Arto Merisalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Merisalon edustamat yhtiöt pitäisi koota jotenkin järkevästi henkilöhistoria-osion alle. Lähteistys ja viitteiden käyttö kaipaa korjaamista, minkä lisäksi artikkelin kieltä tulisi korjata paikoitellen tietosanakirjamaisemmaksi. SUP-merkinnöillä tehdyt lähdeviitteen näköiset merkit pois. Oma blogi ei ole riippumaton lähde.
Arto Merisalo
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1965 (ikä 58)
Ruovesi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti yrittäjä

Arto Heikki Merisalo[1] (s. 1. heinäkuuta 1965 Ruovesi) on suomalainen yritysjohtaja ja entinen liikemies. Hänet tunnetaan kiinteistö- ja rakennusliiketoiminnan vaikuttajana sekä yhteiskunnallisena taustavaikuttajana, joka on saanut useita tuomioita talousrikoksista. Merisalo nousi julkisuuteen toukokuussa 2008 alkaneen vaalirahoituskohun yhteydessä, jossa hänen sekä yhteistyökumppaneidensa yhtiöt antoivat merkittäviä lahjoituksia poliitikoille ja puolueille. Hän on ollut esillä Suomen Keskustaan ja Kokoomukseen liittyvissä vaalirahoitusasioissa monessa yhteydessä. Merisalo on ollut erityisen paljon julkisuudessa vuoden 2006 tasavallan presidentin vaalien ja vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalirahoitukseen liittyen. Merisaloa kuvataan erääksi Suomen parhaimmin liike-elämässä ja politiikassa verkostoituneeksi henkilöksi.

Arto Merisalon henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: ei riippumattomia lähteitä

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Heikki Merisalo syntyi Ruovedellä, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen vanhalla rajalla, kesällä 1965 kasvaen siellä paikallislehti- ja sahateollisuuspiireissä. Hänen isoisänsä oli sahayhtiö Kotvio Oy:n sahanjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja sekä Ruovesi-lehden päätoimittaja. Merisalon isä toimi Kotvio Oy:n metsätyönjohtajana ja hoiti perheen metsäomaisuutta. Kouluaikanaan Arto Merisalo oli mukana muun muassa tukioppilastoiminnassa ja kouluneuvostossa, minkä lisäksi hän oli aktiivinen paikallisessa järjestötoiminnassa. Merisalo osallistui vapaapalokuntatoimintaan vuoteen 1986.[2]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalo toimi avustajana ja freelance-toimittajana 1981–1984 muun muassa K-M-V-, Keskisuomalainen- sekä Puumies-lehdissä. Vuosina 1983–1985 hän oli sahateollisuuden kone- ja laitetoimittajayhtiöiden sekä konepajayhtiöiden markkinointi- ja johtotehtävissä, syksystä 1985 vuoteen 1987 yrityskauppakonsulttina. Mersalo muutti vuonna 1987 Etelä-Pohjanmaalle Ähtäriin, toimien vuosina 1988–1992 sekä perheen yhtiöiden parissa, Vääräkosken kartanon isäntänä että samanaikaisesti kiinteistö- ja sijoitusjohtajana noin 150 miljoonan euron kiinteistösalkun omistaneen etelä-pohjalaistaustaisen yksityishenkilön yritysten palveluksessa. Vuonna 1993 hän muutti Espooseen, toimien 1993–1995 yritysjohdon ja yrityskaupan konsulttina, 1996–1998 huonekalukaupan ja -teollisuuden konsulttina ja markkinointijohtajana Expo-Unitolla ja Suomi-Soffalla. Merisalo toimi myös samaan aikaan vuosina 1996–2001 Kanrak Toimitilapalvelut Oy:n yksikönjohtajana.[2]

