Aukkojen jumala
Wikipedia
Aukkojen Jumala -argumentti (engl. God of the gaps) on eräs tietämättömyyteen vetoamisen erikoistapaus. ”Aukkojen jumala” -todistelussa väitetään, että jumala tai jumalat ovat olemassa, koska ei tiedetä, miten jokin asia on ja tapahtuu luonnossa. Tällöin asia on todistelun mukaan "selittämätön" ja vaatii selityksekseen ihmettä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Aikoinaan ajateltiin, että tieteellisessä todellisuuskäsityksessä on aukkoja, joita ei voida koskaan täyttää tieteellisellä tutkimuksella. Uskonpuolustuksen kannalta näytti järkevältä tuoda jumala täyttämään nämä aukot. Nämä alkoivat kuitenkin kadota tieteellisen tutkimuksen edetessä.[1]
Kun esimerkiksi muinaiset skandinaavit eivät tienneet, mikä sai aikaan salamat, ilmiö selitettiin sillä, että niiden aiheuttajana oli Thor-jumala, jonka ajaminen vaunuilla pilvien päällä sai aikaan jyrinän, ja salamat aiheutti Mjölner-vasaran iskun kipinä tai kyseinen vasara itse. Myöhemminkin esimerkiksi unihalvausta on selitetty demoneilla, koska ei ymmärretty, mistä ilmiössä on kyse.
[muokkaa] Kreationismi ja todistaminen
"Aukkojen Jumala" -todistelua käyttävät muun muassa kreationistit silloin, kun he vetoavat elämän syntyä tai evoluutiota koskevissa tiedoissa oleviin aukkoihin, tai erilaisiin piirteisiin, joiden kehitystä ei tunneta, ja päättelevät että nämä selitysmallit ovat väärässä, joka heistä johtaa siihen, että elämän takana täytyy olla jumala. Erityisen yleinen "aukkojen Jumala" -argumentti on tapauksissa, joissa potilaan paraneminen ilman lääketieteellistä selitystä tulkitaan Jumalan tekemäksi ihmeeksi.
[muokkaa] Todistaminen
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Tyypillisesti aukkojen jumalan "tietämättömyyteen vetoavaa" luonnetta yritetään piilottaa todistelemalla sen suuntaisesti, että se, miten asia voisi syntyä luonnollisesti ei ole salattua, mutta jonkin Jumalaan liitetyn piirteen vuoksi Jumalalla on tunnettu kyky, esimerkiksi älykkyys, tuottaa kyseistä piirrettä tai sitten Jumala vain on kaikkivaltias, jolloin hän myös on kykenevä aikaansaamaan piirrettä. Tämä ei kuitenkaan muuta tilannetta, koska ainoa tapa osoittaa todistelu vääräksi on löytää tieto "peittämään aukko": Jumalan ominaisuuteen tai luonteeseen vetoaminen ei nojaa havaintoihin, eikä se tällä argumentilla täydennettynäkään nojaa todentamiseen vaan on pelkkä "negaatioargumentti", eli tietämättömyyteen vetoava. Näin "aukkojen jumala" -todisteluksi luetaan myös esimerkiksi raëlilaisten käsitys siitä, että "aukot" selittyvät älykkäiden avaruusolentojen erittäin kehittyneellä tekniikalla. Vaikka "tuntematon lentävä esine" ei ole yliluonnollinen tai Jumala, vaan humanoidien kulkuneuvo, on kyseessä "aukkojen jumala" -argumentti, koska siinä "teknologia" on ainoastaan perinteisempien näkemyksien kuten "taikuus", "älykkyys", "ihme" ja "kaikkivoipuus" sijasta uudelleennimettynä.
[muokkaa] Päätelmään liittyviä ongelmia
"Aukkojen jumala" -päätelmän ongelmana on se, että jokaisen kerran, kun valaisevaa tietoa saadaan lisää väittelyn aiheesta, esimerkiksi tieteen keinoin, poistuu tietämättömyys ja samalla tähän liitetyn jumaluuden tai muunlaisen selityksen tarve. Teologian kannalta tämä on epämieluisaa, koska ihmisillä on taipumuksena etsiä ja löytää uusia lainalaisuuksia luonnosta, jolloin Jumalan ja uskon liikkumatila pienenisi ja pienenisi, mikä voi johtaa joko ateistiseen suuntaan tai aikaansaada halun kiistää tai kieltää joitakin tutkimuksia sekä näiden tuloksia. "Aukkojen Jumala" -argumenttia on siksi pidetty tukena esimerkiksi John W. Draperin teoksessa History of the conflict between religion and science sekä Andrew Dickson Whiten teoksessa A history of the warfare of science with theology in Christendom esitetylle väitteelle siitä, että uskon – etenkin kristinuskon – osa tieteellisen todellisuuskäsityksen rakentamisessa on enimmäkseen ollut sen estäminen.
[muokkaa] Filosofinen näkökanta
Filosofisesti argumentaatiovirheeseen liittyy todisteisiin nojaamisen sijasta vetoamista niiden puutteeseen ja todistustaakan siirtämistä perusteettomasti vastapuolelle. Virheelliseksi dilemmaksi "Aukkojen jumala" -argumentti muuttuu, jos se esitetään "vaihtoehtoisena selitysmallina", jonka hyväksyminen uutena paradigmana on selviö pelkän virallisen selitysmallin epäilemisen ja arvostelun seurauksena, vaikka jumala tai hänen toimintamenetelmänsä ovat kohde, jonka toimintaa ei voida löytää, tutkia eikä ymmärtää, jolloin se ei tee asiaa tieteellisesti ymmärrettäväksi eli ei selitä mitään.
[muokkaa] Muuta aiheesta
Eräänlaiseksi "aukkojen jumala" -argumentin äärimuodoksi voidaan laskea myös Richard Dawkinsin nimeämä "henkilökohtaisen epäuskon argumentti" (engl. argument from personal incredulity): päättelijä ei keksi, miten jokin rakenne on voinut kehittyä evolutiivisesti tai ei ole tietoinen jostain evoluution todisteesta tai ei ymmärrä, miten jokin esitetty argumentti voisi olla todiste evoluution tueksi, minkä seurauksena hän tulee lopputulokseen, että evoluutio on väärässä ja sen sijaan elämä tarvitsee jumalaista ohjelmointia toimiakseen. Tässä kohdassa "aukon paikan" määrää päättelijän henkilökohtainen tietotaso, eikä "yleinen tietotaso".
Internetissä "aukkojen jumala" tunnetaan myös nimityksellä GODDIDIT tai GODDIDIT-korttina.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ McGrath, Alisteir E.: Science & Religion: An introduction, s. 219. Oxford: Blackwell, 1999. ISBN 0631208410.
