

F84.3 Muu lapsuusiän persoonallisuutta hajottava (disintegratiivinen) kehityshäiriö

F84.4 Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5 Aspergerin oireyhtymä

F84.8 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9 Määrittelemätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö [3]

[muokkaa] Diagnoosi

Autistinen lapsi asettaa usein lelunsa tarkkaan järjestykseen
Autistinen lapsi asettaa usein lelunsa tarkkaan järjestykseen

Autistinen yksinäisyys ja pakonomainen tarve samanlaisena toistuviin asioihin, olivat Kannerin mukaan autismin keskeiset piirteet. Laaja-alaiset kehityshäiriöt diagnosoidaan edelleenkin tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Tärkeimmät kolme tutkittavaa aluetta ovat kommunikaatio, kiinnostuksen kohteet ja sosiaalinen vuorovaikutus. Autismin spektrin monimuotoisuus johtuu siitä, että näiden kolmen alueen komponentit esiintyvät lukuisissa erilaisissa yhdistelmissä. Usein ilmenee lisäksi stereotyyppistä, toistavaa käytöstä ja eri maneereita. Myös ali- tai yliherkkyys ympäristön ärsykkeille on tavallista. Oirekuva voi vaihdella henkilöstä toiseen suurestikin. Autismin spektrin piirteet vaihtelee siis yksilöllisesti ja muuttuu henkilön kehittymisen myötä, jonka vuoksi diagnostisten rajojen asettaminen on vaikeaa[4]. Kun diagnoosi tehdään varhain puhutaan autismista. Myöhemmin tehty diagnoosi on tavallisesti Asperger[5]

[muokkaa] Diagnoosin ongelmia

Autismin diagnosointi ei ole yksinkertaista. Se on oireyhtymä. Diagnoosissa pisteytetään ja summataan tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita diagnostisesta oireluettelosta. Vaikka kahdella autismin kirjoon kuuluvalla diagnoosi olisi sama, lopputulos saattaa koostua aivan erilaisista oireista. Yksittäisiä ja eriasteisia Asperger-piirteitä esiintyy muissakin henkilöissä kuin diagnosoiduissa tai diagnosoitavissa olevissa. Aspergerin syndroomasta on tunnistettu jo erilaisia alaryhmiä, joten määritelmä saattaa tulevaisuudessa laajentua. Rettin syndroomaa pidetään myös autismin kirjoa sivuavana. Autismioireiden yhteydessä esiintyy usein myös keskittymishäiriötä (ADHD), Touretten oireyhtymää, epilepsiaa ja dysfasiaa. Psykiatrisena diagnoosina on usein laaja-alainen kehityshäiriö. Se sisältää kaikki edellä mainitut neurologiset oireyhtymät eikä ole kovin tarkkarajainen. Vaikka lapsen ongelmat näyttävät psyykkisiltä, psykiatrinen diagnoosi ei yksin sovi hoidon suunnitteluun, vaan vaatii moniammatillista tiimiä, jossa on mukana myös neurologian ja neuropsykologian asiantuntemus.

Aspergerin oireet on virheellisesti sekoitettu skitsofreniaan. Vielä 10 vuotta sitten autismin kirjon piirteet diagnosoitiin usein psykoosina. Autismin kirjon oireyhtymät oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu. Lasten psykiatrian piirissä edelleenkin löytyy niitä jotka kutsuvat autismin kirjon oireyhtymiä, kuten Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi. Autismin kirjon laaja-alaisia kehityshäiriöitä käytetään toisinaan (vastoin varsinaista diagnoosikriteeristön määritelmää) myös kuvaamaan tilannetta, jossa lapsella on vakavia psyykksiä ongelmia, esimerkiksi psykoottistyyppistä käyttäytymistä. Erot termin käytössä näyttävät liittyvän tapaan arvioida psyykkistä kehitystä; käyetyllä teoreettisella ja terapeuttisella viitekehyksellä voi olla merkitystä ongelman määrittelyssä. Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana [6].

