Antti Isotalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo puukkojunkkarista. Pojanpoika Antti Isotalo oli tunnettu jääkäri.
Antti Isotalo.
Kuvassa Antti Rannanjärvi ja Antti Isotalo

Antti Isotalo eli Isoo-Antti, Isoon talo(o)n Antti tai Isontalon Antti (24. elokuuta 1831 Alahärmässä8. elokuuta 1911 Alahärmässä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka syntyi Alahärmässä, Hanhimäen kylässä. Yhdessä Antti Rannanjärven kanssa hän johti Isoo-joukko-nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 18561867.

Isotalo oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan erilaisiin juhlatilaisuuksiin.

Isotalo oli syytettynä tappojutussa vuonna 1858, mutta vapautettiin täyden näytön puuttuessa. Uusien todistajien lausuntojen perusteella kihlakunnanoikeus kuitenkin langetti mestaustuomion tästä teosta vuonna 1869. Hovioikeuden ja senaatin käsittelyn jälkeen tuomio muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa. Isotalon kerrotaan kieltäneen tapon lopun ikänsä. Vankilassa hän käyttäytyi hyvin. Isotalo oli kolmasti naimisissa.

Käräjillä [muokkaa]

  • 1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn
  • 1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta
  • 1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta
  • 1862: sai 38 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta
  • 1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta
  • 1869: tuomittu juopumuksesta käräjäpaikalla, puukon esille ottamisesta, murtovarkaudesta, varkaudesta, väärennysrikoksesta ja tuhopoltosta.
  • 1869: edelleen uusien todisteiden perusteella sai kihlakunnanoikeudessa kuolemantuomion aiemmasta vuoden 1858 puukotustaposta: haki ja sai armahduksen senaatilta 1870, mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.
  • 1882: vapautui vankilasta.
  • 1883: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.

Lähteitä [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.