Armas Pihlajamaa

Armas Pihlajamaa (ent. Rönnmark, 26. syyskuuta 1896 Mikkeli – 30. toukokuuta 1955 Turku) oli Suomen Puolustusvoimien eversti ja sodanaikainen jalkaväkirykmentin komentaja.

Nuoruus

Armas Kallas Rönnmark syntyi kaupunginkamreeri Wilhelm ja Karoliina Rönnmarkin perheeseen Mikkelissä 26.9.1896. Hän kävi keskikoulun Mikkelin suomalaisessa yhteiskoulussa, josta valmistui keväällä 1915. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan juuri perustetussa Lapuan maanviljelyslyseossa. Rönnmark ei ehtinyt valmistua ylioppilaaksi, koska Suomessa syttyi sisällissota tammikuun lopulla 1918. Rönnmark kuului Lapuan Suojeluskuntaan, joka Matti Laurilan johdolla aloitti toimet venäläisen sotaväen riisumiseksi aseista Pohjanmaalla.

Suomen sisällissodassa

Armas Rönnmark toimi vuoden 1918 Vapaussodassa joukkueenjohtajana Pohjois-Hämeen Rykmentissä osallistuen mm. Vilppulan, Ruoveden, Länkipohjan ja Lempäälän taisteluihin sekä Viipurin valtaukseen. Länkipohjan taistelussa komppanian päällikkö Matti Laurila kaatui Rönnmarkin viereltä. Lempäälän taistelussa Rönnmark haavoittui luodin lävistäessä hänen reitensä. Hän toipui Kuopion sotilassairaalassa kahdessa viikossa niin, että voi osallistua Viipurin valtaustaisteluihin.

Sotien välinen aika

Sodan jälkeen Rönnmark astui vakinaiseen palvelukseen rykmenttiinsä joukkueen johtajaksi. Syyskuussa 1918 hän pääsi oppilaaksi Viipurin upseerikokelaskurssille. Seitsemän kuukautta kestäneen kurssin jälkeen kokelaat ylennettiin vänrikeiksi vakinaiseen palvelukseen. Rönnmark oli kuitenkin monen muun tuoreen upseerin tavoin värväytynyt Aunuksen retkelle. Hän matkusti Sortavalaan, jossa ilmoittautui huhtikuussa 1919 jääkäriluutnantti Maskulan pataljoonaan joukkueenjohtajaksi. Armas Rönnmark osallistui Aunuksen retken taisteluihin Itä-Karjalassa Petroskoin porteilla asti. Kesällä tilanne muuttui epäedulliseksi. Vähälukuiset ja taisteluiden uuvuttamat nuoret sotilaat joutuivat vetäytymään takaisin.

Rönnmark osallistui vielä keväällä 1920 Petsamon retkeen sen reservijoukoissa Rovaniemellä ja Ivalossa. Vuosina 1920-1923 hän palveli Oulussa Pohjanmaan Jääkäripataljoonassa joukkueen johtajana, adjutanttina ja komendanttina. Rönnmark kävi 1922-1923 kuunteluoppilaana Kadettikoulun, jonka jälkeen sai toivomansa palveluspaikan Polkupyöräpataljoona 3:ssa kotikaupungissaan Mikkelissä. Hän muutti nimensä Pihlajamaaksi vuonna 1925. Kapteeni Pihlajamaa sai siirron Viipuriin Taistelukouluun, jossa palveli opettajana ja kurssin johtajana vuosina 1927-1933. Helsinkiin Kadettikoulun opettajaksi ja koulun johtajan apulaiseksi Pihlajamaa siirrettiin vuonna 1933. Hän palveli Munkkiniemessä sijainneessa Kadettikoulussa Talvisodan syttymiseen asti.

Talvisota, välirauha ja jatkosota

Talvisodan alettua Pihlajamaa toimi Niinisalossa Sotakoulukeskuksen päällikkönä. Helmikuun alussa 1940 Pihlajamaa komennettiin rintamalle Laatokan Karjalan mottitaisteluihin Jalkaväkirykmentti 37 toisen pataljoonan (II/JR 37:n) komentajaksi. Hän johti menestyksekkäästi Lemetin itäpuolella sijainneiden mottien laukaisun Saarijärven ja Siiran tienristeyksen alueella. Lähes kaksi vuorokautta kestäneiden kovien taisteluiden jälkeen useita satoja venäläisiä antautui vangeiksi, ja suomalaisten haltuun jäi mittava sotasaalis.

