Antti Tanttu

Antti Heikki Nikolaus Tanttu (7. lokakuuta 1884 Viipuri – 11. kesäkuuta 1962 Kiihtelysvaara) oli suomalainen metsänhoitaja ja tutkija, joka toimi metsähallinnon piirissä.

Tantun vanhemmat olivat merikapteeni Nikolaus Tanttu ja Maria Sojonen ja puoliso vuodesta 1908 Olga Maria Airaksinen. Heidän tyttärestään Ilta Inkeri Tantusta (s. 1917) tuli lääketieteen lisensiaatti. Tanttu pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta reaalilyseosta 1903 ja sai päästötodistuksen Soanlahden alemmasta maanviljelyskoulusta 1903 ja Evon metsäopistosta 1906, jolloin hänestä tuli myös metsäkonduktööri, sekä Mustialan maanviljelys- ja meijeriopistosta 1916. Filosofian kandidaatin tutkinnon Tanttu suoritti 1911 ja filosofian tohtoriksi hän väitteli 1915, väitöskirjan aiheenaan Tutkimuksia ojitettujen soiden metsittymisestä. Tanttu toimi muun muassa opettajana, metsänhoitajana, metsähallituksen esittelijänä ja virkailijana, Ab Tornator Oy:n metsä- ja maatalouden ylihoitajana 1916–1919 sekä itsenäisenä maanviljelijänä. Keskusmetsäseura Tapion metsänparannusosaston johtajaksi Tanttu tuli 1930. Tätä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1951 asti, jolloin jäi eläkkeelle. Hän oli myös Tapion vt. toimitusjohtajana 1946–1948. Tanttu sai professorin arvonimen 1947.

Tanttu kuului Maataloustuottajain Keskusliiton valtuuskuntaan, Suo Oy:n hallintoneuvostoon sekä Suomen metsänhoitajayhdistyksen ja Suomen Kennelliiton johtokuntaan. Hän oli Turveteollisuuskeskusvaliokunnan puheenjohtaja.

Tanttu omisti Toivonojan kartanon Nastolassa vuosina 1917–1931. Hän oli tunnettu ayrshire-karjan ja suomenpystykorvien kasvattaja ja osallistui myös karjalankarhukoirien jalostukseen.