Antifasismi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Anti-Fascist Action)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hollantilaisia vastarintaliikkeen jäseniä kuvattuna Yhdysvaltain armeijan sotilaiden kanssa vuonna 1944.
Antifasistinen mielenosoitus Sveitsissä.
Antifaschistische Aktionin tunnus.
Antifasistinen tunnus, hakaristi kielletty.

Antifasismi viittaa fasismia (usein myös kansallissosialismia) vastustaviin liikkeisiin ja aatteisiin.[1] Itseään fasistiseksi kutsuvia hallintoja ei tuolloin enää ollut. Antifasismilla alettiin tällöin tarkoittaa erilaisten äärioikeistolaisten tai sellaisiksi katsottujen liikkeiden vastustamista. Antifasistiset liikkeet ovat usein radikaaleja ja äärivasemmistolaisia, kuten Antifaschistische Aktion tai Antifa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antifasismi syntyi alun perin 1920-luvulla Italiassa vastavoimaksi maassa nousseelle kansallismieliselle totalitaristiselle fasismiliikkeelle. Esimerkiksi vuonna 1921 Apuliassa järjestettiin "antifasistinen lakko" fasistien väkivallantekoja vastaan.[1]

3. elokuuta 1921 Italian sosialistipuolue (PSI) teki rauhansopimuksen Benito Mussolinin Kansallisen fasistipuolueen kanssa ja ammattiliitotkin yhtyivät rauhaan. Militantit antifasistit perustivat Arditi del popolo -järjestön, mutta Italian kommunistipuolue (PCI) käski jäsenensä vetäytymään siitä.

Merkittävimpiä italialaisia liberaaleja antifasisteja olivat Benedetto Croce (joka julkaisi 1925 Antifasististen intellektuaalien manifestin)[2] ja Piero Gobetti.[3]

Usean tahon militanttien antifasistien ohella maailmansotien välisessä Britanniassa oli merkittäviä rauhanomaisiakin antifasisteja kuten liberaali sir Ernest Barker.[4]

Antifasismin merkittävimpiä taisteluita on ollut Espanjan sisällissota 1936–1939, jossa anarkistit sekä tasavaltalainen kansanrintama kävi sisällissotaa Saksan ja Italian tukemia Francisco Francon fasistijoukkoja vastaan.

Toisessa maailmansodassa Ranskan kansallissosialistien Vichyn hallitusta vastaan taisteli myös moni ”äärioikeistolainen” nationalisti ja monarkisti.[5]

Kansallissosialisteja ja fasisteja vastaan taistelivat maailmansodassa muun muassa Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Britannia.

Fasismi myöhemmässä poliittisessa kielenkäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti Neuvostoliitossa ja sieltä periytyneenä myös Venäjällä fasismin vastaisuudella on ollut keskeinen asema poliittisessa kielenkäytössä ja jopa osana kansallista identiteettiä.[6] Neuvostoliitossa toinen maailmansota nähtiin luokkien ja yhteiskuntajärjestelmien välisenä sotana, ja Neuvostoliitto tuon sodan kiistattomana voittajana, joka vapautti maailman fasismista, eli pelasti sen pahuudelta. Tällaisen käsityksen antoi erityisesti kylmän sodan aikainen neuvostopropaganda. Se myös pyrki antamaan kuvan koko länsileiristä fasistisena sortokoneistona, jonka tavoitteena on pahimmillaan uusi sota ja Neuvostoliiton tuhoaminen. Fasismista tuli paitsi viittaus lähinnä Adolf Hitleriin ja saksalaiseen natsismiin, myös liki yleiskäsite, kommunismin ihanteiden vastakohta, joka edusti kaikkea pahaa. 2000-luvun Venäjällä ovat neuvostoretoriikan renessanssi yhdistyneenä venäläiseen nationalismiin sekä toisaalta avoimesti fasistisiksi (tai natsistisiksi) julistautuneiden pienten poliittisten ryhmien pyrkiminen mukaan politiikkaan nostaneet termin uudelleen esille.[7]

Militantti antifasismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isis-järjestöä vastaan taistelevia brittiläisiä antifasisteja Syyriassa.

