Antti Elomaa

Antti Viljo Elomaa (8. lokakuuta 1929 Lahti – 16. maaliskuuta 2015 Äänekoski) oli suomalainen urheilija, joka tunnetaan kuuluisana pesäpalloilijana, mutta joka myös saavutti menestystä useissa muissa urheilulajeissa. Antti Elomaa syntyi urheilijaperheeseen, sillä muun muassa hänen isänsä Viljo Elomaa oli lahjakas yleisurheilija ja kuuluisa ampuja.

Pesäpallolegenda

Elomaan legendaarisuutta on luonnehdittu seuraavasti: Historialliset kahdeksan Suomen mestaruutta Kirissä ja Lahdessa, yhdeksän Itä–Länsi-edustusta, valinta vuoden pesäpalloilijaksi vuonna 1958 ja päälle vielä viisi ikämiesmestaruutta. Tällaisiin saavutuksiin ei ole yltänyt kuin pesäpallolegenda Antti Elomaa.

Antti Elomaa on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä pesäpalloilijoita. Hän aloitti uransa 1944, pelasi junioreissa 1947 jo mitaleille ja pääsi Lahden Mailaveikkojen (LMV) SM-sarjamiehistöön 1948, jolloin tuli hopeaa. Sitten oli vuorossa neljän peräkkäisen Suomen mestaruuden kausi (1949–1952). LMV palasi tuolloin 1949 takaisin mestaruuskantaan kuuluisalla yhdeksiköllä, jota pidetään yhä yhtenä kansallispelimme kaikkien aikojen joukkueena. Tämä yhdeksikkö piti pilkkanaan myös vastustajiansa otteluissa mestarit vastaan muu Suomi. Elomaa saavutti lisäksi 1953 hopeaa LMV:n joukkueessa. 1950-luvun lehtiartikkeleissa todetaankin Antti Elomaan olevan maan paras polttaja ja polttajan olevan pesäpallokenttien napamies.

1950-luvun lopulla, Jyväskylän Kirin kultakaudella, Antti Elomaa oli omalta osaltaan vaikuttamassa seuran menestykseen ja kolmeen peräkkäiseen SM-kultaan vuosina 1956–1958. Muutaman välivuoden jälkeen hän vielä palasi Kiriin, jossa saavutti mestaruuden joukkueen kapteenina ensimmäisessä kaksinkertaisessa SM-sarjassa (1964), ja samalla kahdeksannen henkilökohtaisen SM:nsa.

Otteita Jyväskylän Kirin historiikistä

Antti Elomaa oli määrätietoinen, tinkimätön ja tehokas pelaaja ja Kirin taktikko, joka pyrki voittoon henkeen ja vereen asti.

Vuoden 1964 mestaruudesta: Suurin ja ratkaisevin merkitys lienee kuitenkin ollut Antti Elomaalla, joka tuli usean vuoden tauon jälkeen takaisin Kiriin pelaajaksi ja pelinjohtajaksi. Hän oli niitä harvoja pesäpalloilijoita, jotka pystyivät samanaikaisesti sekä pelaamaan että johtamaan peliä tehokkaasti. Näihin aikoihin oli jo aivan yleisenä käytäntönä, että joukkueiden peliä johti ulkopuolinen pelinjohtaja. Kiri jatkoi siis 1950-luvun menestyskauden perintöä ja peliä johti joukkueeseen kuuluva pelaaja. Elomaata pidettiin yhtenä maan parhaista taktikoista ja pelinjohtajista. Hänen perusoppinsa oli, että kun joukkue tekee vähemmän virheitä kuin vastustajansa, se menestyy. Taktiikka oli vaihtelevaa ja yllätyksellistä, ja ratkaisut olivat usein vastasiirtoja vastustajan tekemille ratkaisuille. Elomaa oli nuoremmille pelaajille myös ehdoton auktoriteetti, jota kunnioitettiin ja jonka panos joukkuehengen luomisessa oli keskeinen. Joukkueen yhtenäisyys ja hyvä yhteishenki vaikuttivat ratkaisevasti Kirin menestykseen.

Otteita lehtiartikkeleista

“Urheilu on leikkiä, mutta kun urheillaan, niin urheillaan sitten vakavissaan. Sellainen on Antti Elomaa, Kirin henkinen selkäranka, mies jota joukkuetoverit kuuntelevat ja johon he luottavat. “ (1958)

“Suurin ansio Kirin mestaruudesta lankeaa varmasti Antti Elomaalle, Kirin pelipäällikölle ja nuorta yhdeksikköä mestarillisesti johtaneelle pesäpallokenttien suuruudelle”. (1964)

Itä–Länsi-otteluissa hän oli pelaajana yhdeksän kertaa (1949,1951–1955, 1957, 1958, 1960) ja idän pelinjohtajana 1964 (myös 1960 PPL:n tilastoissa idän pelinjohtaja) sekä PPL:n liittojoukkueessa otteluissa TUL:a vastaan kolmesti. Antti Elomaa oli aktiivikaudellaan kiistatta maan parhaita polttajia, jonka haamukiinniotort jäivät aikakauden pesäpalloyleisön mieleen. Suomen parhaaksi pesäpalloilijaksi hänet valittiin 1958.

