Aukkojen jumala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aukkojen jumala -argumentti (engl. God of the gaps) on eräs tietämättömyyteen vetoamisen erikoistapaus. ”Aukkojen jumala” -todistelussa väitetään, että jumala tai jumalat ovat olemassa, koska ei tiedetä, miten jokin asia on ja tapahtuu luonnossa. Tällöin asia on todistelun mukaan "selittämätön" ja vaatii selityksekseen ihmettä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikoinaan ajateltiin, että tieteellisessä todellisuuskäsityksessä on aukkoja, joita ei voida koskaan täyttää tieteellisellä tutkimuksella. Uskonpuolustuksen kannalta näytti järkevältä tuoda jumala täyttämään nämä aukot. Aukot alkoivat kuitenkin vähentyä tieteellisen tutkimuksen edetessä.[1]

Kun esimerkiksi ukkosen aiheuttajaa ei tiedetty, muinaiset kreikkalaiset selittivät salamat Zeuksen, muinaiset skandinaavit Thorin ja muinaiset itämerensuomalaiset Ukon aiheuttamiksi. Myöhemminkin esimerkiksi unihalvausta on selitetty demoneilla, koska ei ymmärretty, mistä ilmiössä on kyse.

Kreationismi ja todistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Aukkojen jumala" -todistelua käyttävät muun muassa kreationistit silloin, kun he vetoavat elämän syntyä tai evoluutiota koskevissa tiedoissa oleviin aukkoihin, tai erilaisiin piirteisiin, joiden kehitystä ei tunneta, ja päättelevät että nämä selitysmallit ovat väärässä, joka heistä johtaa siihen, että elämän takana täytyy olla jumala. Erityisen yleinen "aukkojen jumala" -argumentti on tapauksissa, joissa potilaan paraneminen ilman lääketieteellistä selitystä tulkitaan Jumalan tekemäksi ihmeeksi.

Todistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisesti aukkojen jumalan "tietämättömyyteen vetoavaa" luonnetta yritetään piilotella todistelemalla siihen tapaan, että tiedetään kyllä, miten jokin asia olisi voinut syntyä luonnollisesti, mutta jonkin Jumalaan liittyvän ominaisuuden, esimerkiksi älykkyyden ansiosta hänellä olisi kyky saada aikaan kyseinen ilmiö, tai että että hän on voinut saada sen aikaan, koska hän on kaikkivaltias. Tämä ei kuitenkaan muuta tilannetta, koska ainoa tapa osoittaa todistelu vääräksi on löytää tieto "peittämään aukko": Jumalan ominaisuuteen tai luonteeseen vetoaminen ei nojaa havaintoihin, eikä se tällä argumentilla täydennettynäkään nojaa todentamiseen vaan on pelkkä "negaatioargumentti", siis tietämättömyyteen vetoava. Näin "aukkojen jumala" -todisteluksi luetaan myös esimerkiksi raëlilaisten käsitys siitä, että muutoin selittämättömäksi jääneet asiat selittyisivät älykkäiden avaruusolentojen erittäin kehittyneellä tekniikalla. Vaikka "tunnistamaton lentävä esine" ei tämän käsityksen mukaan ole yliluonnollinen tai Jumala vaan humanoidien kulkuneuvo, on kyseessä "aukkojen jumala" -argumentti, koska siinä teknologian voidaan katsoa vastaavan perinteisempien näkemysten taikuutta, älykkyyttä, ihmettä tai kaikkivoipuutta ainoastaan uudelleen nimettynä.

Päätelmään liittyviä ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Aukkojen jumala" -päätelmän ongelmana on se, että joka kerta, kun väittelyn aiheesta saadaan valaisevaa tietoa esimerkiksi tieteen keinoin, vähenee tietämättömyys ja samalla tähän liitetyn jumaluuden tai muunlaisen selityksen tarve. Teologian kannalta tämä on epämieluisaa, koska ihmisillä on taipumuksena etsiä ja löytää uusia lainalaisuuksia luonnosta, jolloin Jumalan ja uskon liikkumatila jatkuvati pienenee, mikä voi johtaa joko ateistiseen suuntaan tai aikaansaada halun kiistää joitakin tutkimuksia sekä näiden tuloksia. "Aukkojen jumala" -argumenttia on siksi pidetty tukena esimerkiksi John W. Draperin teoksessa History of the conflict between religion and science sekä Andrew Dickson Whiten teoksessa A history of the warfare of science with theology in Christendom esitetylle väitteelle siitä, että uskon – etenkin kristinuskon – osuus tieteellisen todellisuuskäsityksen rakentamisessa on enimmäkseen ollut sen estäminen.

Filosofinen näkökanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofisesti argumentaatiovirheeseen liittyy todisteisiin nojaamisen sijasta vetoamista niiden puutteeseen ja todistustaakan siirtämistä perusteettomasti vastapuolelle. Virheelliseksi dilemmaksi "Aukkojen jumala" -argumentti muuttuu, jos se esitetään "vaihtoehtoisena selitysmallina", jonka hyväksyminen uutena paradigmana on selviö pelkän virallisen selitysmallin epäilemisen ja arvostelun seurauksena, vaikka jumalaa tai hänen toimintamenetelmäänsä ei voida löytää, tutkia eikä ymmärtää, jolloin se ei tee asiaa tieteellisesti ymmärrettäväksi eli ei selitä mitään.

Muuta aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräänlaiseksi "aukkojen jumala" -argumentin äärimuodoksi voidaan laskea myös Richard Dawkinsin nimeämä "henkilökohtaisen epäuskon argumentti" (engl. argument from personal incredulity): päättelijä ei keksi, miten jokin rakenne on voinut kehittyä evolutiivisesti tai ei ole tietoinen jostain evoluution todisteesta tai ei ymmärrä, miten jokin esitetty argumentti voisi olla todiste evoluution tueksi, minkä seurauksena hän tulee lopputulokseen, että evoluutio on väärässä ja sen sijaan elämä tarvitsee jumalaista ohjelmointia toimiakseen. Tässä kohdassa "aukon paikan" määrää päättelijän henkilökohtainen tietotaso, eikä "yleinen tietotaso".

Internetissä "aukkojen jumala" tunnetaan myös nimityksellä GODDIDIT tai GODDIDIT-korttina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McGrath, Alisteir E.: Science & Religion: An introduction, s. 219. Oxford: Blackwell, 1999. ISBN 0631208410.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]