Apolloperhoset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apolloperhoset
sinisilmäapollo (Parnassius hardwickii)
sinisilmäapollo (Parnassius hardwickii)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo: Apolloperhoset Parnassiinae
Tribukset ja suvut[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Apolloperhoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Apolloperhoset Commonsissa

Apolloperhoset (Parnassiinae) on ritariperhosten heimoon kuuluva päiväperhosten alaheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti noin 70 perhoslajia, joista lähes 50 kuuluu sukuun Parnassius.[2]

Apolloperhoset eroavat varsinaisista ritariperhoslajeista mm. huulirihmojen ja nilkkojen anatomisten piirteiden perusteella.[3]

Alaheimon lajit ovat kooltaan keskikokoisia tai suuria. Usein lajit ovat siipiensä pohjaväriltään valkoisia, mutta myös muita värejä löytyy, etenkin suvun Parnassius ulkopuolella. Lisäksi etusiiven kärkiosassa on tyypillisesti läpikuultava alue, joka saattaa lajista riippuen kattaa suuren osan siiven pinta-alasta. Siipien muoto on melko pyöreä ja joillakin lajeilla takasiiven takareunassa on lisäksi taaksepäin suuntautuneita kannuksia. Monilla lajeilla toukka elää jollakin piippuruohokasvilla (Aristolochiaceae). Osalla lajeista ravintokasvina toimii jokin maksaruoho- (Crassulaceae) tai unikkokasvi (Papaveraceae).[3][4]

Vaikka joukossa on muutama laajaltikin levinnyt laji, useimpien alaheimon lajien levinneisyys rajoittuu huomattavan pienille maantieteellisille alueille. Apolloperhoset ovat tyypillisesti vuoristolajeja, tai niitä tavataan muuten karuissa ja kylmissä ympäristöissä. Äärimmäisenä esimerkkinä himalajanapollo (Parnassius epaphus), jonka on todettu elävän Himalajalla jopa 6000 m korkeudessa[5]. Koska etenkin vuoristoissa maaston muodot tuottavat esteitä perhosten liikkumiselle, populaatiot eriytyvät nopeasti toisistaan ja alaheimossa yleisenä piirteenä on lajien paikallisten populaatioiden merkittävä ulkonäöllinen vaihtelu. Useat lajit onkin jaettu pieniin maantieteellisesti rajoittuneisiin ja ulkonäöllisesti hieman toisistaan poikkeaviin alalajeihin, joilla on monesti elinalueellaan uhanalainen asema. Osaa lajeista uhkaa jopa häviäminen.[6]

Levinneisyydeltään lajit ovat leimallisesti palearktisia eli apolloperhoslajeja tavataan Euroopassa, Aasiassa sekä Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. Lisäksi muutamia Parnassius-suvun lajeja tavataan Pohjois-Amerikan tundralla ja vuoristoissa. Lajirunsaus on selvästi suurin Aasian vuoristoissa ja monien siellä pienillä maantieteellisillä alueilla elävien lajien elintavat tunnetaan varsin huonosti.[4] Euroopassa lajeja on yhdeksän.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kari Nissinen: Lennä, safiirisoturi – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2013. ISBN 978-952-67544-2-0. s. 15–17
  2. http://www.insects-online.de/frames/papilio.htm
  3. a b http://tolweb.org/Parnassiinae/65387
  4. a b N. Mark Collins & Michael G. Morris: Threatened Swallowtail Butterflies of the World: The Iucn Red Data Book 1985. ISBN 978-2880326036
  5. Mani, M. S. "Ecology and Biogeography of High Altitude Insects". Springer 1968. ISBN 9789061931140
  6. http://tolweb.org/Parnassius/65393
  7. Haahtela, Saarinen, Ojalainen & Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus 2012. ISBN 978-951-20-8386-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]