Antidootti
Antidootti eli vastamyrkky on aine, jota käytetään myrkytyksen hoitoon ja jonka vaikutus on myrkytyksen aiheuttajaan nähden spesifinen.[1] Täten esimerkiksi lääkehiili ei ole antidootti, koska sen vaikutus on epäspesifinen.
Antidoottina voi toimia aine, joka sitoutuu myrkkyyn ja eliminoi sen. Usein antidootti on metabolian estäjä, reseptorin kilpaileva antagonisti, virtsaerityksen kiihdyttäjä tai fysiologinen vastavaikuttaja.[2]
Useiden antidoottien vaikutusmekanismi tunnetaan melko hyvin, mutta käytännön syistä kontrolloitujen tutkimusten tekeminen on ongelmallista äkillisten myrkytysten yhteydessä. Tästä syystä vain harvojen lääkkeiden osalta tehosta on tutkimusnäyttöä.[3] Tiedot perustuvat pääosin eläinkokeisiin ja tapausselostuksiin.
Amyylinitriitti | Asetyylikysteiini | Atropiini | Dantroleeni | Desferrioksamiini | Digitaliksen vasta-aine | Dikoboltti-edetaatti | Dimerkaproli (BAL) | Dimerkaptomeripihkahappo (DMSA) | Edetaatti (Ca-EDTA) | Etanoli | Flumatseniili | Fomepitsoli | Fysostigmiini | Fytomenadioni (K1-vitamiini) | Glukagoni | Hydroksikobalamiini | Ipekakuana | Kalsiumglubionaatti | Kalsiumglukonaatti | Käärmeenmyrkkyantitoksiini | Lääkehiili | Metyylitioniini (metyleenisini) | Naloksoni | Obidoksiimi | Penisillamiini | Pralidoksiimi | Preussinsini | Protamiini | Pyridoksiini (B6-vitamiini) | Silibiniini | Syproheptadiini | Tiosulfaatti
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Pronczuk de Garbino J.: Evaluation of antidotes: activities of the international programme on chemical safety. J Toxicol Clin Toxicol, 1997 (35), s. 333–343.
- ↑ Annakaisa Reponen: Tavallisimmat antidootit akutologiassa 2001. Viitattu 2.9.2012.
- ↑ Hoppu K.: Myrkytysten hoito tarvitsee tuuletusta. Duodecim, 2000 (116), s. 1604-1605.
