Autismin kirjo

Autismin kirjolla eli autismin spektrillä viitataan laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (Pervasive Developmental Disorders, PDD), joka on yhteisnimitys Aspergerin, Kannerin, Rettin ja Hellerin oireyhtymille sekä älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvälle hyperaktiivisuusoireyhtymälle.

Kansainvälinen tautiluokitus ei tunne termiä autismin kirjo, mutta Yhdysvalloissa käytössä olevaa tautiluokitusta ollaan uudistamassa siten, että edellä mainittujen oireyhtymien virallinen diagnoosinimeke muuttuisi autismin kirjon häiriöksi. Negatiivisen häiriö-nimekkeen käyttämistä on kuitenkin arvosteltu etenkin Aspergerin syndrooman ja Kannerin syndrooman lievän muodon kohdalla, koska monen mielestä niissä on kyse pikemminkin erilaisuudesta kuin häiriöstä. Eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa kirjolaisille kuitenkin erityistarpeita.

Lähes 80 % autismin kirjoon kuuluvista on henkilöitä, joilla on Aspergerin oireyhtymä. Kahdeksankymmentä prosenttia Kannerin autisteista on kehitysvammaisia tai puhumattomia ja heistä käytetään nimitystä vaikeasti autistinen (vrt. Low Functioning Autism, LFA). Autismista, johon liittyy älyllisesti verrattain korkea toiminnallinen kyky, käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) eli hyvätasoinen autismi.

Arviot autismin kirjon henkilöiden väestöosuudesta ovat vaihdelleet aiemmin noin 0,6:n ja 1,2 prosentin välillä, mutta vuonna 2011 valmistuneen Yalen and George Washingtonin yliopistojen julkaiseman laajan epidemiologisen tutkimuksen mukaan jopa 2,6 prosenttia väestöstä sijoittuisi autismin kirjolle. Miesten yliedustus olisi saman tutkimuksen mukaan 2,5-kertainen. Arviolta vain noin kolmanneksella autismin kirjolaisista on virallinen diagnoosi. Suomessa olisi edellä mainittujen lukujen valossa 43-141 000 autismin kirjolaista.

Autismin kirjolaisilla esiintyy usein myös muita perinnöllisiä neurologisia poikkeamia tai sairauksia. Englannissa tehdyn laajan väestötutkimuksen mukaan neljälläkymmenellä prosentilla autismin kirjon lapsista esiintyy merkittävässä määrin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita. Touretten oireyhtymä, epilepsia ja autoimmuunisairaus keliakia ovat niin ikään yleisiä autismin kirjolaisilla.

Autismin kirjon geneettinen ja fysiologinen pohja

Autismin kirjon tilojen katsotaan yleensä johtuvan perimästä. Uudempi tutkimus on osoittanut, että myös raskaudenaikaisillä ympäristötekijöillä ja kromosomeissa taikka geeneissä tapahtuneilla mutaatioilla on toisinaan merkitystä.

Monissa suvuissa esiintyy tavallista enemmän henkilöitä, jotka ovat autismin kirjolla. Tällä hetkellä tunnetaan suuri määrä geenejä, joita tavataan tavallista runsaammin autismin kirjolaisilla. Jotkut näistä geeneistä näyttäisivät liittyvän Aspergerin oireyhtymään, jotkut Kannerin oireyhtymään ja jotkut molempiin. Autismin kirjon henkilöitä yhdistää tiiviimmin tai löyhemmin tietty geenijoukko, joka esiintyessään aiheuttaa yhtä tai useampaa oiretta. Kyseisen geenijoukon ohella on usein havaittu esiintyvän myös monia myönteisiä vaikutuksia. Uusimmat tutkimukset ovat edelleen vahvistaneet autismin geneettisen pohjan.

Autismin kirjolaisilla on tutkimusten mukaan usein poikkeava hormoniaineenvaihdunta esimerkiksi serotoniinin, kortisolin ja testosteronin osalta . Noin kahdella kolmanneksella autismin kirjolla olevista on lisäksi epänormaalin niukka melatoniinineritys, mikä saattaa selittää kirjolaisten heikkoa unenlaatua ja sitä, että kirjolaisilla on usein epätyypillinen vuorokausirytmi. Kirjolaisten aivoissa on lisäksi tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene).

