Aselupa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aseen hallussapitolupa, lyhyemmin aselupa, puhekielessä usein aseenkantolupa, on poliisiviranomaisen vähintään 18-vuotiaalle (pistooli, pienoispistooli, revolveri tai pienoisrevolveri väh. 20-vuotiaalle.[1] ) Suomen kansalaiselle myöntämä lupa pitää hallussaan ampuma-asetta ja ampumatarvikkeita. Hallussapitolupa tarkoittaa lupaa aseen hallussapitoon ainoastaan alueilla, jotka eivät ole yleisön käytettävissä, sillä järjestyslain mukaan kaikkien ampuma-aseiden ja niitä muistuttavien esineiden hallussapito yleisellä paikalla on kielletty.[2] Varsinaista aseenkantolupaa ei Suomessa yksityishenkilölle enää myönnetä.

Luvan hakijaa koskevat edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vähintään 18 vuoden ikä[1]
  • 15–17-vuotiaille voitiin ennen myöntää hallussapitolupa mutta uusien aselainsäädäntöjen takia ei enää voida myöntää kuin rinnakkaislupa.[1]*Hakijan tulee olla terveydentilansa ja käyttäytymisensä puolesta sopiva pitämään hallussaan ampuma-asetta ja aseen osaa. Esimerkiksi rikollinen menneisyys tai päihteiden väärinkäyttö voivat olla luvan saamisen este.[1]

Kaikki pistooliin lupaa hakevat on haastateltava henkilökohtaisesti. Lisäksi tarvitaan kurssin käyneen ampuma-asekouluttajan todistus kaksi vuotta kestäneestä harrastuksesta,Lisäksi ohjeen mukaan pistooliluvat tulisi myöntää määräaikaisena.[3][4][5] Aselupien määräaikaisuuksista on kuitenkin valitettu ja hallinto-oikeudet ovat määränneet lupia muutettavaksi toistaiseksi voimassa oleviksi ampuma-aselain mukaisesti.[6] Kahden vuoden harrastusvaatimus on kirjattu lakiin 13.6.2011 alkaen[7].

Hankintalupaprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvan hankkimisprosessi siviilihenkilölle on seuraavaksi kuvatun kaltainen.

Ensimmäiseksi toimitetaan luvat myöntävälle viranomaiselle hankintalupa-hakemus. Hankintalupa-hakemuksessa on aina, poikkeuksetta ja todistettavasti osoitettava aseelle laissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus ja paikka jossa harrastaa tai käyttää asetta hyväksyttyyn käyttötarkoitukseen.[8] Käytännössä hyväksyttäviä käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi ampumaharrastus tai metsästys. Itsepuolustustarkoitukseen ei Suomessa koskaan myönnetä yksityishenkilölle ampuma-aseen hallussapitolupaa. Harrasteperusteisen aseen hankkimisluvan saa vain, jos harrastaa jotain ampumaurheilun kilpalajia. Kilpailuissa ei ole pakko käydä. Riittää että harjoittelee jotain kilpailulajia. Ampumaseuraan kuuluminen ei ole pakollista, mutta seuran jäsenyydellä pystyy todistamaan, mitä aikoo harrastaa ja missä. Jos lupaa haetaan metsästysperusteisesti, hakijalla tulee olla suoritettu metsästäjätutkinto ja metsästyskortti. Hakemuksen tiedot ja perustelut täytyy pystyä todistamaan oikeiksi ja tosiksi. Mikäli kyseessä on jo alkanut harrastus, todistelun voi suorittaa esimerkiksi ratamestarin allekirjoittamilla ampumapäiväkirjoilla, ampumaseuran kirjoittamalla harrastustodistuksella yms.

