Antjie Krog

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antjie Krog kirjanlukutilaisuudessa 2009.

Antjie Krog (myös Antijie Samuel[1] 23. lokakuuta 1952 Kroonstad, Free State) on eteläafrikkalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja tieteilijä.[2] Krog on voittanut lukuisia palkintoja niin runoudestaan, journalismistaan, fiktiostaan kuin käännöstyöstään ja hänen teoksiaan on käännetty monille kielille.[3] Krogille on myönnetty kolme kunniatohtoriutta ja hän on University of the Western Capen kunniaprofessori.[2]

Krog opiskeli Free Statein (Bachelor of Arts 1976), Pretorian (Master of Arts 1983) yliopistoissa sekä UNISA:ssa, jossa hän suoritti opettajan pätevyyden. 1980-luvulla Antjie Krog työsketeli opettajana lukiossa ja opettajankoulutuslaitoksessa Kroonstadissa.[3] Krog aloitti uransa journalistina Die Burger-sanomalehdessä[2] toimi myöhemmin päätoimittajna Die Suid-Afrikaanissa[3]. Vuosina 1995 - 2000 hän työskenteli SABC:ssa radiotoimittajana raportoiden Totuuskomission toiminnasta 1996-98. Tänä aikana hän myös kirjoitti artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin.[3]

Krogin pääsääntöisesti vapaamuotoinen runous on sisältää paljon metaforia ja on hyvin lyyristä ja tunteikasta. Se käsittelee sekä yksityisiä että poliittisia aiheita. Hän julkaisi ensimmäisen runokokelmansa Dogter van Jefta seitsemäntoistavuotiaana ja häneltä on yhteensä julkaistu kymmenen kokoelmaa sekä kolme lastenrunokirjaa. 1990-luvulla Krog ryhtyi kirjoittamaan myös proosaa omintakaisella omaelämänkerrallisella tyylillä, joka yhdistää faktaa, fiktiota ja lyyrisiä elementtejä. Hänen tunnetuin, kansainväliseen maineeseen noussut kirjansa Country of my Skull (1998) kertoo kokemuksista Etelä-Afrikan Totuuskomission toiminnan seuraamisesta journalistina. Krogin ensimmäinen näytelmä Waarom is die wat voor toyi-toyi altyd so vet? sai ensiesityksensä vuonna 1999.[3]

Krog on kääntänyt afrikaansiksi Nelson Mandelan omaelämänkerran Pitkä tie vapauteen ja muun muassa Henk van Woerden ja Tom Lanoye teoksia.[3]

Antjie Krog on naimisissa arkkitehti John Samuelin kanssa ja hänellä on neljä lasta.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dogter van Jefta (1970)
  • Januarie-suite (1972)
  • Beminde Antarktika (1974)
  • Mannin (1974)
  • Otters in Bronslaai (1981)
  • Jerusalemgangers(1985)
  • Lady Anne (1989)
  • Gedigte 1989–1995 (1995)
  • Kleur kom nooit alleen nie (2000)
  • Down to my last skin (2000)
  • Met woorde soos met kerse (2002)
  • The stars say tsau (2004)
  • Body bereft (2006)

Lastenrunous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mankepank en ander Monsters (1989)
  • Voëls van anderster vere (1992)
  • Fynbosfeetjies yhdessä Fiona Moodien kanssa (2007)

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Relaas van 'n Moord (1995)
  • Country of my Skull (1998)
  • A Change of Tongue (2003)
  • There was this goat (2009)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waarom is dié wat voor toyi-toyi altyd vet? (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ama Ata Aidoo: ”Antjie Krog, The Birth of This Country's Language”, No sweetness here and other stories, s. 500. Feminist Press, 1995. ISBN 1558611193. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.10.2009). (englanniksi)
  2. a b c Professor Antjie KROG Who's Who of Southern Africa. April 2007. 24.com. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Louise Viljoen: Antjie Krog South Africa - Poetry International Web. Mar 4, 2009. Viitattu 2.10.2009.