Useissa tutkimuksissa on myös havaittu, että monilla autismin kirjolaisilla on tavallista enemmän lyhyitä, aivoalueiden sisäisiä hermosoluyhteyksiä ja vähemmän pitkiä, eri aivoalueita toisiinsa kytkeviä yhteyksiä. Tämä saattaisi selittää sitä, että autismin kirjolaisten on usein valtaväestöä helpompi syventyä tietyn aihepiirin muodostamiin laajoihinkin asiakokonaisuuksiin, mutta vaikeampi seurata nopeasti vaihtuvien ja toisiinsa liittymättömien asioiden ja ärsykkeiden virtaa. Edellä mainittua "yhteysteoriaa" on kuitenkin horjuttanut kolmen tutkimusryhmän vuonna 2012 julkaisemat havainnot siitä, että pienetkin pään liikkeet magneettikuvauksen aikana saavat aikaan tulosten vääristymisen siten, että tutkittavalla näyttäisi olevan tavallista vähemmän pitkiä yhteyksiä ja tavallista enemmän lyhyitä yhteyksiä. Osalla autismin kirjolaisia esiintyvä huomattavan voimakas pään heiluttelutaipumus aiheuttaisi siten tulosten vääristymisen tältä osin.

Historiaa

Venäläinen neurologi Grunja Jefimovna Suhareva (1891–1981) julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen tieteellisen autismin kirjon henkilöitä esittelevän tutkimuksen. Suharevan artikkeli käsitteli tapauksia, jotka luokiteltaisiin nykyisin aspergereiksi.

Seuraavat autismin kirjoa käsittelevät tutkimukset julkaistiin vasta toisen maailmansodan aikana. Yhdysvaltoihin emigroitunut lastenpsykiatri Leo Kanner julkaisi vuonna 1943 autismia käsittelevän tutkimuksen, jonka aineisto koostui pääosin kehitysvammaisista. Itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Asperger julkaisi heti seuraavana vuonna autismia käsittelevän tutkimuksen, jonka aineisto koostui pääosin normaaliälyisistä tai tavallista älykkäämmistä ihmisistä.

Asperger toi artikkelissaan esiin sen, että vain pieni osa autisteista oli kehitysvammaisia, mutta autistiset piirteet ilmenevät kehitysvammaisten kohdalla tavallista voimakkaampina. Hans Aspergerin mukaan autismissa oli kyse jatkumosta, joka ulottui vaikeasti tai ei lainkaan kommunikoivista kehitysvammaisista neroutta lähenteleviin älykköihin. Tätä jatkumoa alettiin myöhemmin kutsua autismin kirjoksi.

Autisimin kirjon diagnoosien yleistyminen

Autismin kirjon diagnoosien kasvu Yhdysvalloissa 1993 - 2003

Uusien autismin kirjon diagnoosien määrä nousi Yhdysvalloissa vuosien 1975 ja 2009 välillä 0,2 promillesta 0,9 prosenttiin.. Kasvu selittynee Aspergerin oireyhtymän lisäämisellä tautiluokitukseen ja autismin kirjoa koskevan tietoisuuden lisääntymisellä, sillä Englannissa vuonna 2011 tehdyssä laajassa epidemiologisessa väestötutkimuksessa ei havaittu autismin kirjon lisääntymistä.

Autismikirjon alatyypit ICD-10 mukaan

F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

F84.0

• Kannerin oireyhtymä (varhaislapsuuden autismi)

F84.1

• Epätyypillinen autismi

F84.2

• Rettin oireyhtymä

F84.3

• Hellerin oireyhtymä (disintegratiivinen kehityshäiriö)

F84.4

• Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5

• Aspergerin oireyhtymä

F84.8

• Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9

• Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Vanhentuneita käsityksiä autismin kirjon syntymekanismeista

Aspergerin ja Kannerin oireyhtymien on joskus epäilty johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.

Diagnosointi

Autismin kirjon oireyhtymät diagnosoidaan yleensä lapsena. Jos lapsella ilmenee jo ennen kolmen vuoden ikää poikkeavuutta leikeissä taikka kielellisessä tai sosiaalisessa kehityksessä tai jos autistisia piirteitä omaavan lapsen kognitiivinen kehitys on merkittävästi viivästynyttä, diagnoosikriteeristön mukaiseksi diagnoosiksi tulee varhaislapsuuden autismi.