Vuosina 2002–2009 Merisalo toimi Nova-konsernin eri yhtiöissä yksikönjohtajana, liiketoimintajohtajana sekä vuosina 2007–2009 kiinteistökehitysyhtiön toimitusjohtajana. Merisalo toimi kiinteistökehittäjänä ja rakennutti vuosien 1998–2011 aikana runsaan 450 miljoonan euron arvosta yli 50 hehtaaria erilaisia kaupan, logistiikan ja tuotannon sektoreiden kiinteistökehityskohteita eri puolille Suomea. Näiden hankkeiden kautta maakuntiin syntyi yli 4 000 työpaikkaa. Syyskesästä 2008 huhtikuulle 2012 Arto Merisalo toimi Suomen Toimitilapalvelut Oy:n toimitusjohtajana ja toimitilakonsulttina. Syksystä 2009 toukokuuhun 2010 Merisalo oli Motonetin perustajan, ekonomi Lauri Juntusen, Virsseli Oy Toimitilapalveluissa kiinteistökehitysjohtajana. Toukokuusta 2010 huhtikuun alkuun 2011 Merisalo toimi Kanrak Oy:n senior partnerina ja huhtikuusta 2011 saman vuoden loppuun Hansa Deal Oy:ssä kiinteistökehityspalvelut -sektorin toimialajohtajana. Merisalo siirtyi tämän jälkeen STTP Oy:n toimitusjohtajaksi ja toimitilakonsultiksi, kunnes lähti 19. huhtikuuta 2012 suorittamaan saamaansa vankeusrangaistusta.[2]

Merisalo vapautui vankilasta 23. joulukuuta 2013. Hän oli aloittanut syyskuussa 2013 vanhan ystävänsä Juha Kärkkäisen omistamassa tavarataloyhtiö J.Kärkkäinen Oy:ssä lehtiuudistusprojektissa, jossa yhtiö lopetti erilaisten kohujen kohteeksi joutuneen Magneettimedia-lehden julkaisun, jonka korvasi uusi, ensimmäistä kertaa joulukuussa 2013 julkaistu KauppaSuomi. Uudesta lehdestä on tullut Suomen suurin kerran viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti noin 366 000 kappaleen leviikillään, ja yli 1,1 miljoonalla lukijallaan.milloin? Lehtiprojektista Merisalo siirtyi helmikuussa 2014 J.Kärkkäinen-konsernin ja sen tytäryhtiöiden kiinteistöjohtajaksi,[2] toimien päätoimen ohessa Juha Kärkkäisen omistaman konsulttiyhtiö Sadepisara Oy:n senior advisor -tehtävässä.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta Merisalo joutui julkisuuteen vaalirahakohun alettua toukokuussa 2008. Hän oli mukana muutamien julkisuudessakin esillä olleiden yrittäjäystäviensä (Kyösti Kakkonen, Lauri Juntunen, Seppo Saastamoinen, Toivo Sukari ja Harri Toivainen) kanssa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS) toiminnassa taustavaikuttajana. Merisalo joutui kesäkuussa 2010 valitun Keskustan silloisen puoluejohdon aikana eräänlaiseen ristiriitaan Mari Kiviniemen, Timo Laanisen ja muun Keskustan niin sanoutun liberaalijohdon kanssa. Tämä ristiriita ei koske nykyistä puheenjohtaja Juha Sipilää ja hänen 2012 alkanutta kauttaan. Arto Merisalo pettyneenä Kokoomuksen ja silloisen pääministerin Harri Holkerin politiikkaan vuoden 1988 alussa liittyi Ähtärissä asuessaan Suomen Keskustaan[2], päätti hän kertomansa mukaan, ettei ole enää jatkossa vaihtamassa puoluetta.

SYK-Yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalon laajemmin uutisoitu hanke oli yritysryhmä nimeltä SYK-Yhtiöt. Talouselämä-lehti julkaisi 5. syyskuuta 1986 artikkelin tuolloin 21-vuotiaasta liikemiehestä. SYK-Yhtiöiden tarkoituksena oli koota yhteen konsultteja, jotka eri puolella maata toimivat yritysjärjestelyjen parissa. Kysymyksiä herätti kuitenkin se, että mukana oli myös tuomittuja talousrikollisia ja Merisalolla itselläänkin oli maksuhäiriöitä. Yhtiöllä oli suuret toimitilat Tampereella Keskustorin varrella ja Helsingissä Forumin kauppakeskuksessa.[3]

SYK-Yhtiöitä rahoitti muun muassa Iisalmen Osuuspankki, joka välitti ulkomaista niin sanottua interbankrahaa.[2] Tämäntyyppiset lainat johtivat myöhemmin devalvaation myötä pankkikriisin syntyyn. SYK-Yhtiöt ajautui konkurssiin, alkuvuonna 1987 jonka selvittelyn tuloksena Merisalo ja hänen silloinen yhtiökumppaninsa Carl Waissi tuomittiin petoksista ja kirjanpitorikoksista ehdottomaan vankeuteen ja huomattaviin korvauksiin useiden vuosien oikeudenkäyntien jälkeen vuonna 1995.[3]

