Anzion maihinnousu

Anzion taistelu
Osa toista maailmansotaa
Yhdysvaltain joukkoja nousemassa maihin Anziossa
Päivämäärä: 22. tammikuuta 1944 – 5. kesäkuuta 1944 Paikka: Anzio, Italia Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta  Yhdysvallat Kanada	Saksa
Komentajat
Harold Alexander Mark W. Clark John P. Lucas Lucian Truscott	Albert Kesselring Eberhard von Mackensen
Vahvuudet
22. tammikuuta 36 000 miestä, toukokuun lopulla 150 000 miestä	22. tammikuuta 20 000 miestä, toukokuun lopulla 135 000 miestä
Tappiot
22. toukokuuta mennessä: 4 400 kaatunutta, 18 000 haavoittunutta, 6 800 vankia ja kadonnutta. Tappiot yhteensä 29 200	22. toukokuuta mennessä: 5 500 kaatunutta, 17 500 haavoittunutta, 4 500 vankia ja kadonnutta. Tappiot yhteensä 27 500

Anzion taistelu oli liittoutuneiden ja natsi-Saksan välillä käyty taistelu toisessa maailmansodassa. Taistelu käytiin Etelä-Italiassa.

Maihinnousu (operaatio Shingle)

Kenraali Clarkin saatua Monte Cassinoon kohdistuneilla hyökkäyksillään siirrettyä saksalaisten reservit pois Roomasta tekisi kenraali John P. Lucasin komentama Yhdysvaltain VI armeijakunta maihinnousun Anzion ja Nettunon väliselle alueelle. Maihinnoustuaan joukot etenisivät Gustav-linjaa puolustanneiden saksalaisjoukkojen selustaan. Joukkojen tehtävänä oli katkaista yhteydet Rooman kaakkoispuolella Colli Lazialissa ja uhata Saksan XIV armeijakunnan selustaa.

Maihinnousuoperaatio Shingle alkoi 22. tammikuuta 1944 Yhdysvaltain VI armeijakunnan noustessa maihin. Anzioon, noin sata kilometriä Roomasta etelään, perustettiin sillanpää. Maihinnousun tukena olleet neljä kevyttä risteilijää sekä 24 hävittäjää vaiensivat rannikkopatterit ja rantaa puolustaneet kaksi saksalaispataljoonaa lyötiin pois ranta-alueelta. Päivän loputtua oli Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Frank Lowryn ja kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Thomas Troubridgen komentamasta laivasto-osastosta toimitettu maihin kaikkiaan 36 034 sotilasta, 3 069 ajoneuvoa ja 90 prosenttia armeijakunnan kalustosta. Armeijakunnan joukkoihin kuuluivat brittiläinen 1. divisioona, Yhdysvaltain 3. divisioona, rykmentti ja pataljoona maahanlaskujoukkoja, kolme pataljoonaa rangereita sekä kommandoprikaati. Tappioina liittoutuneet kärsivät 13 haavoittunutta, 44 kadonnutta ja lähes sata haavoittunutta.

Huolimatta alkuvaiheen vastarinnan heikkoudesta katsoi armeijakunnna komentaja tarpeelliseksi odottaa sillanpääaseman vahvistumista. Tämä tarjosi saksalaisille mahdollisuuden siirtää omia joukkoja alueelle, ja taistelusta tuli pitkä ja verinen. Liittoutuneet pystyivät murtamaan saksalaisten puolustuksen alueella vasta viiden kuukauden taistelujen jälkeen toukokuussa 1944.