Augerin elektroni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Augerin elektronin syntymekanismi.

Augerin elektroni esiintyy radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä. Kun elektroni emittoituu atomin matalan energiatason elektronikuorelta, jättää se vapaan paikan, joka voi täyttyä korkeamman energiatason elektronilla. Elektronin siirtyessä alemmalle energiatasolle, vapautuu energiaa. Toisinaan tämä vapautunut energia aiheuttaa fotonin emittoitumisen atomista. Toisinaan energia siirtyy toiseen elektroniin, joka puolestaan poistuu atomista. Tätä poistunutta elektronia kutsutaan Augerin elektroniksi ja poistumista Augerin emissioprosessiksi.

Augerin elektronin liike-energia:

Esisin - (ES1 + ES2 )
  • Esisin lähinnä ydintä oleva elektronikuoren sidosenergia
  • ES1 ja ES2 ulommat elektronikuorten sidosenergiat

Nämä energiatasot riippuvat atomin tyypistä sekä kemiallisesta ympäristöstä, jossa atomi on.

Käytännön sovellus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augerin elektronispektroskopia stimuloi Augerin elektronien emissiota pommittamalla näytettä röntgensäteillä tai suurenergiaisilla elektroneilla. Näin aikaansaatua Augerin elektronien intensiteettiä mitataan ko. elektronien energian funktiona. Tuloksena saadusta spektristä voidaan määrittää säteilevä atomityyppi ja joitakin tietoja atomien kemiallisesta ympäristöstä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augerin emissioprosessin keksi itävaltalainen fyysikko Lise Meitner 1920-luvulla. Myöhemmin ranskalainen fyysikko Pierre Victor Auger teki saman keksinnön. Auger raportoi keksinnöstä Radium-lehdessä vuonna 1925, joten hän sai kunnian antaa nimensä prosessille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]