Syksystä 2008 lähtien on käsiaselupaa haettaessa toimitettava alle 6 kuukautta vanha lääkärintodistus. Syksystä 2009 alkaen tätä ei vaadita mikäli hakijalla on käsiaseisiin lupia entuudestaan. Hakemusta jätettäessä täytyy myös todistaa henkilöllisyytensä virallisella henkilöllisyystodistuksella.[8] Luvanhakija lähes poikkeuksetta ohjataan luvan myöntävän viranomaisen henkilökohtaiseen haastatteluun. Käsiaselupaa hakeva tulee aina perusteellisesti haastatella, vaikka hakijalla olisi lupia entuudestaan. Haastattelijan tulisi olla asiaa käsittelevä ja päätöksen tekevä lupaviranomainen. Jos kyseessä on alle 18-vuotias henkilö, mukaan tulee liittää myös huoltajan kirjallinen suostumus.

Lupahakemuksen käsittely kestää normaalisti noin kaksi viikkoa. Tänä aikana viranomainen tutkii hakijan taustat esimerkiksi rikosrekisteristä, poliisiasiain tietojärjestelmästä sekä muista rekistereistä. Rikollinen menneisyys, poliisin tiedossa olevat mielenterveyden ongelmat, oikeuden käsiteltävinä olevat rikosasiat, poliisiasian tietojärjestelmästä ilmenevä toistuva häiriökäyttäytyminen tai päihteiden väärinkäyttö yms. saattavat olla luvan hyväksymisen este.

Soveltuvuustesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soveltuvuustestillä arvioidaan henkilön taipumusta muun muassa itsetuhoisuuteen ja väkivaltaisiin tekoihin. Testi ei yksin ratkaise aseluvan saantia, vaan se on yksi osa aineistoa, jota käytetään kokonaisharkinnassa.[9]

Luvan saaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos hakemus hyväksytään, hakija saa lupaviranomaiselta hankkimisluvan, joka on voimassa kuusi kuukautta myöntämispäivästä. Kun ase on hankittu, ase on 30 vuorokauden aikana esitettävä poliisiviranomaiselle. Tämä siksi, jotta saadaan tarkastettua että hankittu ase on lupaehtojen ja vallitsevien lakien mukainen. Hankkimisluvalla saa ostaa myös hankittuun aseeseen sopivia patruunoita. Kun ase on esitetty lupaviranomaiselle, hakija saa noin kahden viikon kuluttua aseen hallussapitolupakortin. Ensimmäiseen aseeseen lupa myönnetään nykyisin lähes aina määräaikaisena, voimassaoloajan vaihdellessa yhdestä kolmeen vuoteen.

Kun määräaikaisen luvan voimassaoloaika on umpeutumassa, on hakijalla mahdollisuus hakea toistaiseksi voimassa olevaa hallussapitolupaa. Toistaiseksi voimassa olevaa lupaa haettaessa on pystyttävä osoittamaan, että asetta on oikeasti käytetty siihen tarkoitukseen, johon lupa on haettu. Tämän pystyy todistamaan esimerkiksi ampumapäiväkirjoilla, harrastetodistuksilla tai vaikkapa metsästysseuran todistuksella. Jos käyttötarkoitusta ei pysty osoittamaan, voidaan myöntää joko toinen väliaikainen lupa tai perua lupa kokonaan. Jos aseen hankkimislupa tai hallussapitolupa evätään, on hylkäämisen perusteet selkeästi tultava ilmi hylätystä hakemuksesta. Hakijalla on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen luvan hylkäämisestä. Aseeseen voi hakea myös rinnakkaista hallussapitolupaa eli rinnakkaislupaa luvanhaltijan suostumuksella. Ensimmäinen lupa on määräaikainen ja voimassa vain 5 vuotta.

Jos aseen hallussapitoluvan omistaja kadottaa luvan, tai lupa tuhoutuu tms. tästä tulee ilmoittaa lupaviranomaisille.

