Arijoutsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Suomalaisesta etunimestä kertoo artikkeli Arijoutsi (nimi).

Arijoutsi oik. Heikki Sakari Marttila (1. syyskuuta 1915 Lahti31. tammikuuta 1993 Vantaa[1]) oli pakinoitsija ja kirjailija. Hän työskenteli aluksi Kotkassa ilmestyneessä Etelä-Suomi -lehdessä ja toimi vuosina 19421971 Helsingin Sanomien pakinoitsijana. Hän julkaisi myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Arijoutsin Pippuri -pilalehteä. Arijoutsin pakinoita kuvittivat taiteilija Totti Noisniemi ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen.

Arijoutsi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1935 ja opiskeli sen jälkeen sanomalehtioppia Helsingin yliopistossa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1935−1938. Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui tykistön tulenjohtajana ja patteriupseerina Karjalankannaksella. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1942. [2]

Arijoutsi oli aikansa luetuin suomalainen pakinoitsija. Hänen sanottiin tuoneen sanomalehtipakinaan kaupunkilaista rentoutta, ja hänen vahvuutensa oli kielellisessä nokkeluudessa ja sanaleikeissä. Arijoutsin huumori oli ajoittain hyvin suorasukaistakin hänen ottaessaan kantaa päivänpolitiikkaan ja muihin kulloinkin ajankohtaisiin ilmiöihin.

Sota-aikana Marttila avusti säännöllisesti Propaganda-Aseveljien Hopeatorvet-lehteä.[3] Marttila tunnettiin vahvasti isänmaallisena. Sodan jälkeen hän arvosteli pakinoissaan ja suosituissa revyyteksteissään voimakkaasti vasemmistolaisia poliitikkoja. Tästä pahastuneena sisäministeri Yrjö Leino kielsi vuonna 1946 Arijoutsin kirjoittaman Syntymämerkki-revyyn esittämisen "hyvien tapojen vastaisena". [4]

Arijoutsin veli oli kustannuspäällikkö Viljo Marttila (nimimerkki Jukka H. Puntari).

Sisällysluettelo

Teoksia [muokkaa]

  • Korsupokeria (1944)
  • Hyvää hoitoa (1945)
  • Kolmesta poikki (1947)
  • Melkein Afrikassa (1949)
  • Hyvästi kuusisemme (1949)
  • Nakki ja namuset (1950)
  • Korkkiskruuvi (1953)
  • Kärsiskös puhutella? − 25 parasta juttua (1955)
  • Älä hikeenny (1957)
  • Turpiin vaan ja onnea: 13 pakinaa ja "Helsingin hulinat" (1958)
  • Terve menoa: pakinoitsijan vallaton vaellus ulkokahdeksikon lenkeillä (1959)
  • Sillä siisti (1961)
  • Vintti pimeänä (1962)
  • Aina hampaissa (1964)
  • Kiitti ja murisi: valittuja pakinoita (1965)
  • Täältä pesee (1968)
  • Anteeksi ettette tunne minua: 45 pakinaa kaikkien kokoelmien ulkopuolelta taustanaan sodan, vaaran tai rauhan vuodet 1942−1952 (1972)
  • Tultiin tuttaviks: 68 pakinaa kokoelmien ulkopuolelta taustanaan jatkuvan rähinöinnin kaunistamat rauhan vuodet 1953−1973 (1973)
  • Alko aina hankala: yritelmä kartoittaa suomalaisen alkoholipolitiikan, kansallisen ajattelutapamme ja perusluonteemme välisiä kitkailmiöitä kieltolain vuosista nykyhetkeen 42 pakinan voimalla (1974)
  • Kimppuun käyvät ja kielletyt: 24 pakinaa kaikkien kokoelmien ulkopuolelta sekä tutkielma ns. kielletyn pakinan käsitteestä valaistuna 14 esimerkillä (1975)

Käsikirjoituksia [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. http://www.elonet.fi/name/he2mj4/
  2. Kailaasta Meriluotoon: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 616. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2005-07-23,104:10:315885,1:0:0:0:0:0:
  4. Jukka Pennanen − Kyösti Mutkala: Reino Helismaa −Jätkäpoika ja runoilija, WSOY 1993, Porvoo.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.