Vääriä diagnooseja

[muokkaa] Autismin kirjon piirteet

Autismin kirjon piirteiden avulla määritellään autismin vaikeusastetta. Yleisesti autismiksi kutsutaan autismin kirjon kolmea vaikeinta diagnostista luokkaa. Autismi diagnosoidaan yleensä lapsena. Voidaan puhua sulkeutuneista, passiivisista ja aktiivisista, mutta oudosti käyttäytyvistä lapsista [7][8]. Sulkeutuneita ja passiivisia sanotaan vaikeasti autistisiksi LFA (Low Functioning Autism). Autismista, johon liittyy verrattain korkea toiminnallinen kyky, käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) hyvätasoinen autismi. Se on lähellä Aspergerin oireyhtymää, autismin kirjon lievempää muotoa. Aspergerin syndroomaa saatetaan käyttää joskus jopa "paremman puutteessa", kun henkilöllä on selvästi autismin kirjoon liittyviä piirteitä, mutta mikään muukaan syndrooma ei täsmää. Tällöin kuitenkin kyseessä voi olla epätyypillinen autismi.

Vaikka autistisia oireita voidaan lievittää ja vaikka erityyppiset liitännäisongelmat, kuten alkoholismi, äkilliset sekavuustilat, masentuneisuus ja pakonomainen kiinnostus kuolemaa kohtaan – hämärtävät oireyhtymän kliinistä kuvaa, keskeistä on, että nämä henkilöt eivät edelleenkään kykene olemaan nopeassa ja inuitiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa sosiaaalisesti hyväksyttävällä ja joustavalla tavlla. Tämän vuoksi heiltä lähes täysin puuttuu luonnollinen improvisoimiskyky. Yksittäiset henkilöt voivat silti omaksua suuren määrän erilaisia sosiaalisia rooleja ja lyhyen aikaa selviytyä hyvinkin jonkin tällaisen roolin esittämisestä – ja siten näyttää tässä suhteesa normaaleilta. Usein kuitenkin myös tällaisissa tapauksissa henkilöiden puutteellinen kyky improvisoida havaitaan yleensä nopeastiKokemukset, elämäntapahtumat ja hoito eivät vaikuta jäykkyyteen, rutiineihin takertumiseen ja terveen järjen puutteeseen[9].

[muokkaa] Vuorovaikutusongelmat

Ihminen on jo syntymästään kehittynyt havaitsemaan erityisen herkästi muut ihmiset ympärillään. Erityisesti tunteiden tulkinta kasvojen ilmeiden perusteella kehittyy nopeasti. Kohta lapsi alkaa myös erottamaan omat tunteensa ja ajatuksensa ympärillä olevien ihmisten tunteista. Jos nämä varhaisen vuorovaikutuksen taidot eivät kehity normaalisti, puhutaan autismin kirjon ongelmista. Joillakin lapsilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät jo hyvin pienenä, toisilla lapsilla vasta myöhemmin. Jos lapsi ei opi puhumaan ennen kolmatta ikävuottaan epäillään autismia, mutta lapsi joka oppii puhumaan, vaikka käytös muuten saattaa olla autistinen saattaa jäädä diagnosoimatta ennen kouluikää, sillä kotona opitaan usein tulemaan toimeen poikkeuksellisesti käyttäytyvän lapsen kanssa. Autismin spektrumin piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää tavallista tarkempana ja ujona. Viimeistään autismin spektrin ongelmat näkyvät kodin ulkopuolella erilaisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen vaikeuksina ennen murrosikää[10]

Autismin vuorovaikutusongelmat ovat sosiaalisia, kielellisiä ja ajan tajuun liittyviä. Nämä ilmenevät mm. ymmärryksen, ilmaisun, ajattelun, tunteitten ja liikkeiden vaikeutena. Ne eivät ole samanlaisia kaikilla vaan yksilöllinen vaihtelu on suurta. Seuraava taulukko on malli siitä, miten nämä vaikeudet vaikuttavat monella tasolla toinen toisiinsa[11]. Vuorovaikutusongelmien seurauksena saattaa olla haastava käytös.

Sosiaaliset vaikeudet näkyvät sosiaalisten vihjeitten tulkinnan väärinkäsityksinä. Sosiaalinen ilmaisuntarve on niukkaa. Ajattelu on ratkaisukeskeistä. Tunteiden hallinta on heikkoa ja eleet ja ilmeet jäykkiä ja vaikeasti tulkittavia.

