Arkkieliöt
Wikipedia
Arkkieliöt eli arkit (Archaea) ovat bakteereita muistuttavia mikroskooppisen pieniä tumattomia yksisoluisia eliöitä. Niitä pidettiin ennen bakteereihin kuuluvina ja kutsuttiin arkkibakteereiksi. Nykytiedon mukaan ne poikkeavat geenistöltään bakteereista jyrkästi ja niissä on joitain aitotumaisten piirteitä. Siten ne luetaan yhdeksi kuudesta eliöiden kunnasta ja yhdeksi kolmesta domeenista. Kaksi muuta domeenia ovat bakteerit ja aitotumalliset.
Niitä havaittiin aluksi vain vaativissa elinympäristöissä, esimerkiksi hapettomissa, erittäin happamissa, kylmissä, kuumissa ja suolaisissa paikoissa. Nykyisin niiden tiedetään olevan yleisiä myös tulvamailla ja vedenpuhdistamoissa. Lähes joka maalajissa elää ainakin yksi arkkieliölaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Nykytiedon mukaan ne ovat yksi eliökunnan kuudesta kunnasta (ks. systematiikka).
Arkkieliöt löysivät Carl Woese ja George Fox vuonna 1977 RNA-tietoihin perustuvan fylogeneettisen puun avulla, josta kävi ilmi, että arkkieliöt edustivat kokonaan uutta eliöiden ryhmää. Tämä sai Woesen nimeämään kolme eliökunnan domeenia: arkit (Archaea, alun perin Archaebacteria), bakteerit (Bacteria, alun perin Eubacteria) ja aitotumaiset (Eukarya).
[muokkaa] Peruspiirteet
Arkkieliöt ovat bakteerimaisia yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole kotelon ympäröimää, mitoottisesti jakautuvaa tumaa. Arkkieliöt ovat erittäin pieniä: niiden koko on 0,1–15 μm, ja jotkut niistä muodostavat noin 200 mikrometrin kokoisia ryppäitä. Muodoltaan ne voivat olla pyöreitä, sauvamaisia, spiraalimaisia, liuskaisia tai neliömäisiä.
Arkkieliöt muistuttavat bakteereja solurakenteeltaan ja aineenvaihdunnaltaan. Niillä ei ole tumakalvoa, eikä kalvollisia soluelimiä. Niiden geneettinen transkriptio ja translaatio – molekyylibiologian kaksi keskeisintä prosessia – muistuttavat kuitenkin aitotumaisia. Arkkien perimä sisältää introneita ja histoni-proteiineja, joita bakteereissa ei tavata. Arkit ovatkin läheisempää sukua aitotumallisille kuin bakteereille. Arkkieliöillä on yksinkertainen soluseinä, jossa ei ole bakteereille ominaista peptidoglykaania. Aitotumaisten ja bakteerien solukalvot koostuvat pääasiassa glyseroliesterilipideistä, kun ne arkkieliöillä koostuvat glyserolieetterilipideistä, mikä saattaa liittyä arkkieliöiden sopeutumiseen erittäin kuumiin olosuhteisiin. Arkkieliöiden liikkumiseen tarkoitetut flagellat eli värekarvat ovat koostumukseltaan ja kehitysasteeltaan erilaisia kuin bakteereilla.
Aineenvaihdunta vaihtelee arkkieliötyypistä riippuen: esimerkiksi Halobacteria-ryhmän arkkieliöt voivat tuottaa ATP:tä eli adenosiinitrifosfaattia valon avulla.
[muokkaa] Arkkieliöiden jako
- Crenarchaeota eli eosyytit, pieniä, monet esim. lämpöä sietäviä ekstremofiilejä
- Euryarchaeota mm. metanogeeneja, halofiilejä (halobakteerit), termofiilit
- Korarchaeota Kokonaisia soluja ei löydetty, tunnetaan vain irrallisten ribosomien 16S rRNA:sta, ehkä ei todellinen ryhmä?
- Nanoarchaeota Ehkä pienin elävä eliö Nanoarchaeum equitans, joka on kuitenkin soluloinen. Eroaa huomattavasti muista arkkieliöistä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
General
- Introduction to the Archaea, ecology, systematics and morphology
- Oceans of Archaea - E.F. DeLong, ASM News, 2003
Classification
- NCBI taxonomy parge on Archaea
- Tree of Life illustration showing how Archaea relates to other lifeforms
- Shotgun sequencing finds nanoorganisms - discovery of the ARMAN group of archaea
Genomics
- Browse any completed archaeal genome at UCSC
- Comparative Analysis of Archaeal Genomes (at DOE's IMG system)
