Antiprotoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antiprotoni
Symboli p
Rakenne Antibaryoni (2 anti-u-kvarkkia ja 1 anti-d-kvarkki)
Perhe Fermioni
Ryhmä Hadroni
Vuorovaikutus Vahva vuorovaik.
Heikko vuorovaik.
Sähkömagn. vuorovaik.
Gravitaatio
Hiukkanen Protoni
Massa 938,272 013(23) MeV/c2
Sähkövaraus -1 e
Spin 1/2

Antiprotoni (p) on protonin antihiukkanen eli se on antimateriaa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se koostuu kahdesta anti-u-kvarkista ja yhdestä anti-d-kvarkista. Antiprotonilla on sama massa ja sama spin-luku kuin protonilla, mutta vastakkainen sähkövaraus. Antiprotoni on stabiili, mutta sen törmätessä protoniin tapahtuu annihilaatio.

Löytäminen ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiprotonin löysivät kalifornialaisen Berkeleyn yliopiston tutkijat Emilio Gino Segrè ja Owen Chamberlain 1955 Bevatron-kiihdyttimellä.[1] Löydöstään he saivat Nobelin fysiikanpalkinnon 1959. Reaktio, jossa antiprotoni ensimmäistä kertaa havaittiin, on muotoa [2]

,

missä siis on protoni ja on antiprotoni.

Keinotekoisesti antiprotoneita tuotetaan Fermilabin Tevatronissa, jossa niitä törmäytetään protoneihin jopa 1,96 TeV:n törmäysenergialla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dardo, Mauro: Nobel laureates and twentieth-century physics, s. 269. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521540087. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. Griffths, David: Introduction To Elementary Particles, s. 31. Wiley, 1987. ISBN 0-471-60386-4. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.