Arvo Hannikainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arvo Hannikainen

Arvo Sakari Hannikainen (11. lokakuuta 1897, Jyväskylä8. tammikuuta 1942, Helsinki) oli suomalainen viulisti, viulunsoiton opettaja ja säveltäjä. Hän oli aikanaan tunnettu hahmo Suomen musiikkielämässä ja sai viulustaan esiin intensiivisen ja lämpimän soinnin. Hän oli P. J. Hannikaisen poika sekä Ilmari, Tauno ja Väinö Hannikaisen veli. Arvo Hannikaisen puoliso vuodesta 1927 oli laulaja ja näyttelijä Mary Hannikainen.[1]

Hannikainen kirjoitti ylioppilaaksi 1915 ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa 1915–1917 opettajinaan Richard Burgin ja Anton Sitt. Hänen viuluopintonsa jatkuivat 1920–1923 Willy Hessin ja Robert Reitzin johdolla Berliinissä ja 1924 Pariisissa opettajinaan Léon Nauwinck, Jacques Thibaud ja Eugène Ysaÿe sekä uudelleen Berliinissä 1928 Maxim Jacobsenin johdolla.[1][2]

Arvo Hannikainen soitti ensikonserttinsa 1920 Helsingissä ja konsertoi sen jälkeen kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 1922 hän esiintyi Berliinissä ja Budapestissä. Hän soitti myös Virossa ja Skandinaviassa. Hän esiintyi orkesterien solistina ja kamarimuusikkona etenkin veljiensä Ilmarin ja Taunon kanssa Trio Hannikaisena sekä kansankonserttien johtajana. Vuosina 1918–1919 Hannikainen soitti Helsingin kaupunginorkesterissa ykkösviulua ja 1923–1942 hän toimi saman orkesterin ensimmäisenä konserttimestarina. Vuosina 1927–1941 Hannikainen opetti Helsingin konservatoriossa viulunsoittoa ja yhteissoittoa sekä johti oppilasorkesteria 1932–1941.[1][2]

Tunnetuimmat Arvo Hannikaisen säveltämät teokset ovat sinfoninen runo Kesä, joka meni ja laulusarja Kirsikkauni Ilmari Pimiän tekstiin. Lisäksi hän sävelsi useita viuluteoksia.[1] Hänen erikoisharrastuksensa oli pilapiirrosten tekeminen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.
  2. a b c Aikalaiskirja 1934, Otava 1933.