Australian energiapolitiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pato

Australian energiapolitiikka kertoo Australian energiankäytöstä ja energiapolitiikasta ja eri sidosryhmien näkemyksistä energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Australian energiapolitiikkaan sisältyy vahva fossiilisen energian riippuvuus, poikkeavat kuljetustarpeet, energiavaltainen vientisektori, 90 % hiiliriippuvuus, 28 % maailman uraanivaroista, Britannian ydinkoehistoria Australiassa ja merkittävät ilmastonmuutoksen riskit.

Valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiassa oli oikeistolainen pääministeri John Howardin hallitus marraskuuhun 2007. Sen jälkeen vaaleissa valta siirtyi Australian työväenpuolueelle.

Hiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Top 5 hiilenkuluttajat (2006) [1]
maa  % milj. tn
Kiina 38,6 1191
USA 18,4 567
Intia 7,1 238
Australia 3,9 119
Venäjä 3,6 112
Muut 28,5 862
Maailma 100 3 090
Top 5 hiilentuottajat (2006)[1]
maa  % milj. tn
Kiina 39,4 2 380
USA 19,3 1 054
Intia 6,8 447
Australia 6,6 374
Venäjä 4,7 309
Muut 23,2 1 631
Maailma 100 6 195

Australia käytti 2000-luvun puolivälissä noin 90 % energiasta kotimaista hiiltä. Kaivosyhtiö Rio Tinto omistaa Australian hiilikaivokset. Nykyisin hiilivoimaloiden vedenkulutus Australiassa on viidesosa Sydneyn 4 miljoonan asukkaan kulutukseen verrattuna.[2]

Howardin hallitus nimitti Rio Tinton teknologiapäällikön tohtori Robin Batterham Australian hallituksen neuvoa-antavaksi tutkijaksi. Harwardin hallituksen energiaministeri Warwick Parer (1996 alkaen) oli ennen politiikkaan siirtymistään johtavassa asemassa Ulan Miningissa, joka on Australian suurimpia hiilentuottajia. Hän jatkoi Queensland Coal Mine Management -johtokunnan tehtävissä ministeri nimitykseen asti. Hänellä oli 2 milj. $ sijoitus Queenslandin hiilikaivokseen.[2]

Greenpeacen mukaan Australian osuus oli 6,6 % maailman hiilituotannosta ja 3,9 % hiilikulutuksesta vuonna 2006.[1] Newcastle, Uusi Etelä-Wales, on suurin vientisatama. Vuonna 2008 vienti oli 80 milj. tn. Suunnitelmiin on sisältynyt laajennus 120-200 tn C/a vuoteen 2013 mennessä. Hunter Valley (Uusi Etelä-Wales) on merkittävin hiilikaivosalue. Suuri osa kaivoksista on avokaivoksia. Hiilentuotannon ympäristövaikutukset ovat viinituotannon riski. Hiilituotanto kilpailee niukoista vesivaroista. Kaivosten laajeneminen uhkaa harvinaisia kasveja. Greenpeacen mukaan Uusi Etelä-Wales voi murtaa vahvan hiiliriippuvuuden ja tuottaa 40 % sähköstään uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä.[1]

Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australia ei käytä ydinvoimaa. Työväenpuolue ei kannata ydinvoimaa ja voitti vaalit vuonna 2007 ydinvoimaa kannattaneita konservatiiveja vastaan.[3] Australiassa on tehty ydinkokeita.

Greenpeacen mukaan maailman uraanituotanto on 2,3 milj. tonnia ja Australian uraanintuotanto 131 800 tonnia vuodessa (5,8 %).[4]

Uusiutuva energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tim Flanneryn mukaan Australialla on maailman parhaita geotermisen energian varantoja ja runsas tuulivoima- ja aurinkovoimapotentiaali.[2]

Ilmastonmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australia on ratifioinut Kioton sopimuksen.

Australian johtavan ilmastotutkijat tekivät 70 vuoden ilmastotutkimuksen vuonna 2004. Ennusteen mukaan lämpötila nousee 6 °C vuoteen 2070 ja myrskyt ja kuivuus lisääntyvät. Australian vesivarat voivat niukentua. Koralliriutat ovat vaarassa. Ennusteen mukaan trooppiset taudit, kuten denguekuume ja Queenslandissä esiintyvä virustauti Ross River kuume, lisääntyvät.[5] Australian kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohti ovat suurimpien joukossa. Aluksi Australia ei ratifioinut Kioton sopimusta, koska se koki sen merkityksettömäksi niin kauan kuin Yhdysvallat jää sopimuksen ulkopuolelle.[6][7] Ilmastonmuutoksen haitat Australialle ovat mittavat. Australia ratifioi Kioton pöytäkirjan 3. joulukuuta 2007.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d The True Cost of Coal, How people and the planet are paying the price for the world's dirtiest fuel, Greenpeace 27.11.2008, s.66-69, 79
  2. a b c Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005), Otava 2006 hiili s. 249, 304 UE 232
  3. Australia luopunee ydinvoiman kehittämisestä, yle 28.2.2008
  4. Uraaninlouhinnan riskit - tapaus Areva Greenpeace 14.12.2006, s.5
  5. Australia 'facing hotter future', bbc 2.1.2004
  6. Australia warned of water crisis, bbc 5.7.2004
  7. Australia in grip of water crisis bbc 8.4.2004
  8. Australia ratifioi Kioton sopimuksen yle 3.12.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]