Jos autistinen lapsi oppii puhumaan, hän saattaa jäädä diagnosoimatta ennen kouluikää, sillä autistiset piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää esimerkiksi tavallista tarkempana ja ujona.

Laaja-alaiset kehityshäiriöt diagnosoidaan tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Tärkeimmät kolme tutkittavaa aluetta ovat kommunikaatio, kiinnostuksen kohteet ja sosiaalinen vuorovaikutus. Joskus ilmenee myös stereotyyppistä, toistavaa käytöstä ja erilaisia maneereita.

Autismin spektrin monimuotoisuus johtuu siitä, että näiden kolmen alueen komponentit esiintyvät lukuisissa erilaisissa yhdistelmissä. Lisäksi ihmisen älyllinen taso vaikuttaa yleensä suuresti siihen, millaisen ilmiasun autistiset oireet saavat.

Diagnosoinnissa pisteytetään ja summataan diagnostisesta oireluettelosta löytyviä tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita. Vaikka kahdella autismin kirjoon kuuluvalla diagnoosi olisi sama, se saattaa perustua erilaisiin oireisiin. Yksittäisiä ja eriasteisia autsimin kirjon piirteitä esiintyy muissakin henkilöissä kuin diagnosoiduissa.

Aspergerin syndroomaa saatetaan käyttää joskus "paremman puutteessa", kun henkilöllä on selvästi autismin kirjoon liittyviä piirteitä, mutta mikään muukaan syndrooma ei täsmää. Tällöin kuitenkin kyseessä voi olla epätyypillinen autismi. Autismin kirjon laaja-alaisia kehityshäiriöitä käytetään toisinaan (vastoin varsinaista diagnoosikriteeristön määritelmää) myös kuvaamaan tilannetta, jossa lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi psykoottistyyppistä käyttäytymistä. Erot termin käytössä näyttävät liittyvän tapaan arvioida psyykkistä kehitystä; käytetyllä teoreettisella ja terapeuttisella viitekehyksellä voi olla merkitystä ongelman määrittelyssä.

Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Diagnostisten rajojen asettaminen on vaikeaa jo senkin vuoksi, että oireet muuttuvat yleensä henkilön ikääntymisen myötä, minkä vuoksi .

Vuorovaikutusongelmat

Autismin kirjolaiset kokevat sosiaaliset vuorovaikutustilanteet tyypillisesti vaativiksi ja kuormittaviksi. Yritykset muuttaa itselle luontaista käyttäytymistä kulttuurisesti hyväksytymmäksi esimerkiksi ylläpitämällä tiivistä katsekontaktia keskustelukumppanin kanssa saattavat vielä moninkertaistaa vuorovaikutuksen aiheuttaman stressin.

Autismin kirjolaiset havainnoivat yleensä herkemmin fyysistä ympäristöä kuin muita ihmisiä.

Autismin kirjolaisilla esiintyy usein jonkinasteisia kielellisiä erityisvaikeuksia eli puheen tuottamiseen tai ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. He eivät voi kuitenkaan saada dysfasia-diagnoosia, koska dysfasiaoireiden katsotaan sisältyvän autismin kirjon diagnooseihin, vaikka ne eivät olekaan autismin kirjon tilojen diagnoosikriteereitä.

Ravinnon merkitys

Tutkimusten mukaan autismin kirjon oireita voidaan helpottaa sopivalla ravinnolla kuten Omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sisältävillä kasvisöljyillä.

Myös keliakia on autismin kirjon ihmisillä yleistä. Hoito keliakiaan on gluteenia sisältävien viljatuotteiden, vehnän, ohran ja rukiin, poistaminen ravinnosta.

On viitteitä, että autismi saattaisi osaksi johtua immunologisista syistä (viljojen ja maidon proteiinit).

Kuntoutuksesta

Autismin kirjon oireyhtymiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa.

Jäykkyyteen, rutiineihin ja takertumiseen ei ole myöskään olemassa mitään toimivaa hoitomuotoa.

Autistisen lapsen neuropsykologinen kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, mieluiten noin 2-4 vuoden iässä. Etenkin Kannerin autistit hyötyvät intensiivisestä terapiasta. Nämä varhaislapsuuden autismidiagnoosin saaneet ovat yleensä vaikeavammaisia, jolloin heidän kuntoutuksestaan vastaa Kansaneläkelaitos.

