August Myhrberg
August Maximilian Myhrberg (oik. Matts August Myhrberg, 24. heinäkuuta 1797 Raahe – 31. maaliskuuta 1867 Tukholma) oli ruotsalais-suomalainen sotilas, upseeri, joka tuli tunnetuksi seikkailuistaan vapaustaistelijana eri puolilla Eurooppaa.[1] Sakari Topelius on kirjoittanut Myhrbergistä tarinan nimeltä ”Poika Raahesta” kirjassa Lukemisia lapsille 2.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matts August Myhrberg syntyi Raahessa tullinhoitaja ja kapteeni Anders Gustaf Myhrbergin ja Kristina Soveliuksen kuusilapsiseen perheeseen. Isä oli Raahen ensimmäinen tullinhoitaja kaupungin saatua tapulikaupunki- ja meritullioikeudet 1791. Puoli vuotta myöhemmin pariskunta avioitui ja muutti Soveliuksen isän rakennuttamaan taloon, joka säästyi Raahen palosta 1810 ja toimii nykyisin osaksi museona.[3]
Perhe muutti Ouluun 1799. Kristina-äiti kertoi lapsilleen paljon satuja ja kertomuksia ja oli myös hyvin perehtynyt historiaan, maantietoon ja kirjallisuuteen. Augustin kerrotaan olleen hyvin kiinnostunut Kreikkaan liittyvistä tarinoista. Kotikielenä perheellä oli suomi.[3] Suomen sota ja sitä seurannut venäläismiehitys vaikutti perheen elämään paljon.[3]
Myhrberg valmistui Oulun triviaalikoulusta 12-vuotiaana, jossa hänen opiskelutoverinaan oli muun muassa Johan Ludvig Runeberg[3]. Hänet lähetettiin edelleen Uppsalaan opiskelemaan 1812. Suurin osa muutakin perhettä muutti Ruotsiin 1814. August hyväksyttiin Uppsalan yliopistoon 16-vuotiaana ja hän suoritti noin kaksi vuotta myöhemmin kansliatutkinnon.[1] Vuonna 1819 hän muutti Turkuun opiskelemaan lakia isänsä toivomuksesta[3] ja etsimään virkaa synnyinmaastaan, mutta palasi 1822 jälleen Ruotsiin opiskellakseen sotilaaksi muun muassa Mariebergissä.[1] Hänen isänsä oli kuollut vuonna 1821 Härnösandissa, jossa hän toimi niin ikään tullinhoitajana, eivätkä lakiopinnot enää kiinnostaneet. Ruotsissa ollessaan Myhrberg opiskeli myös espanjaa.[3]
Myhrberg itse kutsui itseään nimellä "August Maximilian" ja ilmoitti syntymäpäiväkseen vuosisadan viimeisen päivän.[3]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myhrberg jätti Ruotsin 1823 osallistuakseen Espanjan sisällissotaan.[1] Hän karkasi laivasta Lissabonissa ja liittyi Rafael del Riegon joukkoihin. Hän jäi sotavangiksi ja pääsi vapauteen Marseillessa.[3]
Vuonna 1824 hän oli Pariisissa, josta hän jatkoi Kreikkaan. Kreikassa Myhrberg liittyi tuolloin ratsumestarina palvelleen, sittemmin marsalkaksi ylenneen Auguste Regnaud de Saint-Jean d'Angélyn joukko-osastoon ratsumieheksi. Hän erottautui edukseen useissa taisteluissa ja kaksi vuotta myöhemmin hän oli ylennyt ratsumestariksi.[1] Vuonna 1827 hän palveli kenraali Charles Nicolas Fabvierin adjutanttina ja 1829 Kreikan kuvernööri Ioannis Kapodistrias nimitti hänet Palamideen linnoituksen komentajaksi[1] maan silloisessa pääkaupungissa Nauplionissa.[3]
Myhrberg oli kuitenkin tyytymätön Kapodistriasin hallintoon ja hän sai luvan jättää komentajanasemansa ja matkustaa kotimaahansa Ruotsiin 1830.[1] Rauhan tultua itsenäistyneen Kreikan valtiosäädyt myönsivät tuolloin "Murad Bey" -nimellä tunnetulle vapaustaistelijalle maatilan, eläkkeen ja Vapahtajanrintamerkin, joista Myhrberg otti vastaan vain kaksi jälkimmäistä.[3]
Matkallaan Pariisissa hän kuitenkin liittyi perusteilla olevaan puolalaiseen armeijaan, jota oltiin perustamassa Puolan vapauttamiseksi ja uudelleen perustamiseksi Puolan tultua jaetuksi miehitysvaltojen välillä vuosia aikaisemmin. Hän taisteli Puolan kansannousussa (1830–1831) peitenimellä ja tarinat kertovat hänen urheudestaan – joskin hänen edesottamuksistaan tuon sotaretken aikana tiedetään varsin vähän. Hänen kerrotaan joutuneen venäläisten vangiksi, mutta pelastuneen ihmeellisellä tavalla.[1]
