Arvo Lehtovaara
Arvo Johannes Lehtovaara (vuoteen 1907 Lindberg; 29. joulukuuta 1905 Kaarina – 13. kesäkuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen psykologi,[1] psykologian professori Jyväskylän kasvatustieteellisessä korkeakoulussa 1939–1952 ja Helsingin yliopistossa vuosina 1952–1970. Jyväskylässä hän oli Suomen ensimmäinen virkaan nimetty sielutieteen professori (Niilo Mäki hoiti Jyväskylän virkaa 1936–1939). Jyväskylässä Lehtovaara laati Suomen ensimmäiset yhtenäiset psykologian opintovaatimukset vuonna 1944.[2] Lehtovaara siirtyi Helsinkiin ylimääräiseksi psykologian professoriksi vuonna 1952, mutta hänen professuurinsa perustettiin virallisesti vasta 1966, jolloin Lehtovaaran opetusalana oli soveltava psykologia ja Kai von Fieandtin opetusalaksi määriteltiin yleinen psykologia.[3]
Lehtovaara kirjoitti työnsä ohella oppikirjoja, joista tunnetuin on Sielutiede, myöhempinä painoksina Psykologia. Lehtovaara oli suomalaisen lapsipsykologian uranuurtaja, joka tutki muun muassa kasvatus- ja perinnöllisyyspsykologiaa. Postuumisti julkaistiin teos Ihmisen arvoitus, joka on Lehtovaaran ajatusten ja elämäntyön yhteenveto.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 274. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
- ↑ http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/historiaa
- ↑ http://www.helsinki.fi/psykologia/esittely/historia.htm
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihanus, Juhani: Lehtovaara, Arvo (1905–1985). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||
