Atuanin holvihaudat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Atuanin holvihaudat
The Tombs of Atuan
Alkuperäisteos
Kirjailija Ursula K. Le Guin
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja Atheneum Books
Julkaistu 1971
Suomennos
Suomentaja Kristiina Rikman
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1977
Edeltävä Maameren velho
Seuraava Kaukaisin ranta
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Atuanin holvihaudat (engl. The Tombs of Atuan) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ursula K. Le Guinin luoman fantasiakirjasarjan Maameren tarinat toinen osa vuodelta 1971. Sarjan ensimmäinen osa on Maameren velho vuodelta 1968. Atuanin holvihautoja seuraa sarjan kolmas osa Kaukaisin ranta, joka julkaistiin vuotta myöhemmin 1972. Kirja kertoo jälleen velho Gedin seikkailuista, ja sen toinen päähenkilö on nuori papitar Tenar. Le Guin sai teoksesta vuoden 1972 Newbery Silver Medal Award -palkinnon[1] ja oli ehdokkaana Mythopoeic-palkinnon saajaksi.[2] Suomeksi Atuanin holvihaudat julkaistiin vuonna 1977 Kristiina Rikmanin kääntämänä ja WSOY:n kustantamana.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Atuanin Holvihaudat on laaja temppelikokonaisuus. Se käsittää kolme temppeliä, tarvittavat apurakennukset, Kalmiston ja sen alla maan sisällä olevat Holvihaudan ja siihen liittyvän labyrintin johon kuuluvat vangeille tarkoitettu Kahlekammio, seinämaalauksin koristeltu Maalattu Holvi, hautakammiona toimiva Luukammio ja erillinen Aarrekammio jossa säilytetään maailman suurimpia ja tavoitelluimpia kalleuksia. Siellä on myös Erreth-Akben onnenrenkaan toinen puolikas jota velho Ged etsii ja tunkeutuu alueelle. Tästä alkaa seikkailu joka päättyy siihen että Ged ja Tenar pakenevat ehjäksi loitsittu rengas mukanaan ja pimeyden viha sortaa labyrintin, holvihaudan ja lopulta myös suurimman ja vanhimman temppelin, Tyhjän Valtaistuinsalin. Jumalkuninkaan ja Kaksoisjumalten temppelit sekä temppeliväen asuinrakennus eli Iso talo jäivät ehjiksi ja noviisit palvelijoineen selvisivät katastrofista. Vain temppelissä vaaninut Jumalkuninkaan ylipapitar Kossil ja hänen eunukkivartijansa saivat tiettävästi surmansa tuhossa. Rengas viedään Havnoriin mihin se kuuluukin ja maailma yhdistyy, kun maita yhdistänyt Kadonnut Riimu eheytyy renkaan mukana. Nyt loppuu myös kargiheimon sotaisuus ja heikäläisiä alkaa tulla taikaoppiinkin Roken saarelle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ursula K. Le Guin WSOY. Viitattu 25.3.2009.
  2. Mythopoeic Awards – Fantasy Mythopoeic Society. Viitattu 6.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]