Aram Saroyan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aram Saroyan
Saroyan vuonna 2007.
Saroyan vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt25. syyskuuta 1943 (ikä 80)
New York
Ammatti runoilija
tietokirjailija
Puoliso Gailyn Saroyan
Kirjailija
Tyylilajit minimalistiset runot
Aiheet elämäkerrat
Muuta tietoa

Kansainvälinen Pen

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aram Saroyan (s. 25. syyskuuta 1943 New York)[1] on yhdysvaltalainen runoilija sekä romaani- ja näytelmäkirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti minimalistisista runoistaan, kuten yhden sanan pituisesta runosta ”lighght” ja yhden merkin pituisesta runosta, joka koostuu nelijalkaiseksi jatketusta m-kirjaimesta.[2] Valtaosa hänen tuotannostaan syntyi 1960–1980-luvuilla, mutta vuosisadan vaihteen jälkeen kiinnostus siihen on virinnyt uudelleen. Vuonna 2007 julkaistiin uudelleen useampi hänen runokokoelmansa yhtenä laitoksena nimellä Complete Minimal Poems, joka sai William Carlos Williams -palkinnon. Kristian Blombergin ja Harry Salmenniemen suomentama Happi ja muita minimalistisia runoja sisältää noin kaksi kolmasosaa tuosta teoksesta (Ntamo 2009). Saroyanin yksittäisiä runoja on julkaistu suomennoksina myös Tuli & savu -runouslehdessä.[3]

Saroyanin proosateoksiin kuuluu elämäkertateoksia kuten Genesis Angels: The Saga of Lew Welch and the Beat Generation sekä hänen isästään, kirjailija William Saroyanista kertova Last Rites.[4] Vuonna 1985 hän kirjoitti teoksen äidistään Carol Matthausta ja kahdesta muusta näyttelijästä nimeltä Trio: Oona Chaplin, Carol Matthau, Gloria Vanderbilt: Portrait of an Intimate Friendship (Linden Press, Simon & Schuster).

Saroyanin runoutta on julkaistu monissa antologioissa ja oppikirjoissa. Saroyan toimi 15 vuotta kirjoittamisen opettajana University of Southern Californiassa.[5][6]

Saroyanin yksisanainen runo ”lighght” valittiin 1970-luvun alussa antologiaan The American Literary Anthology ja sai muiden valittujen runojen tavoin 500 dollarin apurahan 1960-luvun puolivälissä perustetulta National Endowment for the Arts -virastolta (NEA). Konservatiivipoliitikot kuten senaattori Jesse Helms kritisoivat, ettei yksi väärin kirjoitettu sana ole mikään oikea runo. Myöhemmin runoa ivasi myös presidentti Ronald Reagan pyrkiessään virkaan astuttuaan lakkauttamaan NEA:n.[7]

Aram Saroyan on armenialaissukuisen kirjailija William Saroyanin ja näyttelijä Carol Matthaun poika. Hänen sisarensa oli näyttelijä Lucy Saroyan. Aram Saroyanilla on kaksi tytärtä nimeltään Strawberry ja Cream.[8]

Valikoitu bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • In, Bear Press 1965.
  • Top, Lines 1965.
  • Works, Lines 1966.
  • Sled Hill Voices, Goliard Press 1966.
  • Aram Saroyan, Lines 1967.
  • Coffee Coffee, 0 to 9 1967.
  • @1968, Kulchur 1968.
  • Aram Saroyan, Random House 1968.
  • Pages, Random House 1969.
  • Words and Photographs, Big Table Publishing 1970.
  • The Beatles, Barn Dream Press 1970.
  • Cloth: An Electric Novel, Big Table 1971.
  • The Rest, Telegraph Books 1971.
  • The Bolinas Books, Other 1974.
  • O My Generation, and Other Poems, Blackberry Books 1976.
  • Open Field Suite, Backwoods Broadslides 1998.
  • Day and Night: Bolinas Poems, Black Sparrow Press 1998.
  • Complete Minimal Poems, Ugly Duckling Presse 2007.
  • Happi ja muita minimalistisia runoja, ntamo 2009. ISBN 978-952-215-061-5.

Proosateoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Street: An Autobiographical Novel, Bookstore Press 1974.
  • Marijuana and Me, Bolinas 1974.
  • Genesis Angels: The Saga of Lew Welch and the Beat Generation, Morrow 1979.
  • Last Rites: The Death of William Saroyan, Morrow 1982.
  • Trio: Carol Matthau, Oona Chaplin, Gloria Vanderbilt: Portrait of an Intimate Friendship, Linden Press / Simon & Schuster 1985.
  • The Romantic (romaani), McGraw 1988.
  • Friends in the World: The Education of a Writer (muistelmateos), Coffee House Press 1992.
  • Artists in Trouble: New Stories, Black Sparrow Press 2001.
  • Starting Out in the Sixties: Selected Essays, Talisman House 2001.

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pollen Count
  • Landslide
  • Hollywood Night
  • The Laws of Light: Pasternak, Akhmatova, and the Mandelstams under Stalin[9]
  • The Evening Hour
  • Artie Shaw Talking (sooloperformanssi)
  • A Tender Mind: The Life and Times of Lew Welch, Beat Poet (sooloperformanssi).[5]
  • At the Beach House, toteutettu Los Angelesissa 2005.[10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aran Saroyan (b. 1943), The Brautigan Archives.
  2. Kanwar Dinesh Singh, New Explorations In Indian English Poetry, Sarup & Sons, 2004, s. 92–94.
  3. Hakutulos Aram Saroyan (Arkistoitu – Internet Archive), Runotietokanta. Viitattu 8.10.2014.
  4. Aram Saroyan, United States b. 1943, Ubuweb Historical.
  5. a b Aram Saroyan, encyclopedia.com
  6. Aram Saroyan Notes at Seventy, granish.com.
  7. Daly, Ian: You Call That Poetry?! How seven letters managed to freak out an entire nation. poetryfoundation.org, 2007.
  8. Saroyan, Strawberry: Named for a Fruit? Make Juice, The New York Times 30.5.2004. Viitattu 8.10.2014.
  9. Practice 2 2012.
  10. At the Beach House, variety.com 2005.
  11. Events, Aram Saroyan.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aram Saroyan