Expo-Unito Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Merisalo ja hänen omistamansa Expo-Unito-yhtiö olivat perustamassa sohvatehdasta Haapamäelle, Keuruun kaupunkiin. Merisalo yritti houkutella myös kaupunkia sijoittamaan rahaa tehtaaseen. Hän suoritti tuolloin vielä vankeusrangaistusta aiemmista talousrikoksistaan ja kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Lauri Oinonen (kesk.) kävi tapaamassa Merisaloa vankilassa. Sekä Oinonen että Keuruun tuolloinen kaupunginjohtaja ajoivat Merisalon Expo-Unito-yhtiön hanketta voimakkaasti. Valtuusto kuitenkin hylkäsi yhteistyön huonekalutehtaan kanssa Merisalon rikoshistorian paljastuttua.[4]

Expo-Unito olikin jo konkurssikypsä. Verottaja haki yrityksen konkurssiin vuoden 1997 lopussa maksamattomien verojen vuoksi. Yhtiön toimintaan liittyvien rikosten poliisitutkinta ja oikeuskäsittely kestivät useita vuosia. Merisalo tuomittiin törkeästä petoksesta Espoon käräjäoikeudessa vuonna 2004 ja Helsingin hovioikeudessa vuonna 2007 lyhyisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. He myös maksoivat konkurssipesälle ja velkojille määrätyt vahingonkorvaukset. [4]

Kanrak-Group[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Merisalo oli 1996-2001 mukana myös liikekiinteistöjä välittäneessä Kanrak-Group-yhtiössä.[3] Yhtiön konttoriverkosto laajeni Merisalon vetämänä nopeasti Helsingin lisäksi Kotkaan, Kuopioon, Lahteen, Ouluun, Tampereelle ja Turkuun.[5] Yhtiö oli Suomen johtavia toimitilavälitysyhtiöitä. Merisalo oli itse yksikönjohtajana ensiksi Kanrak Toimitilapalvelut Oy:ssä, myöhemmin Kanrak-Group Oy:ssä[6], jonka asuntopalveluyhtiö Kanrak-Yhtiöt Oy:stä tuli myöhemmin Nova-Asunnot Oy, yksi Nova Groupin tytäryhtiöistä.[7]

Nova Group[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nova Group

Nova Group oli 2002 perustettu yritysryhmä, joka hoiti toimitilavälitystä sekä tarjosi maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä konsulttipalveluja. Yrityksen toimitusjohtajana toimi Tapani Yli-Saunamäki. Yhtiön liikevaihto sen viimeisenä täytenä toimintavuotena oli 13 miljoonaa euroalähde?. Helsingin käräjäoikeus asetti 15. kesäkuuta 2009 yritysryhmän kaksi yritystä – Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n – konkurssiin.

Arto Merisalo vangittiin 20. elokuuta 2009 epäiltynä törkeästä velallisen epärehellisyydestä liittyen hänen toimintaansa Nova Kiinteistökehityksen toimitusjohtajana.[5]

Rikostuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisalo ja 5 muuta Novan avainhenkilöä tuomittiin huhtikuussa 2012 Helsingin käräjäoikeudessa. Merisalon alioikeudessa eli käräjäoikeudessa saama tuomio muodostui törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta. Näistä alioikeuden tuomio oli kuusi vuotta ehdotonta vankeutta. Merisalo valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen ja kanteli vangitsemistuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus hylkäsi vangitsemiskantelun.[10]

Sen sijaan Helsingin hovioikeus käsitteli ja hylkäsi kaikki Merisalon, Ilkka Kanervan, Toivo Sukarin ja Kyösti Kakkosen saamat nk. poliittiset syytteet ja osan Merisalon talousrikossyytteistä kesäkuussa 2013 sekä alensi samalla Merisalon rangaistuksen 4 vuoden 6 kuukauden tuomioksi josta Merisalo kärsi puolet eli 2 vuotta 3 kuukautta. Arto Merisalo vapautui vankilasta sunnuntaina 22.12.2013 päästen 6 kuukauden koevapauteen ja lopullisesti hän vapautui 22.06.2014 jolloin vankeusrangaistus oli sovitettu. Merisalo vietti fyysisesti 21 kuukautta Vantaan ja Jokelan tutkintavankiloissa sekä Vanajan vankilan Ojoisten avovankilayksikössä. Merisalon mukaan tutkintavankeus oli kaksi kertaa rankempaa kuin varsinainen vankeus.[11]