Muuta ansiolistaa ovat neljä akateemista Itä–Länsi-ottelua, Puolustusvoimain mestaruus 1950, yliopiston mestaruus 1954, toinen sija Suurkisojen pesäpallo-cupissa 1966, viisi ikämiesten SM-kultaa 1965–1968, 1973 (Kiri) ja kaksi hopeaa. Mestaruussarjakausia hänelle kertyi kaikkiaan neljätoista. Elomaa kuului polttajan pelipaikalla myös vuoden 1952 Helsingin olympialaisten näytösottelun pelaajistoon, jolloin tehtiin myös edelleen voimassa oleva pesäpallon yleisöennätys, katsojia 19 309. Vuoden 1964 lehtiartikkeleissa hänestä käytettiin jo nimeä “pesäpallon grand old man”.

Pesäpallon SM-mitaleita Antti Elomaalle kertyi yhteensä 17: miehissä kahdeksan kultaa ja kaksi hopeaa ja ikämiehissä viisi kultaa ja kaksi hopeaa. Antti Elomaa nimettiin 5.8.2023 pesäpallon kunniagalleriaan.

Monilahjakkuus

Antti Elomaan urheiluharrastukset eivät loppuneet pesäpalloon: hän kilpaili myös koripalloilussa, käsipalloilussa, keilailussa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, hiihdossa, pujottelussa, jääpallossa, jalkapallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ampumalajeissa, pöytätenniksessä, uinnissa, golfissa ja juoksulajeissa. Suuri osa näistä lajeista liittyi Elomaan opiskeluvuosiin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, jolloin hän kuului muun muassa kaikkiin Hämäläis-Osakunnan palloilujoukkueisiin. Hänet valittiinkin vuosina 1952–1953 osakunnan parhaaksi urheilijaksi.

Koripalloa hän pelasi suomensarjassa ja osallistui 1952 Ruotsia vastaan käytyyn B-maaotteluun, joka päättyi Suomen voittoon 43–42. Hän kuului 1951–1952 lajin olympiavalmennettaviin, mutta itse kisoissa hän oli mukana pesäpalloilijana: kyseessä oli näytösottelu PPL–TUL. Muita koripallosaavutuksia ovat muun muassa akateeminen SM (1953), yli 45 ikämiesten SM-hopea (1988) ja SVUL:n Keski-Suomen piirin parhaan koripalloilijan palkinnot (1956 ja 1957).

Elomaan käsipallomeriititkin ovat melkoiset: SM-hopea 1954 (Ilves), neljäs sija 1955 ja kuudes 1953, akateeminen SM 1954 ja akateemisten PM-kilpailujen (pohjoismaiden mestaruuskisa) hopea samana vuonna.

Mestariluokan keilaaja Elomaasta tuli 1969, ja SM-kilpailuihin hän on osallistunut neljästi. Hän saavutti 10 kertaa Äänekosken Keilailuliiton mestaruuden, muita mitaleita myös 10 sekä lukuisia palkintoja seuraotteluista. Hänen paras tuloksensa kilpailuissa on yhdellä sarjalla 265 ja kahdeksalla 1 649.

Talviurheilulajit (mäkihyppy, yhdistetty, hiihto ja pujottelu): Hiihdon akateemisissa MM-kilpailuissa 1953 Sankt Moritzissa hän oli joukkueen johtajana ja kilpailijana. Mäkihypyn ensimmäisellä hypyllä tuli mäkiennätys (62 m), joka jäi myös voimaan. Toinen hyppy lensi vielä pitemmälle (63 m), jolloin Antti kaatui. Tästäkin huolimatta tuli kolmas sija. Yhdistetyssäkään ei ollut onni myötä. Hiihto-osuuden jälkeen hänellä oli mitä parhaimmat mahdollisuudet voittoon, mutta ensimmäisessä hypyssä sukset rikkoutuivat ja kaksi seuraavaa hyppyä hän joutui hyppäämään huonoilla lainasuksilla, kaatuen molemmat hypyt. Tulokseksi tuli kuitenkin jopa viides sija. Parhain saavutus suomalaisissa huipputason mäkikilpailussa hänellä on yhdestoista sija Herttoniemen mäkikisassa 1953. Myös suomalaisissa mäissä on Elomaalla ollut mäkiennätyksiä. Akateemisten mestaruuskisojen mitaleita hänellä on kolme: mäkihypyn hopea vuosilta 1952, 1953 ja yhdistetyn hopea vuodelta 1952. Elomaa osallistui myös akateemisiin hiihtokilpailuihin 1952, ja oli henkilökohtaisesti seitsemästoista ja joukkuekisassa kolmas. Pujottelussa Elomaa saavutti oppikoulujen urheiluliiton mestaruuskilpailujen kolmannen sijan.