Päästyään jälleen Pariisiin, hän liittyi jonkin ajan kuluttua Espanjan sisällissotaan 1833–1834,[3] jossa hän palveli Molinan herttua Don Carlosin joukoissa. Vuonna 1836 Myhrberg vieraili Skotlannissa, josta hän palasi Pariisiin ja sittemmin Ruotsiin 1840.[1] Hänet nimitettiin majuriksi[1] ja hän palveli tuolloin Ruotsin siirtomaana olleella Saint-Barthélemyn saarella, josta hän vapautui viiden vuoden jälkeen 1848.[3]
Loppuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elämänsä loppuajat Myhrberg vietti matkaillen ja oleskellen Ruotsissa ja Suomessa. Hän matkusti myös Roomaan Czartoryskin perheen kutsumana. Vaikka hän oli osallistunut useisiin taisteluihin ja seikkailuihin, hänen kerrottiin olleen varsin vastahakoinen kertomaan niistä kovin paljoa.[1] Hänen kerrotaan kuitenkin puhuneen Runebergille elämänsä vaiheista kolmen päivän ajan käydessään Suomessa vuonna 1858.[3]
Myhrberg kuoli keuhkokuumeeseen Hedvig-sisarensa luona Tukholmassa 31. maaliskuuta 1867.[3] Hän oli naimaton[1].
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myhrberg on ikuistettu kansallisromanttiseksi sankarihahmoksi Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille -kirjasarjan toisessa osassa tarinassa nimeltä "Poika Raahesta". August Maximilian Myhrberg on ainut raahelainen, jonka muistoksi kaupungissa on oma patsas ja puisto. Raahen kotiseutuyhdistys hankki kuvanveistäjä Evert Porilan veistämän patsaan, joka paljastettiin 6. lokakuuta 1931. Kreikassa Myhrberg muistetaan edelleen itsenäistymisen ajan sankarina ja presidentti Martti Ahtisaari viittasi Myhrbergiin vuonna 1996 puheessaan Kreikan presidentille tämän valtiovierailulla Suomessa.[3]
Myhrberg on ikuistettu kansallisromanttiseksi sankarihahmoksi Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille -kirjasarjan toisessa osassa tarinassa nimeltä "Poika Raahesta". August Maximilian Myhrberg on ainut raahelainen, jonka muistoksi kaupungissa on oma patsas ja puisto. Raahen kotiseutuyhdistys hankki kuvanveistäjä Evert Porilan veistämän patsaan, joka paljastettiin 6. lokakuuta 1931. Kreikassa Myhrberg muistetaan edelleen itsenäistymisen ajan sankarina ja presidentti Martti Ahtisaari viittasi Myhrbergiin vuonna 1996 puheessaan Kreikan presidentille tämän valtiovierailulla Suomessa.[3] Vuonna 2007 Myhrbergin syntymän 210-, kuoleman 140- ja Suomen 90-vuotisjuhlavuonna paljastettiin muistomerkki hänen kunniaksi Nauplionissa Suomen kulttuuriministerin Stefan Wallinin, suurlähettiläs Ole Norrbackin ja Nauplionin pormestarin Panagiotis G. Anagnostaraksen läsnäollessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Hofberg, Herman ym.: Svenskt biografiskt handlexikon II: Müller–Myhrberg, s. 158–159. Stockholm: Bonniers, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.10.2009). (ruotsiksi)
- ↑ Topelius, Z.: Lukemisia lapsille 2, s. 92–98. Werner Söderström, 1893. Teos Project Gutenbergissa (viitattu 5.10.2009).
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Röyskö, Marja-Liisa: Raahen poika. Sakari Topelius ja August Maximilian Myhrberg (PDF) (Opinnäytetyö.) edu.raahe.fi. 2005. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 5.10.2009.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Krohn, Julius: Maksimilian Aukusti Myhrberg. Suomeksi kokoon pannut J. Krohn. Sarja: Mainioita miehiä, n:o 2. Porvoo: Werner Söderström, 1881.
- Pakkanen, Petra: August Myhrberg and North-European Philhellenism. Building the Myth of a Hero. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens, vol. 10. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 2006. ISBN 951-98806-5-8.
- Tarkiainen, Kari: ”Myhrberg, August Maximilian (1797–1867)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 781–782. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Röyskö, Marja-Liisa: Raahen poika. Sakari Topelius ja August Maximilian Myhrberg edu.raahe.fi. 2005. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 4.10.2009.
- Myhrberg, August Maximilian hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Suomalaiset Kreikan vapaussodassa 1821 - 29, Hakkapeliitta, 01.02.1930, nro 5, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
