Apollonios Molon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rodoksen linnavuori (akropolis) — tosin taustalla kohoava Apollon temppeli oli Apollonios Molonin aikaan ehjä.

Apollonios Molon (muinaiskreikaksi Ἀπολλώνιος ὁ τοῦ Μόλωνος[1] ja Ἀπολλώνιος ὁ Μόλων[2]) oli kreikkalainen asianajaja, grammaatikko ja ennen kaikkea puhuja, joka vaikutti 1. vuosisadalla eaa Rodoksella ja ajoittain myös Roomassa. Molon[3] — jota nimeä hänestä antiikissa useimmiten käytettiin[4] — oli kotoisin Kaarian Alabandasta. Jo nuoruudessaan hän suuntautui puhujanuralle opettajanaan samassa kaupungissa asuva Menekles. Ennen pitkää Molon muutti läheiselle Rodoksen saarelle, joka tuolloin oli kuuluisa filosofian, retoriikan ja grammatiikan keskus, ja alkoi siellä antaa puhetaidon opetusta. Sen lisäksi hän toimi asianajajana sekä kirjailijana.[5] Tiedämme kuitenkin Molonin kirjoittaneen moniakin retoriikkaa koskevia teoksia,[6] muiden muassa retorista koristelua koskevan kirjan.[7] Ilmeisesti hän myös julkaisi puheitaan opetustarkoituksiin. Molon liikkui myös grammatiikan alueella. Meillä on tieto hänen laatimastaan Homeros-kommentaarista, joka lienee sisältänyt, paitsi kielellisiä ja retorisia huomioita, myös allegorisia selityksiä.[8] Viimeksi mainituista uusplatonilainen filosofi Porfyrios antaa näytteen esittämällä Homeroksen Iliaan 9. laulusta pari tulkintaongelmaa, jotka Molon aikanaan ratkaisi allegorisella selityksellä.[9]

Molon kirjoitti myös teoksen filosofeja vastaan. Sen sisällöstä emme tiedä paljonkaan, mutta ilmeisesti kohteena oli ainakin Sokrates ja Platon.[10] On myös esitetty, että Molon olisi kirjoittanut juutalaisvastaisen pamfletin,[11] mutta tämä on hyvin epävarmaa. Kaikki tieto tuntuu palautuvan Josefuksen Contra Apionem ('Apionia vastaan') -nimiseen poleemiseen kirjoitukseen, emmekä tiedä, mihin Josefus Molonin juutalaisvastaisiksi väittämänsä ajatukset perustaa. Onkin arveltu Josefuksen harrastavan loanheittoa, kun hän muutenkin tuntuu esittävän vääriä tietoja Molonista.[12] On myös esitetty, että Molonin juutalaisvastaisilta vaikuttavien kommenttien osoitteena eivät olisi niinkään juutalaiset kuin stoalainen Poseidonios, joka vaikutti samaan aikaan Rodoksella ja jonka Molon koki kilpailijakseen.[13] Onkin mahdollista, että Molonin juutalaisvastaisuus oli Poseidoniokseen kohdistuvaa nokittelua: kun Poseidonios oli ilmaissut ihailunsa juutalaisten viisaudesta ja kekseliäisyydestä, Molon olisi ikäänkuin vastaukseksi väittänyt, ettei tämä primitiivinen kansa ollut tehnyt ainuttakaan keksintöä,[14] jne. Ainakin siltä osin kuin Molonin juutalaisvastaisuudet olivat vastaväitteitä Poseidoniokselle, olisi ollut kyseessä pikemminkin Molonin filosofivastaisesta ohjelmasta.

Molon toimi ajoittain myös Roomassa. Jonkin verran epävarman tiedon mukaan hän oleskeli Roomassa vuonna 87, kun Poseidonioksen johtama lähetystö saapui kaupunkiin. Oleskelun luonteesta emme tiedä mitään, mutta tuskinpa hän osallistui mitenkään lähetystön toimintaan.[15] Vuonna 81 Molon toimi itse lähettiläänä Roomassa, ja koska hän ei osannut latinaa, hän sai senaatilta erivapauden puhua kreikaksi suoraan ilman tulkkia.[16] Tehtävänä oli neuvotella rahallisista korvauksista,[17] joihin rodoslaiset roomalaisten ystävinä katsoivat olevansa oikeutetut Mithridateeen sodissa kärsimistään vahingoista. Diplomaattisten tehtäviensä ohella Molon antoi Roomassa myös retoriikan opetusta. Kreikantaitoinen Marcus Tullius Cicero oli tuolloin hänen oppilaanaan.[18]