Kielelliset vaikeudet näkyvät abstraktienkin asioiden konkreettisena ymmärtämisenä. Myös kielellinen ilmaisu on konkreettista. Ajattelu on mustavalkoista. Kompromissit ovat vaikeita. Eläytyminen kielen keinoin on vaikeaa. Eleviestintä on jäykkää.

Ajan taju on vaikeaa. Tämä näkyy ajattomuutena sekä ilmaisun ja toiminnan hitautena. Ajatteluakin on vaikea jaksottaa abstrakteiksi kokonaisuuksiksi. Tunneilmaisu ei ota huomioon aikaa eikä paikkaa. Rytmitaju on hyvä, musiikkiin on helppo eläytyä, mutta on vaikeuksia tuottaa toimia kielellisten ohjeitten mukaan.


Vaikeus Ymmärrys Ilmaisu Ajattelu Tunteet Liikkeet
Sosiaalinen Tulkinta Tarve Ratkaisu Hallinta Ilmeet
Kielellinen Konkretia Konkreettinen Kyllä / Ei Eläytyminen Jäykkyys
Ajallinen Ajattomuus Hitaus Jaksottomuus Sopivuus Rytmi

[muokkaa] Geneettinen pohja

Autismin kirjon ongelmat esiintyvät usein suvuittain. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä on monissa tapauksissa suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla[12]. Tutkimuksissa on todettu, että autismin kirjon oireiden aiheuttajia yhdistää enemmän tai vähemmän tietty geenijoukko, joka esiintyessään aiheuttaa yhtä tai useampaa oiretta. Kyseisen geenijoukon ohella on usein havaittu esiintyvän myös monia myönteisiä vaikutuksia. Tämä lienee osasyynä siihen, että autismin kirjon häiriöt eivät näytä vähentyvän kansanterveydessä (katso autismi epidemiana). Autismin kirjon oireista kärsii noin 0,9 prosenttia väestöstä. Aspergerin syndroomasta oletetaan kärsivän 0,35-0,5 prosenttia väestöstä. Kaikkiaan noin 50 000 suomalaista kuuluu autismin kirjoon. Heistä noin 10 000 on autisteja.[13]. Uusimmat tutkimukset ovat edelleen vahvistaneet autismin geneettisen pohjan [14].

[muokkaa] Kuntoutuksesta

Autistisen lapsen neuropsykologinen kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, mieluiten noin 2-4 vuoden iässä. Niin sanotut "puhtaat autistit" hyötyvät enemmän intensiivisestä terapiasta, kuin ne joilla on laaja-alaisia kehityksen ongelmia. Tämä edellyttää siis myös varsin huolellista diagnoosin tekemistä. Lapsuusiän autismidiagnoosin saaneet ovat yleensä vaikeavammaisia, jolloin heidän kuntoutuksestaan vastaa Kansaneläkelaitos [15].

Autismia ei voi parantaa. Siihen liittyviä oireita voidaan kuitenkin helpottaa ja sekä kommunikointia että vuorovaikutustaitoja parantaa. Tämä kehitys näkyy parhaiten perheiden sisällä. Suotuisa kehitys vaatii intensiivistä työtä ja ympäristön tukea. Pelkästään kahdenkeskisillä terapioilla, kuten psykoterapia ei ole merkitystä, vaan terapia vaatii moniammatillista yhteistyötä. Autistisella lapsella on usein monia kuntoutusmuotoja kuten puheterapia, erilaiset visuaaliset harjoitteet, sensoriseen integraatioon perustuva terapia, Lovaasin terapia, TEACCH (Treatment and Education of Autistic and related Communication Handicapped Children), Portaat varhaiskuntoutus ja PECS (Picture Exchange Communication System).

Autismin kirjolle ovat ominaisia vuorovaikutusongelmat. Laitoshoidossa pyritään poistamaan käytös jona ongelma näyttäytyy. Näin ei kuitenkaan saada aikaan pysyviä tuloksia, sillä uusissa olosuhteissa henkilö ei tiedä miten soveltaa oppimaansa. Parhaisiin tuloksiin päästään niissä olosuhteissa, joissa ihminen toimii sopeuttamalla vuorovaikutustaidot sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista. Tärkeää on selvitä jokapäiväisen elämän paineissa. Autismin kirjon ongelmat tulevat mm. aistiherkkyyksistä ja erilaisesta maailman kokemisesta. Outona häirikkönä ja pelottavana kummajaisena hän kokee olevansa kuin Notre Damen kellonsoittaja. Nostamalla oppimisvaikeuksista kärsivän yksilön itsetuntoa ja huomioimalla henkilön vahvuudet, hänen suhteensa muuhun maailmaan ja muun maailman suhde häneen tasapainottuu. Tärkeintä kuntoutusta autismin kirjossa on asianmukainen tuki koulutuksessa.