Juoksulajeissa Elomaa voitti osakunnan joukkueessa Akateemisen vartin 1951 ja oli 1952 toisena. Akateemisten viestimestaruuskisojen hopean hän sai 1953 (4 × 1 500 m). Lisäksi hän on voittanut Lahden Mytäjäisten järven ympärijuoksun ja kokeillut myös 400 metriä Keski-Suomen yleisurheilupiirin aluekisoissa, sijoituksena toinen sija tuloksella 52,4.

Harrastelajeina hänellä oli vielä lisäksi (yliopistosarjat ja akateemiset mestaruuskilpailut): jääpallo, jääkiekko, lentopallo ja jalkapallo. Pöytätenniksestä tuli Lahden kaksin- ja nelinpelin mestaruus. Nuoruudessaan Elomaa harrasti myös ammuntaa ja keräsi paikalliskisoista useita palkintosijoituksia. 1953 hän voitti Lahden ampumaseuran kevätkilpailut sotilaskiväärillä jättäen taakseen muun muassa tunnetut ampujat Bruno Frietschin ja J. Vaahteran. Ammunta jäi hänellä kuitenkin palloilulajien varjoon. Myöhemmin hän kilpaili vielä muutamissa Keski-Suomen reserviupseeripiirin kilpailuissa (pm-mitaleita). Armeijapalveluksen aikana Elomaa menestyi hyvin Jääkäripataljoona 3:n mestaruuskilpailussa: uinnissa 2. sija, hyppysarjassa 3. sija ja kiväärikouluammunnassa 3. sija.

Elomaan aktiiviura päättyi juhlavasti: hän osallistui 1972 Seinäjoella veteraanien Itä–Länsi-otteluun, joka käytiin Pesäpalloliiton 50-vuotisjuhlaotteluna ja jossa olivat mukana 1950-luvun parhaat pelaajat. Eläkkeelle siirryttyään Antti Elomaa valitsi urheilulajikseen golfin.

Järjestötoimintaa, valmennusta ja palkitsemisia

Urheilujärjestöissä Antti Elomaa toimi monenlaisissa tehtävissä. Hän oli keilailun ja pesäpallon luennoitsijana, eri seurojen valmentajana, pelinjohtajana ja johtokuntien jäsenenä. Hänelle myönnettiin keilailuliiton pronssinen ansiomerkki n:o 30 ja Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali. Jyväskylän Kirin kultainen ansiomerkki hänelle myönnettiin 1970, SVUL:n Keski-Suomen piirin hopeinen ansiomerkki 1969 ja Laukaan Urheilijoiden viiri n:o 1 vuonna 1960.

Saavutukset

Pelaajana

• 8 SM-kultaa: 1949, 1950, 1951, 1952, 1956, 1957, 1958, 1964
• 2 SM-hopeaa: 1948, 1953
• 9 Itä-Länsi-ottelua: 1949, 1951-1955, 1957, 1958, 1960
• Vuoden pesäpalloilija: 1958

Pelinjohtajana

• 1 SM-kulta: 1964

Yksityiselämä

Työelämässä Antti Elomaa toimi voimistelunopettajana ja rehtorina. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1989 Suolahden yläasteen rehtorin virasta. Sotilasarvoltaan Elomaa oli reservin yliluutnantti. Uransa aikana hän edusti useita seuroja: Lahden Urheilijat, Lahden Ampujat, Lahden Mailaveikot, Tampereen Ilves, Jyväskylän Kiri, Laukaan Urheilijat, Iin Urheilijat, Suolahden Urheilijat ja Keilailuseura Erkat.

Antti Elomaan puoliso oli menestyksekäs urheilija Päivikki Elomaa (o.s. Valve). Heidän jälkeläisistään lapsenlapsi Siiri Elomaa on pelannut pesäpalloa ykköspesistasolla ja on lisäksi poikkeuksellisen lupaava keihäänheittäjä; Suomen kaikkien aikojen tilastossa hän on toisena N17-sarjan naisten keihäällä (tulos 54,47 m).

Lähteet

• Urheilumme kasvot. Osa 3. Palloilu. 1973
• Jyväskylän Kirin historiikki
• Lukuisat 1950&1960-luvun lehtiartikkelit
• Henkilöhaastattelu^{lähde tarkemmin?}
• http://www.jyvaskylankiri.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.lahdenmailaveikot.fi/

Viitteet

Pesäpalloliiton joukkue – Pesäpallo kesäolympialaisissa 1952

Pertti Ahonen | Antti Elomaa | Leo Hannula | Olli Hanski | Toivo Ilola | Pertti Jaakkola | Eino Kaakkolahti | Vilho Kokkonen | Taisto Lehto | Viljo Niemi | Eero Vilevaara | Eero Vuorio