Antti Nieminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo taiteilija Antti Niemisestä. Samannimisestä jalkapalloilijasta kertoo artikkeli Antti Nieminen (jalkapalloilija).
Antti Nieminen
Syntynyt 15. syyskuuta 1924
Viipuri
Kuollut 15. helmikuuta 2007 (82 vuotta)
Turku
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ala taidemaalari, taidegraafikko
Taidesuuntaus puupiirrokset, grafiikka (erityisesti litografia), öljyvärimaalaus
Kuuluisimpia töitä Rautamarski
Palkinnot Valtion taidepalkinto 1979

Antti Nieminen (15. syyskuuta 1924 Viipuri15. helmikuuta 2007 Turku, vanha hautausmaa) oli taidemaalari ja taidegraafikko. Hän oli Suomen Taidegraafikoiden varsinainen jäsen ja Turun Taidegraafikot ry:n kunniajäsen. Hän toimi myös Arte ry:n puheenjohtajana 1960-luvulla vuosina 1964–1965 ja 1969. Nieminen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1946–1949 ja lisäksi Académie de la Grande Chaumièressa Pariisissa vuosina 1951 ja 1954. Aluksi hän teki maalausten ohella puupiirroksia mutta siirtyi sittemmin pelkästään grafiikkaan, erityisesti litografiaan, sen jälkeen kun Turussa oli pidetty litografiakurssi. Tällä alalla Nieminen oli erityisen arvostettu.[1]

Pro Arte 1957[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen taiteelle olivat ominaisia fantasia-aiheet, joita leimasi surrealismi. Nieminen oli myös perustamassa valtakunnallista turkulaista Pro Arte 1957 -ryhmää, joka sai alkunsa Helsingin Taidehallissa vuonna 1957 pidetystä Otto Mäkilän muistonäyttelystä. Turun Taitelijaseuran sisälle muodostuneen aktiivisen nelihenkisen ryhmän perustajajäsenet olivat Antti Lampisuo, Antti Nieminen, Max Salmi ja Helge Sten. Myöhemmin ryhmään liittyivät myös Alpo Jaakola, Olavi Vaarula, Raimo Viitala ja Tapio Kinnunen. Pro Arte 57:n viimeinen näyttely oli Imatran Taidemuseossa 30.11.-7.12.1958.

Ryhmän juuret olivat 1930-luvulla toimineessa modernismia puolustaneessa Pro Artessa, jonka perustivat Lydén ja Mäkilä. Sen toiminta jatkui vuonna 1960 perustetussa Arte-ryhmässä. Ryhmää kiinnosti erityisesti suomalainen surrealismi, johon jäsenet yhdistivät 1920-luvun Pariisissa syntyneen mustan huumorin sekä absurdeja ja irrationaalisia vivahteita, jotka toivat suomalaiseen surrealismiin kansantaiteen ja lumousten maagisen ilmapiirin.[2]

Niemisen teoksia museoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Nieminen on lahjoittanut pääosan teoksistaan Turun taidemuseolle. Vuonna 1996 hän lahjoitti museolle pääosan litografiatuotannostaan. [3]. Antti Niemisen perikunta (1924–2007) lahjoitti vuonna 2008 lisäksi neljäkymmentä taiteilijan muuta teosta Turun taidemuseolle sekä joitain kappaleita Lahden ja Jyväskylän taidemuseoihin. Perikunta on vuonna 2011 teettänyt Niemisen kolmesta parhaimmasta litografiateoksesta julisteita, joita myydään mm. Turun ja Lahden Taidemuseoissa. Julisteina ovat seuraavat työt: Rautamarski (mustavalkoinen), Tyttö ja hevonen (värillinen) sekä Ofelia 1970 (mustavalkoinen).

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen kirjallinen tuotanto oli melko laaja. Hän piti elämänsä aikana myös erittäin laajamittaisia päiväkirjoja, joihin hän piirsi, maalasi, keräsi leikkeitä jne. Päiväkirjoja kertyi hänen elinvuosiltaan kymmeniä. Ohessa joitain esimerkkejä hänen tuotannostaan:

  • Haparia, Muistelmia ja kertomuksia Ravansaarelta, kustantaja Ravansaari-Seura ry, s. 159 (1988)
  • Kertomus kivääristä

Tietokirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen on työstämässä Niemisestä laajaa elämänkertaa yhteistyössä hänen perikuntansa kanssa. Kirjasta on kustannussopimus ja se ilmestyy syksyllä 2014.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 21.5.2007 s. C5 Muistokirjoitus
  2. Surrealismin edellytyksistä 1920- ja 1930-luvun Suomessa, Vihanta Ulla, 2006
  3. Turun taidemuseon kokoelmapolitiikka 2006, s. 8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoskuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]