Aroseepra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aroseepra
Chapmaninseepra (Equus quagga chapmani)
Chapmaninseepra (Equus quagga chapmani)
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Hevoseläimet Equidae
Suku: Equus
Laji: quagga
Kaksiosainen nimi

Equus quagga
Boddaert, 1785[1]

Synonyymit
  • Equus burchelli[1]
  • Equus burchellii[1]
Aroseepran levinneisyys. Aiemmat elinalueet punaisella ja nykyinen levinneisyys vihreällä
Aroseepran levinneisyys. Aiemmat elinalueet punaisella ja nykyinen levinneisyys vihreällä
Alalajit[2][3]
  • E. q. boehmi – böhminseepra
  • E. q. borensis
  • E. q. burchelli – burchellinseepra
  • E. q. chapmani – chapmaninseepra
  • E. q. crawshayi
  • E. q. quaggakvagga
Katso myös

  Aroseepra Wikispeciesissä
  Aroseepra Commonsissa

Aroseepra eli savanniseepra (Equus quagga, aiemmin Equus burchellii[1]) on seepralajeista yleisin ja laajimmalle levittäytynyt.lähde? Aroseeprasta tunnetaan kuusi alalajia, joista yksi, kvagga (Equus quagga quagga), on kuollut sukupuuttoon. Se luokiteltiin aiemmin toisinaan omaksi lajikseen.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroseepra painaa 155–320 kilogrammaa, on 2,2-2,5 metriä pitkä ja sen säkäkorkeus on 1,1–1,45 metriä.[4] Sen ruumis on tanakka ja jalat lyhyehköt. Aroseepran mustavalkoinen raidoitus on etuosasta pystysuoraa ja takaosassa vaakasuoraa. Pohjoisemmassa elävillä yksilöillä raidat ovat kapeammat kuin etelässä elävillä.lähde?

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroseepra elää tasangoilla ja ruohikkomailla Etelä-Etiopiasta Angolaan ja itäiseen Etelä-Afrikkaan asti.lähde? Yksilöitä arvioidaan olevan noin 500 000, mutta niiden kanta on pienenemässä.[1] Metsästys ja ihmisen levittäytyminen seepran asuttamille alueille ovat kuitenkin harventaneet aroseeprakantaa. Savanniseeprat elävät joko avoimella savannilla tai jossain määrin metsittyneillä mailla, mutteivat Itä- ja Etelä-Afrikan tiheissä metsissä.lähde? Myöskään kuivilla alueilla seepra ei viihdy, vaan vettä on oltava alle 30 kilometrin päässä.[4] Aroseeprat saattavat laiduntaessaan lyhentää heinät antiloopeille sopiviksi.lähde?

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroseeproilla on haaremeita, joissa ori johtaa jopa kuuden tamman laumaa. Toisaalta on poikamieslaumoja, joissa on noin 15 urosta. Orit taistelevat keskenään tammoista.lähde? Tammat synnyttävät varsoja parin vuoden välein, melko harvoin, vain silloin kun tuoretta ruohoa on saatavilla. Seepra syö enimmäkseen heinää, mutta myös pensaita, puuntaimia, oksia ja lehtiä.[4]

Aroseeprat muodostavat pieniä perheryhmiä, joihin kuuluu yksi uros ja muutama naaras sekä näiden nuorimmat jälkeläiset. Toisinaan ne muodostavat suuria laumoja tasangoilla.lähde?

Tansanian Serengetin kansallispuistossa seeprat vaeltavat joka vuosi noin 150 km 300–600 km² alueella.lähde? Yleensä runsaskasvisella alueella seepralauma liikkuu kohtalaisen suurella, noin 200 km² alueella, mutta Ngorongoron laaksossa seeprojen tiheys on 10 kertaa suurempi, jopa 20 seepraa neliökilometriä kohden.[4] Siellä muutama seepralauma elää 30 km² alueella. Pienet seepralaumat saattavat joskus yhdistyä suurlaumoiksi varsinkin vaellusten ajaksi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f King, S.R.B. & Moehlman, P.D.: Equus quagga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
  2. a b Pedersen, Casper-Emil T. et al.: A southern African origin and cryptic structure in the highly mobile plains zebra. Nature Ecology & Evolution, 22.1.2018, 2. vsk, nro 3, s. 491–498. doi:10.1038/s41559-017-0453-7. ISSN 2397-334X. (englanniksi)
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1634. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5. (suomenkielisten nimien lähde)
  4. a b c d Siilistä sarvikuonoon, Maailman nisäkkäitä, Pat Morris, Amy Jane Beer, Otava Helsinki 2004, ISBN 951-1-19067-9, "Savanniseepra", s. 124–127