Ateneum (kulttuurilehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kulttuurilehteä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Ateneumin art nouveau -tyylisen kansilehden vuodelta 1901 oli suunnitellut Axel Gallén.
Albert Edelfeltin kuvitusta Ateneum-lehden ensimmäisen numeron takakannessa vuodelta 1898.

Ateneum – Internationell, Illustrerad Tidskrift för Literatur, Konst och Spörsmål af Allmänt Intresse oli Helsingissä vuosina 1898–1903 ilmestynyt ruotsinkielinen kulttuurilehti. Lehden perusti ja sen päätoimittajana työskenteli kirjakauppias ja kustantaja Wentzel Hagelstam. Ateneum oli ensimmäinen korkeatasoinen suomalainen yleiskulttuurilehti, jossa kiinnitettiin erityistä huomiota typografiseen ulkoasuun, kuvitukseen ja kuvaliitteiden painojälkeen. Esikuvanaan Hagelstamilla oli saksalainen taidelehti Pan sekä englantilainen The Studio. Ajan muiden kotimaisten kulttuurilehtien Euterpen, Nya Arguksen, Valvojan ja Päivän rinnalla Ateneum heijasteli vuosisadan vaihteen kulttuurijournalismin korkeaa tasoa Suomessa.

Ateneum ilmoitti ohjelmakseen seurata yhtä lailla suurten kulttuurimaiden ”kaikkia inhimillisen älyllisen työn alueita” kuin myös kotimaan sivistyselämän ilmauksia ja näin virittää kasvavaa kiinnostusta henkisiin kysymyksiin. Lehti nimesi avustajikseen useita tunnettuja kirjoittajia ja taiteilijoita (mm. Albert Edelfelt, Magnus Enckell, Axel Gallén, Albert Gebhard, Juhani Aho, Yrjö Hirn, Louis Sparre, Johannes Öhquist, Konni Zilliacus). Lehden ensimmäisessä numerossa ilmestynyt Edelfeltin katsaus ajan koristetaiteen tyylivirtauksiin heijasti hyvin lehden ohjelmaa ja henkeä: oli pantava loppu ”huonon maun vedenpaisumukselle” ja luovuttava vanhoja malleja jatkuvasti kertailevasta koriste- ja rakennustaiteesta. Edelfelt oli suunnitellut myös ensimmäisten numeroiden kansilehdet, joihin hän otti aiheeksi kirjoittavat ja lukevat tytöt suojelijanaan muinaiskreikkalainen tieteiden ja taiteiden jumalatar Pallas Athene.

Ensimmäisten vuosikertojen teemat ulottuivat arkkitehtuurista lääketieteen uusiin aluevaltauksiin, japanilaisista puutarhoista matkakuvauksiin itäkarjalaisista kylistä, Ranskan Dreyfus-skandaalista amerikkalaisen naisliikkeen pyrkimyksiin. Taidehistoriallisia esseitä ja ajankohtaisia kirjailijaesittelyjä kirjoitti moni nuori kirjailija, tutkija ja arkkitehti (esim. Rolf Lagerborg, Osvald Sirén, Arvid Mörne, Werner Söderhjelm, Alfred Finch ym.). Arkaluontoisia poliittisia aiheita lehdessä yritettiin välttää. Ateuneumin numeroiden liitteinä ilmestyi satoja moniväripainatuksella valmistettuja taidejäljennöksiä tunnettujen kotimaisten taiteilijoiden teoksista.

Mainostuloista huolimatta Ateneum kamppaili taloudellisissa vaikeuksissa ja sen julkaiseminen tuotti tappiota. Vuonna 1901 lehden rahoituksen otti vastuulleen taidemesenaattina tunnettu maisteri Otto Donner (junior). Lehden taiteellisesta ulkoasusta vastaamaan Hagelstam onnistui värväämään Axel Gallénin. Jo edellisenä vuonna Gallén oli suunnitellut lehdelle uuden kansilehtiversion. Mutta nyt koko lehden painoasu kirjasintyyppeineen, otsikkokoristeineen, alkukirjaimineen ja loppuvinjetteineen sai ajanjakson art nouveau -tyyliä vastaavan yhtenäisen ilmeen. Gallénin ohella koristeaiheita Ateneumin sivuille piirsivät Eric Ehrström, Albert Gebhard ja Hugo Simberg. Lehden numeroista tuli kirjataiteellisia keräilyharvinaisuuksia.

Monet Ateneumin numeroista olivat teemanumeroita. Numerossa 1901:4 ruotsinkieliselle ja laajemminkin pohjoismaiselle lukijakunnalle esiteltiin ensimmäistä kertaa perusteellisesti Aleksis Kiven kirjallista maailmaa. Otto Manninen oli kirjoittanut elämäkerrallisen esseen ja ruotsintanut laajan luvun Seitsemästä veljeksestä sekä runoelman Härkä-Tuomo. Saman vuoden lopulla ilmestynyt kolmoisnumero 9/11 keskittyi pelkästään rakennustaiteeseen avustajinaan joukko maan tunnetuimpia arkkitehteja.

Vuoden 1902 aikana vaikeudet alkoivat kasaantua ja Hagelstam joutui rahapulassa toimittamaan lehteä lähes yksin. Seuraavana vuonna, jolloin Hagelstam Venäjän-poliittisten mielipiteidensä vuoksi karkotettiin maasta, ilmestyi enää yksi numero.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jarolf, Tage: Wentzel Hagelstam 1863–1932, s. 9–66. Teoksessa: Wentzel Hagelstam kustantajana 1891–1903. Historiikki ja näyttelyluettelo. Helsinki: Sällskapet Bokvännerna i Finland, 2003. ISBN 951-97918-6-8.
  • Kuusela, Tuija: Taiteilijat kirjaimia piirtämässä. Suomen kultakauden kirjataidetta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 990. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-629-3.
  • Tuusvuori, Jarkko, S.: Kulttuurilehti 1771–2007. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1131. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-918-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]