Arabiansusi
| Arabiansusi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Koirat Canis |
| Laji: | Susi lupus |
| Alalaji: | arabs |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Canis lupus arabs |
|
.jpg) Arabiansuden levinneisyys oranssilla |
|
| Katso myös | |
Arabiansusi (Canis lupus arabs[1]) on osissa Lähi-itää tavattava suden pienikokoinen alalaji. Arabiansutta pidetään äärimmäisen uhanalaisena ja ennen koko Arabian niemimaan kattanut levinneisyysalue on nykyisin hyvin laikuittainen.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiansusi on suden (Canis lupus) alalaji. Se poikkeaa muista suden alalajeista perimänsä kautta. Arabiansuteen on sekoittunut koiraa, mutta koiran perimän vaikutuksen määrää ei tunneta tarkasti.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiansusi lukeutuu suden alalajeista pienimpiin. Painoa sillä on 18–20 kg. Ruumiin pituus on 70–80 cm ja korkeus 40–65 cm. Sen ruumiinrakenne on hoikka ja jalat ovat pitkät. Turkki on harva ja lyhyt. Selässä turkki on pidempää, mikä suojaa sutden ihoa auringolta. Talvisin turkki kasvaa paksummaksi. Väriltään se voi vaihdella vaaleanruskeasta harmahtavan keltaiseen. Vatsapuoli on vaalea tai valkoinen. Arabiansudella on valkoiset posket ja muita suden alalajeja suuremmat korvat, jotka auttavat sitä haihduttamaan lämpöä. Silmät ovat keltaiset tai ruskeat. Pitkän hännän pää on musta. Jaloissa arabiansuden kaksi keskimmäistä varvasta ovat liittyneet yhteen. Arabiansusi on pienempi, kuin myös Lähi-idässä tavattava intiansusi, mutta selvästi suurempi kuin alueella tavattava kultasakaali.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiansutta tavataan nykyisin osissa Egyptiä, Israelia, Kuwaitia, Jordaniaa, Saudi Arabiaa, Omania ja Jemeniä. Historiallisesti sen levinneisyysalue on kattanut koko Arabian niemimaan. Nykyisin sitä tavataan kuitenkin vain laikuttaisesti. Yhdistyneistä arabiemiirikunnista se hävisi 1980-luvulla.[2]
Arabiansuden elinympäristö käsittää aavikkovuoria ja soratasankoja kuivilla tai puolikuivilla alueilla. Se ei kuitenkaan esiinny kaukana veden lähteistä, eivätkä ne voi näin vaeltaa kovin pitkälle hiekka-aavikoille.[2]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaliseläinten määrä arabiansuden elinympäristössä ei ole suuri, joten susia ei esiinny suurissa laumoissa. Ne liikkuvat yleensä yksin, pareina tai 3–4 suden ryhmissä. Aktiivisia ne ovat tavallisesti öisin. Päivisin ne hakutuvat suojaan paahteelta pensaikkoihin, luoliin tai itse kaivaamiinsa syviin pesäkoloihin. Ehkä yksinäisempien elintapojensa takia arabiansuden eivät ulvo kovin usein. Niiden elinpiiri käsittää 11–33 km².[2]
Arabiansuden saaliseläimiin lukeutuvat linnut, matelijat, jyrsiät ja hyönteiset, sekä hieman suuremmista nisäkkäistä esimerkiksi kapinrusakko, aavikkogaselli ja ketut. Tilanteen tarjoutuessa ne syövät myös raatoja. Ne saattavat käydä myös kotieläimien kimppuun.[2]
Arabiansudet lisääntyvät lokakuun ja joulukuun välisenä aikana. Tiineys kestää 63-65 päivää ja pentuja on kerrallaan 2–3. Emo imettää poikasiaan 42-56 päivää ja ne kasvavat sukukypsiksi 2 vuoden ikäisinä.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiansutta pidetään äärimmäisen uhanalaisena ja se on osa CITES-sopimuksen liitettä II. Se on suojeltu Israelissa ja Omanissa, muttei muualla levinneisyysalueellaan. Omanissa arabiansuden kannat ovat tiettävästi kasvaneet sitten metsästyksen kieltämisen. Susien ampumisen ja myrkyttämisen ohella uhkia ovat risteytyminen villiintyneiden koirien kanssa. Sudet voivat myös sairastua vesikauhuun.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|