Aseveljien Työjärjestö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aseveljien Työjärjestö (A.T:j) oli suomalainen vuonna 1942 toiminut kansallissosialistinen puolue, jota johtivat Arvi Nuorimo ja J. E. Tuominen.[1]

A.T:j perustettiin alkuvuonna 1942, kun joukko Suomen Kansallissosialistisessa Työjärjestön aktiiveja irtautui Teo Snellmanin johtamasta puolueesta. Uuden järjestön perustajien mielestä SKT:n johto keskittyi epäolennaisiin asioihin eikä onnistunut käyttämään hyväkseen sen edustamien aatteiden noususuhdannetta. Loppuvuonna 1941 SKT:stä erotettiin kritiikkiä esittänyt Arvi Nuorimo, joka oli aiemmin ollut Snellmanin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Nuorimoa seurasi J. E. Tuominen, joka oli liittynyt SKT:hen kannattajineen syksyllä 1940, kun hänen johtamansa Yhteisrintama-puolue sulautettiin järjestöön. Suurin osa Aseveljien Työjärjestön kannattajista rekrytoitiin Tampereelta, jossa SKT:n paikallisjärjestöllä oli ollut huomattavaa kannatusta. Repeämän syntyyn vaikutti myös Kansallissosialistien Järjestön Yrjö Raikas, joka uskoi SKT:n hajoamisen olevan hyödyksi omalle (vasta suunnitteluasteella olleelle) organisaatiolleen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä A.T:j toimi itsenäisesti Raikkaan perustaman Suomen Kansallissosialistien rinnalla.[1]

Enemmistö Aseveljien Työjärjestön jäsenistöstä työskenteli Valtion lentokonetehtaalla Tampereella. Puoluetoimisto sijaitsi kuitenkin Helsingissä Osakeyhtiö Pannin tiloissa. Konsuli Sylvester Mankin johtama yritys rahoitti puolueen toiminnot toukokuuhun 1942 asti. Yhteensä puolueella oli noin 100 jäsentä. Kaikki jäsenet allekirjoittivat jäsenvalan.[1]

Puolueen johtajiin lukeutunut Nuorimo teki keväällä 1942 vierailun Saksaan. Paluumatkalla hän antoi Kööpenhaminassa haastattelun paikalliselle Fædrelandet-natsilehdelle. Saksan virallinen uutistoimisto DNB levitti tämän jälkeen maailmalle uutista, jonka mukaan ”Arni Nuomiro” oli yksi Suomen kansallissosialistisen liikkeen johtajista.[1]

Aseveljien Työjärjestön toiminta loppui alkukesästä 1942, kun viranomaiset puuttuivat sen aktiviteetteihin ja rahoitus tyrehtyi. Puoluejohtajia kuulusteltiin, ja Tuominen allekirjoitti paperin, jossa hän ilmoitti pidättäytyvänsä kaikesta poliittisesta toiminnasta niin kauan kuin sota jatkui. Sopimustekstin mukaan Tuominen päätyi ratkaisuun ”omasta vapaasta tahdostaan ja ilman pakottamista”. Myös Nuorimo teki vastaavan sitoumuksen. Hän jatkoi kuitenkin toimintaansa Raikkaan SKS:ssä, vaikka ei saanut esimerkiksi pitää puheita järjestön tapahtumissa. Puolueen vaikeuksien taustalla vaikutti etenkin Suomen Aseveljien Liitto, jota ärsytti sanan aseveljet käyttö. Aseveljien liitolla oli salainen tiedusteluosasto nimeltä Suomen Aseveljien Työjärjestö (SAT, myöhemmin VIA). Aseveliliitossa asiaa ajoi varsinkin A.T:j:lle katkera SKT:n Snellman.[1]

Aseveljien Työjärjestön ohjelma otti vaikutteita saksalaisten natsien ja suomalaisten kansallissosialististen puolueiden ohjelmista.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944, s. 122–123, 177, 181, 250. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]