Aroseepra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aroseepra
Zebra chapman za 2003.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Hevoseläimet Equidae
Suku: Equus
Laji: burchellii
Kaksiosainen nimi
Equus burchellii
(Gray, 1824)[2]
Levinneisyyskartta
Aroseepran levinneisyys. Aiemmat elinalueet punaisella ja nykyinen levinneisyys vihreällä
Aroseepran levinneisyys. Aiemmat elinalueet punaisella ja nykyinen levinneisyys vihreällä
Synonyymit
  • Equus burchelli[1]
Alalajit [3]
  • E. b. burchellii
  • E. b. antiquorum
  • E. b. boehmi
  • E. b. crawshaii
  • E. b. kaokensis
  • E. b. zambeziensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aroseepra Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aroseepra Commonsissa

Aroseepra eli savanniseepra (Equus burchellii[2][3], luetaan toisinaan kvaggan kanssa lajiin Equus quagga[1]) on seepralajeista yleisin ja laajimmalle levittäytynyt. Se elää tasangoilla ja ruohikkomailla Etelä-Etiopiasta Angolaan ja itäiseen Etelä-Afrikkaan asti. Metsästys ja ihmisen levittäytyminen seepran asuttamille alueille ovat kuitenkin harventaneet aroseeprakantaa.

Aroseeprasta tunnetaan viisi alalajia, joista kaksi on kuollut sukupuuttoon. Näistä kuuluisin on raidoitukseltaan erilainen ja toisinaan omaan lajiinsa luettava kvagga (engl. quagga), jota jotkut tieteilijät yrittävät herättää henkiin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroseeprat ovat noin 1,4 metriä korkeita ja ne painavat noin 230 kiloa. Niiden ruumis on tanakka ja jalat lyhyehköt. Niiden mustavalkoinen raidoitus on etuosasta pystysuoraa ja takaosassa vaakasuoraa. Pohjoisemmassa asuvilla yksilöillä raidat ovat kapeammat kuin etelässä asuvilla.

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savanniseepra painaa 155-320 kg, on 2,2-2,5 m pitkä ja sen säkäkorkeus on 1,1,1,45 m.[4]. Savanniseeproilla on haaremeita, joissa uros johtaa jopa kuuden naaraan laumaa. Toisaalta on poikamieslaumoja, joissa on noin 15 urosta. Urokset taistelevat keskenään naaraista. Naaraat synnyttävät varsoja parin vuoden välein, melko harvoin, vain silloin kun tuoretta ruohoa on saatavilla[4].

Savanniseepran ravinto ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroseeprat muodostavat pieniä perheryhmiä, joihin kuuluu yksi uros ja muutama naaras sekä näiden nuorimmat jälkeläiset. Toisinaan ne muodostavat suuria laumoja tasangoilla.

Savanniseeproja on noin 750 000 yksilöä ja niiden kanta on pienenemässä. Savanniseeprat elävät joko avoimella savannilla tai jossain määrin metsittyneillä mailla, mutteivat Itä- ja Etelä-Afrikan tiheissä metsissä. Myöskään kuivilla alueilla seepra ei viihdy, vaan vettä on oltava alle 30 km päässä[4]. Savanniseeprat saattavat laiduntaessaan lyhentää heinät antiloopeille sopiviksi. Seepra syö enimmäkseen heinää, mutta myös pensaita, puuntaimia, oksia ja lehtiä[4].

Tansanian Serengetin kansallispuistossa seeprat vaeltavat joka vuosi noin 150 km 300-600 km² alueella. Yleensä runsaskasvisella alueella seepralauma liikkuu kohtalaisen suurella, noin 200 km² alueella, mutta Ngorongoron laaksossa seeprojen tiheys on 10 kertaa suurempi, jopa 20 seepraa neliökilometriä kohden[4]. Siellä muutama seepralauma elää 30 km² alueella. Pienet seepralaumat saattavat joskus yhdistyä suurlaumoiksi varsinkin vaellusten ajaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hack, M.A & Lorenzen, E.: Equus quagga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus burchellii (TSN 624992) Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  3. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus burchellii Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  4. a b c d e Siilistä sarvikuonoon, Maailman nisäkkäitä, Pat Morris, Amy Jane Beer, Otava Helsinki 2004, ISBN 951-1-19067-9, "Savanniseepra", s. 124–127