Antti Elomaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antti Viljo Elomaa (s. 8. lokakuuta 1929 Lahti) on suomalainen urheilija, joka tunnetaan kuuluisana pesäpalloilijana, mutta on myös saavuttanut menestystä useissa muissa urheilulajeissa. Antti Elomaa syntyi urheilijaperheeseen, sillä muun muassa hänen isänsä Viljo Elomaa oli lahjakas yleisurheilija ja kuuluisa ampuja. Hänen puolisonsa on myös menestystä saavuttanut urheilija Päivikki Elomaa (o.s. Valve). Elomaa asuu Suolahdessa, Äänekoskella.

Työelämässä Antti Elomaa toimi voimistelunopettajana ja rehtorina, jääden eläkkeelle v. 1989 Suolahden yläasteen rehtorin virasta. Sotilasarvoltaan Antti Elomaa on reservin yliluutnantti. Uransa aikana Elomaa on edustanut seuroja Lahden Urheilijat, Lahden Ampujat, Lahden Mailaveikot, Tampereen Ilves, Jyväskylän Kiri, Laukaan Urheilijat, Iin Urheilijat, Suolahden Urheilijat ja Keilailuseura Erkat.

Pesäpallolegenda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historialliset kahdeksan Suomen mestaruutta Kirissä ja Lahdessa, kahdeksan Itä-Länsi -edustusta, valinta vuoden pesäpalloilijaksi vuonna 1958 ja päälle vielä viisi ikämiesmestaruutta. Tällaisiin saavutuksiin ei ole yltänyt kuin pesäpallolegenda Antti Elomaa. (http://www.jyvaskylankiri.fi/ "legendat")

Antti Elomaa on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä pesäpalloilijoita. Hän aloitti uransa v. 1944, pelasi junioreissa v. 1947 jo mitaleille ja pääsi Lahden Mailaveikkojen (LMV) SM-sarjamiehistöön v. 1948, jolloin tuli hopeaa. Sitten oli vuorossa neljän peräkkäisen Suomen mestaruuden kausi (v. 1949-52). LMV palasi tuolloin v. 1949 takaisin mestaruuskantaan kuuluisalla "Yhdeksiköllä", jota pidetään yhä yhtenä kansallispelimme kaikkien aikojen joukkueena. Tämä "Yhdeksikkö" piti pilkkanaan myös vastustajiansa otteluissa mestarit vastaan muu Suomi. Elomaa saavutti lisäksi v.1953 hopeaa LMV:n joukkueessa. 1950-luvun lehtiartikkeleissa todetaankin Antti Elomaan olevan maan paras polttaja ja polttajan olevan pesäpallokenttien napamies.

Jyväskylän Kirin valtakaudella 1950-luvun lopulla Antti Elomaa oli vaikuttamassa omalta osaltaan seuran menestykseen ja kolmeen peräkkäiseen SM-kultaan v. 1956-58. Muutaman välivuoden jälkeen hän vielä palasi Kiriin, jossa saavutti joukkueen kapteenina ensimmäisen kaksinkertaisen SM-sarjan mestaruuden (v. 1964) ja samalla kahdeksannen henkilökohtaisen SM:nsa.

Otteita Jyväskylän Kirin historiikistä:

Antti Elomaa oli määrätietoinen, tinkimätön ja tehokas pelaaja ja Kirin taktikko, joka pyrki voittoon henkeen ja vereen asti.

Vuoden 1964 mestaruudesta: Suurin ja ratkaisevin merkitys lienee kuitenkin ollut Antti Elomaalla, joka tuli usean vuoden tauon jälkeen takaisin Kiriin pelaajaksi ja pelinjohtajaksi. Hän oli niitä harvoja pesäpalloilijoita, jotka pystyivät samanaikaisesti sekä pelaamaan että johtamaan peliä tehokkaasti. Näihin aikoihin oli jo aivan yleisenä käytäntönä, että joukkueiden peliä johti ulkopuolinen pelinjohtaja. Kiri jatkoi siis 1950-luvun menestyskauden perintöä ja peliä johti joukkueeseen kuuluva pelaaja. Elomaata pidettiin yhtenä maan parhaista taktikoista ja pelinjohtajista. Hänen perusoppinsa oli, että kun joukkue tekee vähemmän virheitä kuin vastustajansa, se menestyy. Taktiikka oli vaihtelevaa ja yllätyksellistä, ja ratkaisut olivat usein vastasiirtoja vastustajan tekemille ratkaisuille. Elomaa oli nuoremmille pelaajille myös ehdoton auktoriteetti, jota kunnioitettiin ja jonka panos joukkuehengen luomisessa oli keskeinen. Joukkueen yhtenäisyys ja hyvä yhteishenki vaikuttivat ratkaisevasti Kirin menestykseen.

Otteita lehtiartikkeleista: “Urheilu on leikkiä, mutta kun urheillaan, niin urheillaan sitten vakavissaan. Sellainen on Antti Elomaa, Kirin henkinen selkäranka, mies jota joukkuetoverit kuuntelevat ja johon he luottavat. “ (v. 1958)

“Suurin ansio Kirin mestaruudesta lankeaa varmasti Antti Elomaalle, Kirin pelipäällikölle ja nuorta yhdeksikköä mestarillisesti johtaneelle pesäpallokenttien suuruudelle”. (v. 1964)

Itä-Länsi -otteluissa hän oli kahdeksan kertaa (v. 1951-55, 1957, 1958, 1960) ja PPL:n liittojoukkueessa otteluissa TUL:a vastaan kolmesti. Antti Elomaa oli aktiivikaudellaan kiistatta maan parhaita polttajia, jonka haamukiinniotot jäivät aikakauden pesäpalloyleisön mieleen. Suomen parhaaksi pesäpalloilijaksi hänet valittiin v. 1958. Muuta ansiolistaa ovat neljä akateemista Itä-Länsi –ottelua, Puolustusvoimain mestaruus v. 1950, yliopiston mestaruus v. 1954, toinen sija Suurkisojen pesäpallo-cupissa v. 1966, viisi ikämiesten SM v. 1965-68, 1973 (Kiri) ja kaksi hopeaa. Mestaruussarjakausia hänelle kertyi kaikkiaan neljätoista. Elomaa kuului myös vuoden 1952 Helsingin olympialaisten näytösottelun pelaajistoon polttajan pelipaikalla, jolloin tehtiin myös edelleen voimassa oleva pesäpallon yleisöennätys, katsojia 19 309. Vuoden 1964 lehtiartikkeleissa hänestä käytettiin jo nimeä “pesäpallon grand old man”.

SM-mitaleita Antti Elomaalle kertyi yhteensä 17 (miehet: 8x kulta & 2x hopea ja ikämiehet: 5x kulta & 2x hopea).

Monilahjakkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Elomaan urheiluharrastukset eivät lopu pesäpalloon: Hän on kilpaillut myös koripalloilussa, käsipalloilussa, keilailussa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, hiihdossa, pujottelussa, jääpallossa, jalkapallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ampumalajeissa, pöytätenniksessä, uinnissa, golfissa ja juoksulajeissa. Suuri osa näistä lajeista liittyi Elomaan opiskeluihin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella (nyk. Jyväskylässä liikuntatieteellinen), jolloin hän kuului muun muassa kaikkiin osakunnan palloilujoukkueisiin. Hänet valittiinkin v. 1952-1953 Hämäläis-Osakunnan parhaaksi urheilijaksi.

Koripalloa hän pelasi suomensarjassa ja osallistui v. 1952 Ruotsia vastaan käytyyn B-maaotteluun, joka päättyi Suomen voittoon 43-42. Hän kuului v. 1951-52 lajin olympiavalmennettaviin, mutta itse kisoissa hän oli mukana pesäpalloilijana: kyseessä oli näytösottelu PPL-TUL. Muita koripallosaavutuksia ovat muun muassa akateeminen SM (v. 1953), yli 45 ikämiesten SM-hopea (v. 1988) ja SVUL:n Keski-Suomen piirin parhaan koripalloilijan palkinnot (v. 1956 & 1957).

Elomaan käsipallomeriititkin ovat melkoiset: SM-hopea v. 1954 (Ilves), neljäs sija v. 1955 ja kuudes v. 1953, akateeminen SM v. 1954 ja akateemisten PM-kilpailujen (pohjoismaiden mestaruuskisa) hopea samana vuonna.

Mestariluokan keilaaja Elomaasta tuli v. 1969, ja SM-kilpailuihin hän on osallistunut neljästi. Hän saavutti Äänekosken Keilailuliiton mestaruuksia 10 kpl tai muita mitaleita 10 kpl sekä lukuisia palkintoja seuraotteluista. Hänen paras tuloksensa kilpailuissa on yhdellä sarjalla 265 ja kahdeksalla 1649.

Talviurheilulajit (mäkihyppy, yhdistetty, hiihto ja pujottelu): Hiihdon akateemisissa MM-kilpailuissa v. 1953 Sankt Moritzissa hän oli joukkueen johtajana ja kilpailijana. Mäkihypyn ensimmäisellä hypyllä tuli mäkiennätys (62m), joka jäi myös voimaan. Toinen hyppy lensi vielä pitemmälle (63m), jolloin Antti kaatui. Tästäkin huolimatta tuli kolmas sija. Yhdistetyssäkään ei ollut onni myötä. Hiihto-osuuden jälkeen hänellä oli mitä parhaimmat mahdollisuudet voittoon, mutta ensimmäisessä hypyssä sukset rikkoutuivat ja kaksi seuraavaa hyppyä hän joutui hyppäämään huonoilla lainasuksilla, kaatuen molemmat hypyt. Tulokseksi tuli kuitenkin jopa viides sija. Parhain saavutus suomalaisissa huipputason mäkikilpailussa hänellä on yhdestoista sija Herttoniemen mäkikisassa v. 1953, jota myös tuolloin lehtiartikkeleissakin hämmästeltiin. Myös suomalaisissa mäissä on Elomaalla ollut mäkiennätyksiä. Akateemisten mestaruuskisojen mitaleita hänellä on kolme: mäkihypyn hopea vuosilta 1952, 1953 ja yhdistetyn hopea vuodelta 1952. Elomaa osallistui myös akateemisiin hiihtokilpailuihin v. 1952, ollen henkilökohtaisesti seitsemästoista ja joukkuekisassa kolmas. Pujottelussa Elomaa saavutti oppikoulujen urheiluliiton mestaruuskilpailujen kolmannen sijan.

Juoksulajeissa Elomaa voitti osakunnan joukkueessa Akateemisen Vartin v. 1951 ja toisen sijan v. 1952 sekä akateemisten viestimestaruuskisojen hopean v. 1953 (4x1500m). Lisäksi hän on voittanut Lahden Mytäjäisten järven ympärijuoksun ja kokeillut myös 400 metriä Keski-Suomen yleisurheilupiirin aluekisoissa, ollen toinen tuloksella 52,4.

Harrastelajeina hänellä oli vielä lisäksi (yliopistosarjat ja akateemiset mestaruuskilpailut): jääpallo, jääkiekko, lentopallo ja jalkapallo. Pöytätenniksestä tuli Lahden kaksin ja nelinpelin mestaruus. Nuoruudessaan Elomaa harrasti myös ammuntaa, keräten paikalliskisoista useita palkintosijoituksia ja v. 1953 hän voittikin Lahden ampumaseuran kevätkilpailut sotilaskiväärillä jättäen taakseen muun muassa kuuluisuudet kuin B.Frietsch ja J.Vaahtera. Ammunta jäi kuitenkin palloilulajien tieltä. Myöhemmin hän kilpaili vielä muutamissa Keski-Suomen reserviupseeripiirin kilpailuissa (pm-mitaleita). Armeijapalveluksen aikana Elomaa menestyi hyvin Jääkäripataljoona 3:n mestaruuskilpailussa: uinnissa 2. sija, hyppysarjassa 3. sija ja kiväärikouluammunnassa 3. sija.

Elomaan aktiiviura päättyi juhlavasti: hän osallistui v. 1972 Seinäjoella veteraanien Itä-Länsi -otteluun, joka käytiin PPL:n 50-vuotisjuhlaotteluna ja jossa olivat mukana 1950-luvun parhaat pelaajat. Eläkkeelle siirryttyään Antti Elomaa valitsi urheilulajikseen golfin.

Järjestötoimintaa, valmennusta ja palkitsemisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilujärjestöissä Antti Elomaa on toiminut monenlaisissa tehtävissä. Hän on ollut SKL:n ja PPL:n luennoitsijana, eri seurojen valmentajana ja pelinjohtajana sekä johtokuntien jäsenenä. SVUL:n Keski-Suomen piirin koripallojaostoon hän kuului v. 1956-59 ja Pohjois-Pohjanmaan piirin samaan jaostoon v. 1961-63. Idän joukkueen valitsemisvaliokunnan jäsen Elomaa oli v. 1971 ja Suolahden kauppalan urheilulautakunnan jäsen v. 1969-72. Hänelle on myönnetty SKL:n pronssinen ansiomerkki n:o 30 ja Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali. Kirin hopeinen ansiomerkki v. 1960 ja kultainen kymmenen vuotta myöhemmin, SVUL:n Keski-Suomen piirin hopeinen ansiomerkki v. 1969 ja Laukaan Urheilijoiden viiri n:o 1 v. 1960.

Lähteet ja linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]