[muokkaa] Laitoshoito vai avohoito

Laaja-alaisten kehityshäiriöiden syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja lisäaineita sekä rokotteita. Välillä esitetään myös, että autismin kirjon piirteet ovat yleisinhimillisiä ja vanhemmat vain yrittävät hyötyä hankkimalla diagnoosin lapselleen. Autismin kirjon häiriöitä tulkitaan psykiatriassa myös lapsuuden psykoosiksi. Edelleenkin psykodynaamisen koulukunnan mukaan kuntoutukseksi sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi. Kognitiivinen psykoterapia sen sijaan sopii paremmin. Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa usein muuksi laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi.

Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa, että kotona. Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea. Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005 lasten laitoshoidon erot eri puolilla maatamme on huomattavan suuret. Tilastot osoittavat, että Länsi-Pohjassa vain kaksi alle 12-vuotiasta lasta oli laitoshoidossa 7 vrk vuonna 2005 kun taas pääkaupunkiseudulla laitoksissa oli 268 lasta 18 626 vrk.

Kehitysvammaisilla tavataan suhteellisen usein haastavaa käyttäytymistä, jonka hillinnässä käytetään psykoosilääkkeitä. Uusimmassa tutkimuksessa näyttöä psykoosilääkkeiden tehosta ei ole kuitenkaan voitu todeta. Tutkijat huomauttavat, että kehitysvammaisen aggressiot riippuvat usein ympäristötekijöistä ja liittyvät pakkoon, vaatimuksin, huomion herättämiseen tai haluun saada jotain mieluista. Tutkijat korostavat, että psykoosilääkkeitä ei tulisi käyttää rutiininomaisesti ei-psykoottisten kehitysvammaisten aggresssioiden hillinnässä [16]. Haastava käytös johtuu usein myös unen puutteesta, joka on autismin kirjossa yleistä. Melatoniinin on todettu auttavan nukahtamisongelmiin ja univajeen hoitoon [17].

[muokkaa] Opetuksesta ja ohjauksesta

Autismin kirjoon kuuluminen ei välttämättä tarkoita vain ongelmia, vaan esimerkiksi asperger ja hyvätasoinen autismi HFA merkitsevät myös vahvuuksia. Koulussa autismin kirjon piirteet näkyvät usein siinä, että oppija on oman tiensä kulkija. Hän ei toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Lapsi saattaa ymmärtää ohjeet väärin ja usein konkreettisella tavalla. Tämä saattaa johtaa omaperäisiin ratkaisuihin. Koulunkäynti ei kuitenkaan suosi omaperäisiä ratkaisuja. Huomatessaan toimivansa ”väärin” lapselle syntyy epävarmuus. Koulussa lapsi oppii katsomaan ensin mitä muut tekevät ja pyrkii sitten tekemään samalla tavalla kuin muutkin. Monesti ajatellaan, että vahvasti strukturoitu opetus on parasta opetusta autistin spektrumin opiskelijoille. Se on varmasti totta siinä mielessä, että ajan ja oman toiminnan ohjaus on heikkoa. Jo opiskelun alkaessa tarvitaan siis selkeä struktuuri ja ohjelma, joka kattaa koko opiskeluajan. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä autismin spektrumin opiskelijan kiinnostuksen kohteet ohjaavat voimakkaasti hänen opintoja. Siksi opetussuunnitelman mukaiset sisältöalueet eivät välttämättä toteudu siinä mielessä, kuin ne on oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kirjattu.