Autismia ei voi parantaa. Siihen liittyviä oireita voidaan kuitenkin helpottaa ja sekä kommunikointia että vuorovaikutustaitoja parantaa. Tämä kehitys näkyy parhaiten perheiden sisällä. Suotuisa kehitys vaatii intensiivistä työtä ja ympäristön tukea. Pelkästään kahdenkeskisillä terapioilla, kuten psykoterapia, ei ole merkitystä, vaan terapia vaatii moniammatillista yhteistyötä. Autistisella lapsella on usein monia kuntoutusmuotoja kuten puheterapia, erilaiset visuaaliset harjoitteet, Lovaasin terapia, TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children), Portaat-varhaiskuntoutus ja PECS (Picture Exchange Communication System). Myös 1950-luvulla kehitettyä sensorisen integraation terapiaa (SI-terapia) on tarjolla, mutta se on tutkimusten mukaan vaikutuksetonta.

Autismin kirjolle ovat ominaisia vuorovaikutusongelmat. Laitoshoidossa pyritään poistamaan käytös, jona ongelma näyttäytyy. Näin ei kuitenkaan saada aikaan pysyviä tuloksia, sillä uusissa olosuhteissa henkilö ei tiedä miten soveltaa oppimaansa. Parhaisiin tuloksiin päästään niissä olosuhteissa, joissa ihminen toimii sopeuttamalla vuorovaikutustaidot sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista. Tärkeää on selvitä jokapäiväisen elämän paineissa. Autismin kirjon ongelmat tulevat mm. aistiherkkyyksistä ja erilaisesta maailman kokemisesta. Outona häirikkönä ja pelottavana kummajaisena hän kokee olevansa kuin Notre Damen kellonsoittaja. Nostamalla oppimisvaikeuksista kärsivän yksilön itsetuntoa ja huomioimalla henkilön vahvuudet, hänen suhteensa muuhun maailmaan ja muun maailman suhde häneen tasapainottuu. Tärkeintä kuntoutusta autismin kirjossa on asianmukainen tuki koulutuksessa.

Laitoshoito vai avohoito

Laaja-alaisten kehityshäiriöiden syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja lisäaineita sekä rokotteita. Välillä esitetään myös, että autismin kirjon piirteet ovat yleisinhimillisiä ja vanhemmat vain yrittävät hyötyä hankkimalla diagnoosin lapselleen. Autismin kirjon häiriöitä tulkitaan psykiatriassa myös lapsuuden psykoosiksi. Edelleenkin psykodynaamisen koulukunnan mukaan kuntoutukseksi sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi. Kognitiivinen psykoterapia sen sijaan sopii paremmin.

Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa usein muuksi laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi. Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa että kotona. Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea. Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005 lasten laitoshoidon erot eri puolilla maata on huomattavan suuret.

Kehitysvammaisilla autisteilla tavataan suhteellisen usein haastavaa käyttäytymistä, joka liittyy usein ympäristötekijöihin ja pakkoon, vaatimuksiin tai haluun saada jotain mieluista. Haastavaa käyttäytymistä on yritetty hillitä psykoosilääkkeillä, vaikka niiden tehosta ei ole ollut tutkittua tietoa. Uusimpien tutkimusten mukaan psykoosilääkkeet eivät vähennä haastavaa käytöstä, vaan pikemminkin lisäävät sitä.

Haastava käytös johtuu usein myös unen puutteesta, joka on autismin kirjossa yleistä. Melatoniini nopeuttaa erään tutkimuksen mukaan unihäiriöstä kärsivien autismin kirjon lasten nukahtamista keskimäärin 18 minuutilla. Unen osuus nukkumiseen käytetystä ajasta ei kuitenkaan lisääntynyt merkitsevästi, koska melatoniini lisäsi yöunen katkonaisuutta. Tuloksissa oli lisäksi hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua.

