Antikulttiliike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antikulttiliike ja vastakulttiliike ovat kultteja ja lahkoja vastaan toimivia ryhmiä. Yleensä maallista kulttien vastaista toimintaa sanotaan antikulttiliikkeeksi, uskonnollista vastakulttiliikkeeksi[1].

Historia ja olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa kulttien vastainen toiminta oli lähinnä kristillisten kirkkojen harjoittamaa "kerettiläisinä" pidettyjen monesti lahkoiksi kutsuttujen pienten kirkkokuntien, mm Jehovan todistajien, mormonien jne kritiikkiä. Kirkot vastustivat avoimesti näitä harhaoppeina pitämiään suuntauksia. Uusia uskontoja nousi 1950- ja 1960-luvuilla. Ne saattoivat olla voimakkaan johtajan hallitsemia pieniä eristyneitä yhteisöjä, joissa johtajalla oli ylin, jopa jumalan asema. Ulkopuoliset huolestuivat mm. kulttien jäsenten määräilystä ja "aivopesusta" sekä mahdollisista huonoista elinoloista kulttien sisällä, sekä kulttien johtajien harjoittamasta kulttiin kuuluvien hyväksikäytöstä. Kulteissa tapahtuva hyväksikäyttö saattoi olla vaikkapa taloudellista tai seksuaalista.

Niinpä Yhdysvaltalainen Ted Patrick aloitti jyrkän kulteista pois käännyttämisen, jota kutsui poisohjelmoinniksi. Siinä kulttiin joutunut sieppattiin lain vastaisesti ja pidettiin vankina soveltaen seipetun uskon vastaisia taktiikoita, jopa väkivaltaakin. Poisohjelmointi oli muodissa 1980-luvulla, mutta harvinaistunut sittemmin. Tähän lienee pääosin syynä "poisohjelmoinnin" laittomuus. Poisohjelmointia jatkettiin vastoin virallisia antikulttiliikeen ilmoituksia. 70-luvun lopulla kulttivastaisuus sai pontta Jonestownin joukkoitsemurhasta, jossa tasapainoton johtaja James Jones ajoi joukkonsa ensin raskaaseen työhön Guayanan viidakkoon ja sitten joukkoitsemurhaan. Kulttien vastaista toimintaa ovat vastustaneet tietenkin eniten kulteiksi väitetyt uskonnolliset ryhmät ja liikkeet, mutta myös suuret kirkotkin, jotka pelkäävät mahdollisten hallinnollisten kulttivastaisten toimien kaventavan myös niiden liikkumatilaa[2]. Patrickin antikulttijärjestöä FREECOG kutsuttiin lopulta nimellä CAN (Cult Awareness network). Eräs pieni kirkko haastoi CAN:n oikeuteen jäsenensä laittomasta sieppauksesta ja voitti jutun. CAN kaatui oikeusjutun kuluihin ja korvauksiin, ja joutui lopulta pitkäaikaisen vastustajansa Skientologiakirkon haltuun. Niinpä CAN jakaa nykyään skientologien määräämää informaatiota. Mm Ranskassa on voimakas ja vaikutusvaltainen kulttien vastainen liike. Monet antikulttiliikeen väitteistä kulttien toimintaa selittävinä tekijöinä on useissa tieteellisissä tutkimuksissa kiistetty, mm. kulttien harjoittama aivopesu.

Nykyään uudelleenohjelmointi on pyritty korvaamaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvalla "poistumisneuvonnalla". Kulttien vastainen toiminta on muuten nykyään lähinnä mahdollisten käännynnäisten varoittamista, poliittista kampanjointia ja kulttivatsaista tiedotusta.

Suomen antikulttijärjestö on Uskontojen uhrien tuki UUT, joka perustettiin 1987 ja rekisteröitiin 1993.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusien uskontojen käsikirja, Christopher Partridge, Kirjapaja Oy Helsinki 2006, ISBN 951-607-327-1 , s. 75
  2. Partridge 2006, s. 76