Molonin ansiosta Rodoksen reetorikoulusta tuli suosittu opiskelukeskus. Cicerokin hakeutui sinne uudemman kerran vuonna 78 puhujantaitojaan ryhdistämään.[19] Muita tunnettuja Molonin oppilaita olivat Gaius Julius Caesar (vuonna 76),[20] Marcus Favonius (ilmeisesti 60-luvulla)[21] ja varhain kuollut Titus Tituksen poika Torquatus, jonka Cicero sanoo omanneen enemmän puhujanlahjoja kuin puhehaluja.[22] Koulussaan Molon kiinnitti erityistä huomiota puheharjoituksiin eli deklamaatioihin (μελέται), joiden tarkoituksena oli oppia hallitsemaan ja liikuttamaan kuulijoiden tunteita erilaisilla jopa liioitelluilla tehokeinoilla. Molon pyrki huolellisesti karsimaan esityksestä kaiken sen, mikä ei palvellut kuulijoihin vaikuttamista.[23] Molonin itsensä puheista tiedämme hänen kaunoslaisia vastaan (κατὰ Καυνίων) pitämänsä poliittisen puheen, jonka vaikutuksesta Rodoksesta irtautunut Kaunoksen kaupunki roomalaisten tuella liitettiin uudelleen Rodoksen alaisuuteen.[24] Toinen aiheeltaan tunnettu puhe koski rodoslaisille maksettavia korvauksia (de Rhodiorum praemiis vuodelta 81).[25] Puhujana Molon edusti opettajaansa Meneklestä maltillisempaa tyyliä, jota Quintilianus kutsuu rodoslaiseksi (genus Rhodium).[26]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Plutarkhos, Vitae parallelae: Cicero 4.
  2. Josefus, Contra Apionem 2.145.
  3. Tietomme tästä oman aikansa tärkeästä vaikuttajasta ovat vähäiset ja hajanaiset. Yleiskuvan tarjoavat Brzoska (1895) ja Bar-Kochva (2010: 471-477).
  4. Strabon, Geographica 14.655; Cicero, Brutus 245 sekä muualla.
  5. Cicero, Brutus 307 ja 310. Riviäkään näistä ei ole säilynyt jälkipolville.
  6. Quintilianus, Institutio oratoria 3.1.16.
  7. Foibammon, De figuris 1.44. Brzoska (1895: 142).
  8. Bar-Kochva (2010: 475).
  9. Porfyrios, Quaestionum Homericarum ad Iliadem pertinentium reliquiae 1.126-127 Schrader; ks. Bar-Kochvan (2010: 474 alav. 12) varsin seikkaperäistä yhteenvetoa.
  10. Cicero, De oratore 1.75; Scholia in Aristophanem I 3.1: Scholia vetera in Nubes 144; Diogenes Laertios Merkittävien filosofien elämä ja opit 3.34 (suom. Marke Ahonen). Bar-Kochva (2010: 475).
  11. Eusebios, Praeparatio evangelica 9.19.1-3. Feldman (1998: xv, 106, 121, 230, jne.).
  12. Bar-Kochva (2010: 473).
  13. Bar-Kochva (2010: 477).
  14. Bar-Kochva (2010: 497-501).
  15. Bar-Kochva (2010: 477).
  16. Valerius Maximus, Facta et dicta memorabilia 2.2.3.
  17. Cicero, Brutus 312.
  18. Cicero, Brutus 307 ja 312; Quintilianus 12.6.7.
  19. Cicero, Brutus 316; Quintilianus, Institutio oratoria 12.6.7; Plutarkhos, Cicero 4.
  20. Suetonius, Caesar 4; Plutarkhos, Caesar 3.
  21. Cicero, Epistulae ad Atticum 2.1.9.
  22. Cicero, Brutus 245.
  23. Cicero, Brutus 307 ja 310; Plutarkhos, Cicero 4.
  24. Strabon, Geographica 14.2.3.
  25. Cicero, Brutus 312. Bar-Kochva (2010: 474).
  26. Quintilianus, Institutio oratoria 12.10.18. Menekleen aasialaiselle tyylille (genus Asiaticum) oli tunnusomaista ideoiden pursuilevuus ja esityksellinen ilmeikkyys (sententiosum et argutum), Cicero, Brutus 325. Brzoska (1895: 142).

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bar-Kochva, Bezalel (2010) The image of the Jews in Greek literature: the Hellenistic period. Berkeley (California): University of California Press. (Hellenistic culture and society, 51.)
  • Bruwaene, M. van den (1958) Cicero's leerjaar op Rhodos. Hermeneus 30: 65-71.
  • Brzoska, Julius (1895) Apollonios (#85). RE II 1: 141-144.
  • Davies, J.C. (1968) Molon's influence on Cicero. Classical Quarterly 18: 303-314.
  • Falco, A. 1982) Alcune osservazioni sulla iuuenilis redundantia di Cicerone. Bollettino di Studi Latini 12: 223-228.
  • Feldman, Louis H. (1998) Josephus's Interpretation of the Bible. Berkeley & Los Angeles: University of California Press.