Opetuksesta ja ohjauksesta

Autismin kirjoon kuuluminen ei välttämättä tarkoita vain ongelmia, vaan esimerkiksi asperger ja hyvätasoinen autismi HFA merkitsevät myös vahvuuksia. Koulussa autismin kirjon piirteet näkyvät usein siinä, että oppija on oman tiensä kulkija. Hän ei toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Lapsi saattaa ymmärtää ohjeet väärin ja usein konkreettisella tavalla. Tämä saattaa johtaa omaperäisiin ratkaisuihin. Koulunkäynti ei kuitenkaan suosi omaperäisiä ratkaisuja. Huomatessaan toimivansa ”väärin” lapselle syntyy epävarmuus. Koulussa lapsi oppii katsomaan ensin mitä muut tekevät ja pyrkii sitten tekemään samalla tavalla kuin muutkin. Monesti ajatellaan, että vahvasti strukturoitu opetus on parasta opetusta autistin spektrin opiskelijoille. Se on varmasti totta siinä mielessä, että ajan ja oman toiminnan ohjaus on heikkoa. Jo opiskelun alkaessa tarvitaan siis selkeä struktuuri ja ohjelma, joka kattaa koko opiskeluajan. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä autismin spektrin opiskelijan kiinnostuksen kohteet ohjaavat voimakkaasti hänen opintojaan. Siksi opetussuunnitelman mukaiset sisältöalueet eivät välttämättä toteudu siinä mielessä, kuin ne on oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kirjattu.

Opiskelijan ohjauksessa ja opetuksessa erityiset kiinnostuksen kohteet aiheuttavat sen, että joissakin oppiaineissa opiskelija saa helposti täysiä pisteitä ja suorituksia jopa enemmän kuin on tarpeen. Toisissa oppiaineissa osallistuminen saattaa olla heikkoa ja suoritukset jäävät toteutumatta. Autismin spektrin opiskelijoita auttaa yksilöity henkilökohtainen opetussuunnitelma, mutta se ei yksin riitä. Joustavuutta tarvitaan myös opetussuunnitelman sisältöihin ja niiden toteutukseen, jotka ovat usein liian kankeita. Opiskelun alussa opetuksen toteutus ei useinkaan hahmotu opiskelijalle niin, että hän voisi tehdä itselleen sopivia valintoja. Joskus valintamahdollisuudetkin saattaa olla lähes olemattomat. Henkilökohtaista opetussuunnitelmaa pitäisi tarkentaa opiskelun kuluessa.

Erityisesti oppiaineissa, joissa huomataan kiinnostuksen puute, pitäisi miettiä, miten opetusta voitaisiin toteuttaa toisella tavalla. Sekä opetusmenetelmiä että sisältöjä olisi syytä tarkistaa siitä näkökulmasta, miten niistä saataisiin autismin spektrin opiskelijalle mielekkäitä kokonaisuuksia. Erityisopettajan autismin spektrumin vaikeuksien tuntemus voi olla tässä arvaamattomaksi avuksi. Usein uskotaan, että tiukat rajat ja pakko toimii autistiselle opiskelijalle. Pakkotilanteessa opiskelija saattaa kuitenkin mennä aivan jumiin tai käyttäytyä odottamattomasti. Tämä ei johda oppimista eteenpäin. Motivaatio ja innostus pitää löytyä opiskelijasta itsestään jos halutaan päästä eteenpäin. Autistinen ihminen on usein sinnikäs. Löytäessään tavoitteensa hän harvoin antaa periksi. Psykiatria saattaa pitää tilannetta patologisena ja sekoittaa sen pakko-oireisuushäiriöihin. Autistinen mielenkiinto ei kuitenkaan ole aina patologista. Koulutuksen tehtävä on ohjata tätä mielenkiintoa sosiaalisesti rakentaviin kohteisiin. Löytämällä yhdessä opiskelijan kanssa oppiaineesta aspektin, joka sopii opiskelijan erityiseen mielenkiinnon kohteeseen, saatetaan päästä pattitilanteesta ja opinnot alkavat sujua jopa paremmin kuin oli odotettu.

