Askelonin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1099 taistelua. Toisesta Askelonin taistelusta, joka käytiin 1153, katso Askelonin taistelu (1153).
Askelonin taistelu
Osa ensimmäistä ristiretkeä
Battle of Ascalon-engraving.jpg
Päivämäärä:

12. elokuuta 1099

Paikka:

Askalon

Lopputulos:

Ristiretkeläisten voitto

Osapuolet

Ristiretkeläiset

Fatimidit

Komentajat

Godefroy de Bouillon

Malik al-Afdal

Vahvuudet

Mahdollisesti 10 000 miestä

Mahdollisesti 50 000 miestä

Tappiot

?

Mahdollisesti 10 000–12 000

Ensimmäinen ristiretki

NikeaDorylaeumAntiokiaMaaratJerusalemAskelon


Askelonin taistelu käytiin elokuun 12. päivä vuonna 1099. Sitä pidetään ensimmäisen ristiretken viimeisenä tapahtumana.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläiset olivat neuvotelleet Egyptin fatimidien kanssa marssiessaan Jerusalemiin, mutta molempia osapuolia miellyttävää ratkaisua ei löydetty. Fatimidit olivat valmiita luovuttamaan Syyrian mutta eivät Palestiinaa. Ristiretkeläiset eivät voineet hyväksyä tätä, sillä heidän tähtäimessään oli Jerusalemin Pyhän haudan kirkko. Pitkän saarron jälkeen kaupungin olivat valloittaneet fatimidit 15. heinäkuuta 1099 ja heti voiton jälkeen ristiretkeläiset kuulivat, että egyptiläiset olivat matkalla saartamaan heidän kaupunkiaan.

Retkeläiset toimivat nopeasti. Bouillonin Godfrey nimitettiin Pyhän haudan suojelijaksi 22. heinäkuuta ja Chocquesin Arnulf, Jerusalemin patriarkka, löysi palan Jeesuksen rististä 4. elokuuta. Fatimidilähettiläitä saapui paikalle käskemään ristiretkeläisiä pois Jerusalemista, mutta heidän käskyihinsä ei kiinnitetty mitään huomiota. Elokuun 10. päivä Godfrey johti loput ristiretkeläisensä Jerusalemista kohti Askelonia. Flanderin kreivi Robert ja Arnulf menivät Godfreyn mukaan, mutta Toulousen kreivi Raymond ja Normandian herttua Robert jäivät pyhään kaupunkiin joko jonkin riidan vuoksi tai koska he halusivat mieluummin kuulla egyptiläisten toimista vakoilijoiltaan. Kun egyptiläisten tulo oli varmistettu jäljelle jääneet Raymond ja Robert lähtivät myös liikkeelle. Ramlan lähellä he tapasivat Tankredin ja Godfreyn veljen Baudouinin, joka oli lähtenyt valloittamaan Nabluksen kaupunkia. Armeijan etupäässä Arnulf kantoi ristin pyhäinjäännöstä samalla kun Aguilersin Raymond kantoi Pyhää keihästä, joka oli löydetty Antiokiasta edellisenä vuotena.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fatimideja johti visiiri al-Afdal Shahanshah, jonka käskytyksen alla oli noin 50 000 sotilasta (mahdollinen määrä voi myös olla 20 000–30 000 tai paisuteltu 200 000). Hänen armeijansa koostui turkkilaisista, arabeista, persialaisista, armenialaisista, kurdeista ja etiopialaisista. Al-Afdal aikoi saartaa ristiretkeläiset Jerusalemissa, vaikka ei tuonut mukanaan yhtään saartoon tarvittavia välineitä. Hänellä oli kuitenkin mukanaan laivasto, joka asettui Askelonin sataman lähelle. Ristiretkeläisten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta Aguilersin Raymondin mukaan ritareita oli 1 200 ja jalkaväkeä 9 000. Suurin arvio on 20 000 miestä, mutta tämä on mahdotonta ristiretken tässä vaiheessa.

