Arla Foods
| Arla Foods Ab | |
|---|---|
| Yritysmuoto | Osuuskunta |
| Kotipaikka | Aarhus, Tanska |
| Tytäryhtiöt | Arla Ingman |
| Huomioitavaa | http://www.arla.com |
| Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Arla Foods on ruotsalais-tanskalainen meijeriyhtiö, joka syntyi ruotsalaisen osuuskunta Arlan ja tanskalaisen osuustoiminnallisen yhtiön MD Foodsin yhdistyessä vuonna 2000. Yhtiömuodoltaan Arla Foods on tanskalainen osuuskunta (Andelsselskab med begrænset ansvar, lyh. A.m.b.A.) ja sen pääkonttori sijaitsee Århusissa, Tanskassa. Tuotantolaitoksia ja osakkuusyrityksiä meijerillä on Tanskan lisäksi Ruotsissa, Suomessa, Puolassa, Saksassa, Englannissa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Argentiinassa, Brasiliassa ja Saudi-Arabiassa. (tilinpäätöskertomus 2007)
Arla Foods on Pohjoismaiden suurin maitotuotteiden valmistaja. Osuuskunnan liikevaihto vuonna 2006 oli 45,5 miljardia Tanskan kruunua ja henkilökunnan lukumäärä noin 18 000. Osuuskunnan liikevaihto ei sisällä osakkuusyritysten liikevaihtoa, mutta sisältää mahdolliset osingot.
Marraskuussa 2006 Arla osti 30 % suomalaisen Ingman Foodsin meijeriliiketoiminnasta ja loppuosan elokuussa 2008.
Kohu [muokkaa]
Arlan yhteistyömeijerin maitojauheessa havaittiin elokuussa 2008 melamiinia. Asian tultua ilmi yritys lopetti äidinmaitovastikkeiden valmistamisen Kiinassa. Melamiini aiheutti munuaiskivien muodostumisen äidinmaidonvastiketta saaneille lapsille. Lisäksi kolme lasta kuoli myrkytyksen seurauksena. Kiinan terveysministeriön mukaan vastikkeeseen joutunut melamiini on aiheuttanut yli 6 000 sairastumista. Melamiini joutui maitoon, kun maidontuottajat ja välittäjät jatkoivat maitoa vesilisällä ja tämän piilottamiseksi oli melamiinilla nostettu valkuaispitoisuus ennalleen ja näin vältetty ilmitulo vilppitesteissä.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Arla Foodsin uusi meijeri Kiinassa keskeytti tuotannon maitoskandaalin takia Helsingin Sanomat. 17.9.2008. Viitattu 29.10.2011.
Sivulta puuttuu