Antonino di San Giuliano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markiisi San Giuliano vuonna 1912.

Antonino Paternò Castello di San Giuliano (10. syyskuuta 1852 Catania16. lokakuuta 1914 Rooma)[1] oli italialainen markiisi ja poliitikko, joka toimi Italian ulkoministerinä vuosina 1905–1906 ja 1910–1914.

San Giuliano kuului ikivanhaan sisilialaiseen aatelissukuun. Valmistuttuaan oikeustieteen tohtoriksi hän toimi vuodesta 1876 synnyinkaupunkinsa Catanian kaupunginraadin jäsenenä, vuosina 1879–1882 kaupungin pormestarina ja vuodesta 1882 Catanian edustajana Italian edustajainhuoneessa. Hän putosi edustajainhuoneesta vuoden 1904 vaaleissa, mutta sai seuraavana vuonna nimityksen senaattoriksi. San Giuliano toimi vuosina 1899–1900 posti- ja lennätinministerinä sekä vuosina 1905–1906 ulkoministerinä. Hän lähetti edeltäjänsä Emilio Visconti-Venostan edustamaan Italiaa Algecirasin konferenssiin. San Giuliano oli Italian suurlähettiläänä Lontoossa vuosina 1906–1910 ja Pariisissa hetken aikaa vuoden 1910 alussa. Huhtikuussa 1910 hänet kutsuttiin ulkoministeriksi Luigi Luzzattin hallitukseen.[1] Syksyllä 1911 hän löysi tekosyyn Italian sodalle Turkkia vastaan, kun turkkilaiset olivat surmanneet erään italialaisen Tripolitaniassa. Italia onnistui sodassa valloittamaan Tripolitanian kokonaan itselleen.[2] San Giuliano osallistui myös ensimmäisen Balkanin sodan jälkeen Albanian asemaa koskeneisiin neuvotteluihin.[1]

San Giuliano vahvisti vuonna 1912 kolmiliiton voimassaoloajan jatkamisen vuoteen 1920, mutta ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa 1914 hän ilmoitti Italian jäävän puolueettomaksi, sillä Italian hallituksen mielestä liittosopimuksen ehdot eivät täyttyneet Saksan ja Itävalta-Unkarin lähdettyä hyökkäyssotaan. San Giuliano kuoli kaksi kuukautta myöhemmin.[1] Hänen seuraajakseen ulkoministerinä tuli Sidney Sonnino, joka johdatti seuraavana vuonna Italian sotaan ympärysvaltojen puolelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok (1916), s. 692–693 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.3.2014.
  2. Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 2, s. 267. Tammi. Helsinki 2001.