Aseen lainaaminen toiselle henkilölle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun lupa on myönnetty, luvanhaltijalla on mahdollisuus laillisesti saada lainaksi ampuma-ase toiselta henkilöltä. Luvan ei tarvitse olla juuri lainattavaan asetyyppiin, vaan ampuma-aselain 87 §:n mukaan aseita voi antaa lainaksi seuraavasti[10]:

  • Haulikon voi lainata henkilölle, jolla on lupa haulikkoon, kivääriin tai yhdistelmäaseeseen.
  • Kiväärin tai yhdistelmäaseen voi lainata henkilölle, jolla on lupa kivääriin tai yhdistelmäaseeseen.
  • Pienoiskiväärin tai mustaruutiaseen saa lainata henkilölle, jolla on lupa haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin, pistoolin, revolverin, yhdistelmäaseen tai mustaruutiaseen hallussapitoon.
  • Pistoolin tai revolverin voi lainata henkilölle, jolla on lupa pistooliin tai revolveriin.
  • Pienoispistoolin tai pienoisrevolverin voi lainata henkilölle, jolla on lupa pienoispistooliin, pienoisrevolveriin, pistooliin tai revolveriin.
  • Kaasuaseen, merkinantopistoolin, ampuma-aselaissa mainitun "muun aseen", kaasusumuttimen, taskuaseen ja ampuma-aselain tarkoittaman erityisen vaarallisen aseen saa lainata vain sellaiselle, jolla on lupa kyseisen luokan vastaavaan aseeseen.
  • Aseen luovutuksen yhteydessä saa luovuttaa tarpeellisen määrän aseeseen sopivia patruunoita. Ampuma-aselain tarkoittamia erityisen vaarallisia patruunoita ei kuitenkaan saa luovuttaa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ampuma-aseen hallussapitoluvasta käytetäänkin puhekielessä virheellisesti nimitystä aseenkantolupa, ampuma-asetta ei pääsääntöisesti saa kuljettaa mukanaan liikkuessaan. Ampuma-asetta saa kuljettaa mukanaan yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, vain lataamattomana suojuksessa ja vain hyväksyttävän syyn nojalla. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi ampumaradalle tai metsästyspaikalle kulkeminen ja aseen kuljetus asesepälle korjattavaksi tai muusta syystä aseliikkeeseen. Moottoriajoneuvossakaan asetta ei saa vapaasti kuljettaa. Ampuma-aselain mukaan aseen kuljettaminen on sallittu vain lataamattomana suojuksessa tai sijoitettuna suojattuun tilaan ja vain hyväksyttävän syyn nojalla. Metsästyslaki vielä erikseen kieltää ampuma-aseen kuljettamisen maastossa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa.[11]

Kotonakaan ampuma-asetta ei saa säilyttää miten vain, esimerkiksi ladattuna yöpöydän laatikossa tms. Ampuma-aselain 106 §:n mukaan "Ampuma-asetta tulee säilyttää lukitussa paikassa tai muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-aseeseen kuuluvaa aseen osaa säilytetään erillään. Ampuma-asetta ja aseen osia ei näinkään säilytettyinä saa pitää paikassa, josta ne ovat helposti anastettavissa."

Ampuma-aselaki määrää lisäksi seuraavaa: "Jos säilytettävänä on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka yhteensä yli viisi pistoolia, revolveria, itselataavalla kertatulella toimivaa kivääriä tai itselataavalla kertatulella toimivaa 6 §:n 2 momentin 12 kohdassa tarkoitettua muuta ampuma-asetta, on aseet säilytettävä sisäasiainministeriön asetuksen mukaisessa lukitussa turvakaapissa. Turvakaappia ei kuitenkaan edellytetä, jos aseiden säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt säilytystilat".

Suomessa on 19. lokakuuta 2007 lähtien ollut käytössä Aselupien yhtenäistämiskäytäntöohje, jolla pyritään siihen, että luvanhakuprosessi olisi mahdollisimman samanlainen eri paikkakunnilla. Ohje ei kuitenkaan ole sitova, eikä ainakaan käytännön tasolla toimivakaan.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]