Fatimidit leiriytyivät al-Majdalin tasangolle lähelle Askelonia aikeenaan jatkaa siitä Jerusalmiin tietämättömänä siitä, että ristiretkeläiset olivat jo liikkeellä häntä vastaan. Elokuun 11. retkeläiset löysivät fatimidien härkiä, lampaita, kameleita ja vuohia laiduntamassa kaupungin ulkopuolella. Aikaisemmin saatujen vankien mukaan eläimet olivat sitä varten, että ristiretkeläiset hajaantuisivat varastelemaan niitä. Ilmeisesti al-Afdal ei todella tiennyt retkeläisten jo saapuneen paikalle eikä osannut odottaa heitä. Seuraavana aamuna eläimet marssivat kristittyjen joukoissa saaden armeijan näyttämään suuremmalta kuin se olikaan.

Kahdennentoista päivän aamuna vakoilijat saivat selville fatimidien leirin sijainnin ja armeija lähti liikkeelle sitä vastaan. Marssin aikana ristiretkeläiset oli järjestetty yhdeksään divisioonaan: Godfrey johti vasenta puolta, Raymond oikeaa ja Tancred, Baudouin, Normandian Robert ja Bearnin Gaston johtivat keskustaa. Keskiryhmä jaettiin myöhemmin kahteen divisioonaan ja kaikkien ryhmien edessä käveli divisioona jalkamiehiä. Tätä järjestystä käytettiin myös Askelonin ulkopuolella tapahtuneessa taistelussa. Useiden lähteiden mukaan (niin muslimien kuin kristittyjenkin) fatimid yllätettiin aivan valmistautumattomina ja taistelu oli varsin lyhyt. Armeijoiden jousimiehet taistelivat ensin kunnes ensimmäiset sotilaat pystyivät lähitaisteluun. Etiopialaiset hyökkäsivät ristiretkeläisten linjojen keskustaan ja fatimid pystyivät ohittamaan retkeläiset ja hyökkäämään takaa. Hetken oltiin pulassa kunnes Godfrey saapui paikalle pelastamaan heidät. Ylivoimasta huolimatta al-Afdalin armeija ei kuitenkaan ollut läheskään niin vahva ja vaarallinen kuin turkkilaisten joukot, jotka ristiretkeläiset olivat tavanneet aikaisemmin. Taistelu oli ohi ennen kuin fatimid pystyivät liittämään raskaamman ratsuväen joukkoihinsa. Al-Afdal joukkoineen pakeni takaisin Askeloniin. Raymond ajoi jotkut joukot mereen ja toiset kiipesivät puihin, mistä heidät ammuttiin alas. Osa sotureista murskaantui hätäisessä perääntymisessä takaisin kaupunkiin. Ristiretkeläisten menetyksiä ei tiedetä, mutta egyptiläisiä kuoli noin 10 000–12 000.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläiset viettivät yön hylätyssä leirissä aikomuksenaan hyökätä uudestaan, mutta aamulla he saivat kuulla että fatimid olivat perääntymässä takaisin Egyptiin laivoilla. Joukot ryöstivät leiristä niin paljon kuin pystyivät ja polttivat loput. Armeija palasi Jerusalemiin elokuun 13. ja suuren juhlinnan jälkeen Raymond ja Godfrey ottivat Askelonin nimiinsä. Kun linnoitus kuuli kiistasta se kieltäytyi antautumasta. Taisteluiden jälkeen jäljelle jääneet ristiretkeläiset palasivat takaisin Eurooppaan, heidän pyhiinvaellusvalansa täytettyinä. Jerusalemiin jäi ehkä vain muutama sata ritaria vuoden loppuun mennessä, mutta lisää ristiretkeläisiä saapui ensimmäisen retken onnistumisen innostamana.

Askelon jäi fatimidien johdon alle ja se linnoitettiin pian uudestaan. Siitä tuli vuosittaisten, Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan järjestettyjen hyökkäysten päämaja ja siellä taisteltiin lukuisia kertoja kunnes viimein vuonna 1153 se vihdoin valloitettiin ristiretkeläisten toimesta.