Tutkija Simon Baron-Cohenin mukaan autismin kirjon lapsen erityisominaisuudet kannattaa huomioida esimerkiksi seuraavasti :

1. Lapsi viihtyy paremmin esineiden kuin ihmisten parissa — ei siis tarvitse huolestua, jos lapsi leikkii mielellään yksin.
2. Lapsi viestii vähemmän kuin muut — on seurattava tarkemmin lapsen tarpeita.
3. Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan — kannustetaan lasta oppimaan rakentavia asioita.
4. Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa — annetaan lapselle tilaisuus toimia ryhmässä myös itsenäisesti.
5. Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet — hyödynnetään mielenkiinnon kohteita vaikeiden asioiden oppimiseksi.
6. Lapsi havaitsee yksityiskohdat tarkasti — esimerkiksi marjassa ja sienimetsässä tästä on iloa koko perheelle.
7. Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa — kannattaa luottaa lapseen siinä, miten hän kokee tilanteen.
8. Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista — antaa uuden näkökulman ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa.
9. Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat — lähtee oppimisessa mielellään yksityiskohdista ja toistosta.
10. Lasta kiinnostavat pienet, kompleksit tai abstraktit systeemit — ymmärtää kokonaisuuksia, kun niistä tehdään järjestelmiä.
11. Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet — siivous ja järjesteleminen kiinnostavat toisin kuin muita lapsia.
12. Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta — suunnittelee mielellään esimerkiksi yhteisiä aikatauluja ja seuraa niiden toteutumista.

Autismin kirjo populaarikulttuurissa

Populaarikulttuurissa, esimerkiksi elokuvissa, on käsitelty viime vuosina yhä enenevässä määrin autismin kirjoa ja autismin kirjolaisia. Ensimmäinen elokuva, jossa autismi sai äänen oli Sademies. Elokuvan sademies on matemaattisesti lahjakas, mutta ei pysty hoitamaan omia asioitaan. Tähän ei kuitenkaan syynä ole autismi, kuten elokuvan lääkäri päättelee, vaan pitkäaikainen laitoshoito, joka ei opeta taitoja selvitä itsenäisestä elämästä. Ilman tarvittavaa kuntoutusta autistinen ihminen helposti taantuu. Vaikka elokuvassa sademies palaa laitokseen, jää tarina loppu avoimeksi. Sademiehen roolimalli Kim Peek toimi kirjaston hoitajana ja asui itsenäisesti, joskin hän tarvitsi jatkuvaa ulkopuolista tukea selvitäkseen arjestaan.

2007 maaliskuulla suomalaiseen levikkiin tullut Mozart and the Whale - elokuva kertoo kahdesta aspergernuoresta. Vaikka tarina on tuiki tavallinen, erityiseksi sen tekee autismikirjon ihmiset pääosassa. Elokuva on nyt saanut Suomen ensi-iltansa DVD:llä. Elokuvan nimeksi tuli Suomessa Crazy in Love. .

Mika Kaurismäen vuonna 2008 valmistunut Sonic Mirror elokuva löytää autismin ja rytmin yhteisen kielen. Musiikki ei elokuvassa yhdistä ainoastaan puhuttuja kieliä, vaan myös autismin kirjon kielen ja ilmaisun. Elokuvassa musiikin peili heijastuu kulttuurista toiseen. Legendaarisen jazzrumpalin Billy Cobhamin seurassa kuljetaan muusikon lapsuusmaisemista New Yorkista Brasiliaan, jossa Kaurismäki etsii latinalaisen rytmin alkuperää Salvadorin kaupungissa Malê Debale muusikkoryhmän opastuksella. Sveitsissä nähdään musiikin terapeuttinen vaikutus autismin kirjon ihmisten soittaessa yhdessä nigerialaisen Okuta perkussioryhmän kanssa..

Vuonna 2012 sai ensi-iltansa kenties ensimmäinen suuren yleisön elokuva, jossa päähenkilö oli autismin kirjolainen ilman että autismin kirjo olisi ollut elokuvan varsinainen teema. Kyseessä on Lasse Hallströmin elokuva Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen), jonka päähenkilö Fred Jones on aspergeri. Ewan McGregorin näyttelemä Jones on luonnonvaraministeriön erityisasiantuntija, joka saa tehtäväkseen konsultoida Jemenin hallitsijaa paikallisessa lohenistutushankkeessa. Lasse Hälsströmillä on ollut aiemmissa elokuvissaan autistisia sivurooleja.

Katso myös

• Luettelo kuuluisista autismin kirjon henkilöistä
• Autismin kirjon vahvuuksista
• Aspergerin oireyhtymä
• Autismi
• HFA (high functioning autism)
• Autistien oikeuksien liike
• Autistien päivä
• Maailman autismitietoisuuden päivä
• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autismisäätiö
• Neuropsykologia

Aiheesta muualla

• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autismisäätiö
• [1] Vääriä diagnooseja

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia