Antonio di Rudinì
| Antonio di Rudinì | |
|---|---|
 |
|
| Italian pääministeri | |
| Monarkki | Umberto I |
| Edeltäjä | Francesco Crispi |
| Seuraaja | Giovanni Giolitti |
| Monarkki | Umberto I |
| Edeltäjä | Francesco Crispi |
| Seuraaja | Luigi Pelloux |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. huhtikuuta 1839 Palermo, Molempain Sisiliain kuningaskunta |
| Kuollut | 7. elokuuta 1908 (69 vuotta) Rooma, Italian kuningaskunta |
| Tiedot | |
| Puolue | Historiallinen Oikeisto |
Antonio Starabba di Rudinì (16. huhtikuuta 1839 Palermo, Sisilia – 7. elokuuta 1908 Rooma) oli italialainen markiisi ja poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä vuosina 1891–1892 ja 1896–1898.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rudinì kuului vapaamieliseen sisilialaiseen aatelissukuun. Hän liittyi vuonna 1860 puhjenneeseen vallankumoukseen ja vuonna 1864 hänet nimitettiin Palermon pormestariksi.[1] Hän kukisti vuonna 1866 kaupungissa puhjenneen separationistien ja vanhoillisten kapinan, jonka aikana hän oli viikon saarrettuna kaupungintaloon. Palkintona tästä hänet ylennettiin Palermon prefektiksi, ja hän sai tehtäväkseen taltuttaa maantierosvous läntisessä Sisiliassa. Rudinì toimi vuonna 1868 jonkin aikaa Napolin prefektinä ja 1869 Italian sisäministerinä. Sen jälkeen hänet valittiin parlamentin edustajainkamariin, jossa hän vähitellen kohosi yhdeksi jyrkän oikeiston johtajista. Osallistuttuaan Francesco Crispin hallituksen kaatamiseen Rudinì kohosi helmikuussa 1891 pääministeriksi, muodostaen monien yllätykseksi hallituksensa yhdessä vasemmiston kanssa.[1][2] Hän toimi oman hallituksensa ulkoministerinä ja muun muassa uudisti kolmiliiton Saksan ja Itävallan kanssa. Hänen ensimmäinen hallituksensa joutui eroamaan toukokuussa 1892.[2]
Rudinì tuli tosin kerran pääministeriksi maaliskuussa 1896, jälleen Crispin seuraajana, jonka hallitus oli kaatunut tällä kertaa italialaisten Etiopialle kärsimään kiusalliseen tappioon Aduan taistelussa.[1][2] Rudinì solmi rauhan Etiopian kanssa ja tehdäkseen pesäeron aiempaan siirtomaavalloituspolitiikkaan hän myös luovutti Kassalan kaupungin briteille, mikä herätti tyytymättömyyttä Italiassa.[1] Vuonna 1897 Rudinìn hallitus lakkautti joukon hallitusta vastustaneita opposition järjestöjä ja ammattiliittoja.[3] Italian kaupungeissa puhjenneet mellakat ja sosiaaliset levottomuudet johtivat lopulta hallituksen eroon toukokuussa 1898.[1] Sitä ennen hallitus oli yrittänyt rajoittaa kansalaisoikeuksia kuninkaallisilla määräyksillä ja Milanossa mellakoiden kukistaminen sotavoimin oli johtanut suureen verilöylyyn.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Antonio Starabba, marquis di Rudinì (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.3.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1916), s. 1118 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.3.2014.
- ↑ a b Italy: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.3.2014.
| ||||||||||
| ||||||||||||||