Suomen Toimitilapalvelut Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Merisalo perusti silloisen työnantajansa Nova Groupin kanssa Suomen Toimitilapalvelut Oy -nimisen yrityksen. Novan mentyä konkurssiin Merisalo lunasti Suomen Toimitilapalvelut Oy:n kokonaan omakseen. Jukka Laaksovirran jouduttua eroamaan Destia Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä vuonna 2009 taloudellisten väärinkäytösepäilyjen takia (Laaksovirta sai syytteen kuudesta eri luottamusaseman väärinkäytöstä. Sekä käräjä- että hovioikeus kuitenkin vapauttivat Laaksovirran kaikista syytteistä) Merisalo rekrytoi Laaksovirran Suomen Toimitilapalvelut Oy:n neuvonantajaksi. Tämän yhtiön liiketoiminta päättyi keväällä 2012 kun Merisalo sai tuomion Nova-jutusta. Jukka Laaksovirta siirtyi samalla kansainvälisen kaupan ja öljykaupan konsultiksi.

Merisalo mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina Arto on nähty otsikoissa useimmiten elämässä läpikäytyihin mahalaskuihin (konkursseihin) ja niihin kytkeytyviin oikeudenkäynteihin liittyen. Yrittäjänä hän on omissa liiketoiminnassaan siis kokenut pariin kertaan täydellisen "mahalaskun" eli konkurssin ja läpikäynyt pitkät vuosien oikeusprosessit, joiden seurauksena hän on saanut talousrikostuomioita.[2]

Elämäkertakirjan kirjoittaminen on ollut Arto Merisalolla työn alla keväästä 2012 lukien ja se työ jatkuu, julkaisuajankohtaa Arto Merisalo on halunnut siirtää vuodeksi 2018-2019. Merisalo julkaisee blogia Uusi Suomi -lehden verkkosivuilla.[2]

Arvo Tuominen teki Ylen Dokumenttiprojekti-sarjaan Merisalosta dokumentin "Vaalirahoittaja", joka esitettiin elokuussa 2014.[6] Yle siirsi dokumentin esittämisen huhtikuun 2014 lopusta yli eurovaalien johtaja Riitta Pihlajamäen päätöksin, jota päätöstä laajasti kummasteltiin. Dokumentilla oli kaikkineen yli 700 000 katsojaa.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Merisalo on ollut naimisissa kerran (1988–1995), hänen entinen puolisonsa on Aija Merisalo. Aija ja Arto Merisalolla on yksi tytär. Laulaja-lauluntekijä Jippu on Aija Merisalon kasvattitytär.[7]

Liiketoimien ohessa Merisalo on ollut mukana sekä eri kristillisten järjestöiden taustatoiminnoissa että politiikan taustakulisseissa. Hengellisellä puolella hän on toiminut sekä kirkon, että nk. vapaiden suuntien sektorilla, mm. helluntailiikkeessä. Vuosina 1998-2016 Merisalo kuuluu evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä herännäisiin, eli körtteihin. Uuden Suomen bloginsa esittelytekstissä Arto Merisalo luonnehtikin itseään paavoruotsalaismaiseksi karismaattiseksi körtiksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteet viitteisiin

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ He ansaitsivat eniten Iltalehti.fi. 2.11.2009. Viitattu 23.12.2013.
  2. ↑ a b c d e f g h i Arto Merisalo - Käyttäjän esittely Uusi Suomi. Arkistoitu 25.3.2018. Viitattu 24.3.2018.
  3. ↑ Rinne, Pekka: Merisalo: ”Rehellistä vanhaa sahamiessukua” Talouselämä. 5.9.1986. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 30.7.2009.
  4. ↑ Eronen, Jussi: Kansanedustaja tuki kohuliikemies Merisalon huijaushanketta 2.6.2008. MTV.fi. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  5. ↑ Arto Merisalo vangittiin Ilta-Sanomat. 20.8.2009. Viitattu 24.3.2018.
  6. ↑ Dokumenttiprojekti: Vaalirahoittaja Yle. Viitattu 24.3.2018.
  7. ↑ Talousrikoksista tuomittu Arto Merisalo kasvattityttärelleen Jipulle radiossa: ”En ollut hyvä isä” Radio Dei / Me Naiset. Viitattu 24.3.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arto_Merisalo&oldid=22255743”