Opiskelijan ohjauksessa ja opetuksessa erityiset kiinnostuksen kohteet aiheuttavat sen, että joissakin oppiaineissa opiskelija saa helposti täysiä pisteitä ja suorituksia jopa enemmän kuin on tarpeen. Toisissa oppiaineissa osallistuminen saattaa olla heikkoa ja suoritukset jää toteutumatta. Autismin spektrumin opiskelijoita auttaa yksilöity henkilökohtainen opetussuunnitelma, mutta se ei yksin riitä. Pitäisi saada joustavuutta myös opetussuunnitelman sisältöihin. Tässä mielessä opetussuunnitelmat ja niiden toteutus ovat usein liian kankeita. Opiskelun alussa opetuksen toteutus ei useinkaan hahmotu opiskelijalle niin, että hän voisi tehdä itselleen sopivia valintoja. Joskus valintamahdollisuudetkin saattaa olla lähes olemattomat. Henkilökohtaista opetussuunnitelmaa pitäisi tarkentaa opiskelun kuluessa.

Erityisesti oppiaineissa, joissa huomataan kiinnostuksen puute, pitäisi miettiä, miten opetusta voitaisiin toteuttaa toisella tavalla. Pitäisi tarkistaa sekä opetusmenetelmiä että sisältöjä miten niistä saataisiin autismin spektrumin opiskelijalle mielekkäitä kokonaisuuksia. Erityisopettajan autismin spektrumin vaikeuksien tuntemus voi olla tässä arvaamattomaksi avuksi. Usein uskotaan, että tiukat rajat ja pakko toimii autistiselle opiskelijalle. Pakkotilanteessa opiskelija saattaa kuitenkin mennä aivan jumiin tai käyttäytyä odottamattomasti. Tämä ei johda oppimista eteenpäin. Motivaatio ja innostus pitää löytyä opiskelijasta itsestään jos halutaan päästä eteenpäin. Autistinen ihminen on usein sinnikäs. Löytäessään tavoitteensa hän harvoin antaa periksi. Psykiatria saattaa pitää tilannetta patologisena ja sekoittaa sen pakko-oireisuus häiriöihin. Autistinen mielenkiinto ei kuitenkaan ole aina patologista. Koulutuksen tehtävä on ohjata tätä mielenkiintoa sosiaalisesti rakentaviin kohteisiin. Löytämällä yhdessä opiskelijan kanssa oppiaineesta aspektin, joka sopii opiskelijan erityiseen mielenkiinnon kohteeseen saatetaan päästä pattitilanteesta ja opinnot alkavat sujua jopa paremmin kuin oli odotettu.

[muokkaa] Lähteitä

  1. ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
  2. ↑ Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005). Kliininen lapsipsykologia. Edita, Helsinki.
  3. ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
  4. ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
  5. ↑ Attwood, Tony (2007) Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, Jyväskylä
  6. ↑ Von Wendt,Lennart & Avellan, Anne (2007) Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4., Helsinki.
  7. ↑ Wing, Lorna (1997) Autistic spectrum disorders. BMJ. http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/312/7027/327
  8. ↑ Wing, Lorna (1997) Syndromes of Autism and Atypical Development. Teoksessa D. J. Cohen & F. R.Volkmar (toim.) Handbook of Autism and Pervasive Developmental Disorders. Wiley. New York
  9. ↑ Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylä
  10. ↑ Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
  11. ↑ Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
  12. ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  13. ↑ http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=33
  14. ↑ Arking, D. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Alarcon, M. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Bakkaloglu, B. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. Stephan, D. The American Journal of Human Genetics, Jan. 10, 2008; online edition. News release, National Institute of Mental Health. News release, University of California, Los Angeles
  15. ↑ Yliherva, Anneli & Olsén, Päivi (2007) Mitä tiedämme lapsuusiän autismin kuntoutuksesta? Suomen Lääkärilehti no. 33
  16. ↑ Salokangas Raimo K. R. (2008) Psykoosilääkkeistä ei olekaan hyötyä kehitysvammaisen aggression hoidossa. Suomen Lääkärilehti 12-13/2008
  17. ↑ Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto

[muokkaa] Tutkimuksia

Kontu, Elina (2004) Mielen ja musiikin ikkunat autismiin, väitöskirja Helsingin yliopisto http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/kontu/mielenja.pdf

Nieminen-von Wendt, Taina (2004). On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Väitöskirja ladattavana pdf-tiedostona (englanniksi)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismin_kirjo
Henkilökohtaiset työkalut