Välirauhan aikana Pihlajamaa siirrettiin Kemiin komentajaksi Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirin. Se perusti Jatkosotaan JR 54:n, jonka komentajaksi Pihlajamaa everstiluutnantiksi ylennettynä määrättiin rauhanajan tehtävänsä mukaisesti. JR 54 kuului eversti Viiklan 6.Divisioonaan (6.D). Se alistettiin Saksan Norjan armeijalle (AOK Norwegen) tehtävänään hyökätä Kuusamon koillispuolelta tiettömien korpien kautta Alakurtin maantielle puna-armeijan joukkojen sivustaan. Tehtävä oli äärimmäisen vaikea. Tiestön puuttuessa ei raskaita aseita voinut kuljettaa hyökkäyksen tueksi. Omat tappiot muodostuivat koviksi. Alakurtin tie saavutettiin vasta kahden kuukauden taisteluiden jälkeen, ja Alakurtti vallattiin elokuun viimeisenä päivänä. Hyökkäys pysähtyi syyskuun lopussa vanhan rajan itäpuolelle Vermanjoen linjalle. 6.D:n alistus saksalaisille päättyi tammikuussa 1942. JR 54 luovutti rintamavastuun saksalaisille, ja marssi 17.1. alkaen 450 kilometrin matkan hiihtäen Kajaaniin, missä rykmentti purettiin kenttäarmeijan uudelleenjärjestelyihin liittyen. Pihlajamaa määrättiin takaisin Kemiin Jalkaväen koulutuskeskus 16:n päälliköksi.

Pihlajamaa komennettiin jälleen rintamalle etulinjaan ryhmitetyn JR 5:n komentajaksi 17.8.1942 everstiksi ylennettynä. JR5 taisteli asemasotavaiheen ajan Maaselän kannaksella, kunnes se tammikuussa 1944 siirrettiin Maaselän Ryhmän reserviksi Äänisniemelle. Kesäkuun alussa 4.D:n joukkoja oltiin siirtämässä Syvärille, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Siirtokuljetukset suunnattiin kiireesti kohti Karjalankannasta.

JR 5:n junakuljetukset saapuivat Valkjärven asemalle 14.6. ja Heinjoen asemalle 16.6.1944. Joukot oli heitettävä purkauksen jälkeen suoraan taisteluun. Puna-armeijan eteneminen oli ylivoiman turvin ennakoitua nopeampaa, joten puolustajan tilannekuva laahasi jäljessä ja johtamistoiminta oli reagoivaa. Tilanne Pietarin rautatien suunnassa muodostui uhkaavaksi, mutta eversti Pihlajamaan rykmentti sai neuvostojoukkojen hyökkäyksen pysäytetyksi Perkjärven asemakylän tasalla. Saavutetun ajanvoiton turvin ehdittiin siirtää joukkoja seuraavalle puolustustasalle.

Neuvostojoukot valtasivat Viipurin kaupungin 20.6.1944. Kun hyökkäyksen jatkaminen suoraan liikkeestä ei onnistunut, sen painopiste siirrettiin kaupungin koillispuolelle Tammisuon ja Talin suunnalle 3. Prikaatin ja 18.D:n puolustuslohkoja vastaan. Niiden koillispuolella tuli 4.D:n torjua vihollisen hyökkäykset VKT-asemassa Repolanjärven ja Noskuanjärven välissä. Eversti Pihlajamaan JR 5 ja everstiluutnantti Kuirin JR 25 onnistuivat tehtävissään. Näin luotiin merkittäviä edellytyksiä Talin - Ihantalan suurtaistelun torjuntavoitolle. Aselepo astui voimaan 4.9.1944. JR 5 sai käskyn siirtyä puolustusryhmitykseen uuden rajalinjan taakse.

Sotien jälkeinen aika

Sodan jälkeen Eversti Armas Pihlajamaa määrättiin 17.11.1944 Kemin sotilaspiirin päälliköksi. Kaupunki oli kuukautta aiemmin vallattu saksalaisilta. Lapin sodan päätyttyä keväällä 1945, Pihlajamaa määrättiin Petsamon rajakomiteaan. Uusi valtakunnan raja vedettiin Korvatunturilta suoraan Nautsiin. Sotilaspiirin komentajana eversti Pihlajamaa joutui myös Valpon kuulustelemaksi aseiden ja sotamateriaalin hajavarastointioperaatioon liittyen. Marraskuussa 1946 Pihlajamaa sai siirron JR 6:n komentajaksi Turkuun, jossa hän vietti loppuelämänsä. Turun eteläisen sotilaspiirin päälliköksi Pihlajamaa määrättiin tammikuussa 1952 ja Turun pohjoisen sotilaspiirin päälliköksi helmikuussa 1953.

Neljän sodan veteraani eversti Armas Kallas Pihlajamaa sai kutsun viimeiseen iltahuutoon 30.5.1955. Hänet on haudattu Rönnmarkien sukuhautaan Mikkelin Harjun hautausmaan osastolle 3000.

Ylennykset: vänrikki 24.9.1919, luutnantti 16.5.1921, kapteeni 6.12.1924, majuri 16.5.1928, everstiluutnantti 9.11.1940, eversti 14.8.1942.

Lähteet

• Raunio Ari & Kilin, Juri: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-1944. Karttakeskus, 2013, 2. painos, s. 188. ISBN 978-951-593-070-5.
• Johansson Peter: Armas Kallas Pihlajamaa - Sotilaan elämä. Omakustanne 2018