Militantit antifasistit vastustavat fasismia myös väkivaltaisin keinoin.[8] Heidän katsotaan usein lähtevän luokkataistelun lähtökohdista ja pitävän fasismia työväenluokan vastaisena ideologiana. Historioitsija Dave Renton pitää tätä näkemystä kapeana. Hän väittää, että antifasisteille väkivalta ei ole osa aatetta, vaan hän kutsuu militantteja antifasisteja ”ammattilaisantifasisteiksi”.[9]

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden pääsihteeri Jehki Härkösen mukaan ”Militantti antifasismi saattaa ruokkia uusnatsismia entisestään. Skinheadien rekrytointia auttaa, jos on olemassa selkeä vastapuoli, jonka kanssa voi rähinöidä.” Hänen mukaansa ”Suomi oli pitkään ainoa Euroopan maa, jossa ei ollut toimivaa antifasistista yhteisöä.”[10]

Anti-Fascist Action[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anti-Fascist Action (AFA) perustettiin Britanniassa 1985. Perustajat halusivat irtaantua Anti-Nazi Leaguen liberaalista, yhteenottoa välttelevästä toiminnasta, ja olivat sitä mieltä, että fasisteja ja rasisteja vastaan tulee iskeä suoraan kaduilla. Britanniassa vaikutti tuolloin muun muassa fasistijärjestöt Combat 18 ja National Front. AFA:n kaksoisstrategiaan kuului fyysinen yhteenotto kaduilla sekä ideologinen taistelu fasismia vastaan valkoisen työväenluokan yhteisöissä.[11]

Kirjaimet AFA yhdistetään nykyään myös muiden Euroopan maiden antifasisteihin. Yhdistävänä tekijänä AFA:lla on hajautettu epämuodollinen rakenne.[12]

Sosiologian professori Ann-Dorte Christensenin mukaan anarkistisessa liikkeessä kuten Tanskan AFA:ssa rakennetaan väkivaltaan perustuvaa hypermaskuliinista identiteettiä muun muassa tappeluilla poliisin kanssa. Tämä on karkottanut naisia liikkeestä ja tuottanut homososiaalisen yhteisön uusnatsiliikkeen tapaan. Yhteiskuntatieteiden tohtori Jiri Nieminen arvioi Kansan Uutisissa, että tämä pätee yleisemminkin radikaaliin vasemmistoon Suomen kiakkovieraita myöten.[13]

Militantti antifasismi Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antifascistisk aktion (Ruotsi)

Ruotsissa militanttia antifasismia edustaa Antifascistisk aktion (AFA). AFA on hyökännyt oikeistolaisia, ruotsidemokraatteja sekä jopa hallituspuolueiden edustajia vastaan.[14]

Ruotsin AFA muun muassa tuhoaa ja vandalisoi kansallissosialistien koteja ja autoja. AFA-aktivisteja on yhdistetty myös tuhopolttoihin ja pahoinpitelyihin.[15] AFA on itsekin tunnustanut tuhopolton ajastetuilla palopommeilla.[16]

Ruotsin AFA on muun muassa hyökännyt Norrköpingin maahanmuuttovirastoon uhkailemaan työntekijöitä,[17] lyönyt rikki kristillisdemokraattien ikkunaruutuja,[18] uhannut estää kunnanvaltuuston kokouksen Göteborgissa, mikä vaati miljoona kruunua vaatineen poliisioperaation kokouksen turvaamiseksi,[19] sekä lyönyt kirveen maahanmuuttoasioiden tuomarin oveen ja spraymaalannut tämän talon.[20] AFAn jäsenet ovat myös uhkailleet ja pahoinpidelleet poliitikkoja ja näiden perheenjäseniä raa'asti.[21][22][23][24][25]

Ruotsin antifasistisen liikkeen historiaan liittyy kiinteästi Björn Söderbergin murha vuonna 1999. Söderberg oli ammattiliitto SAC:n aktiivi ja antifasisti, jonka uusnatsit ampuivat kotitalonsa ovelle.[26] Joulukuussa 2008 uusnatsit yrittivät polttaa SAC:n aktiivien kodin Tukholmassa, kun vanhemmat ja pikkulapsi olivat vielä sisällä kerrostaloasunnossa.[27]

Tanska ja Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa antifasistinen liike alkoi voimistua Berliinin muurin murtumisen jälkeen, kun myös uusnatsien terrori maahanmuuttajia kohtaan kiihtyi. Uusnatsien tuhopolttoiskuissa vuonna 1990 kuoli useita ihmisiä, joukossa pieniä lapsia.[28]

Tanskan Antifa on perustettu vuonna 1992.[29] Antifa- ja AFA-nimien ohella se käyttää myös nimitystä Antifascistisk Aktion.[29]

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Nashi" ("Putin-nuoret") on Vladimir Putinin vuonna 2005 luoma, "virallista" antifasismia edustava liike. Sen aatteena on antifasismi, jossa korostetaan voittoa natsi-Saksasta sekä rasististen rikosten torjuntaa. Liikkeen suurissa tapahtumissa on jopa 100 000 osanottajaa.[30]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politico-sivuston haltuunsa saamien asiakirjojen mukaan Yhdysvaltojen turvallisuusministeriö Department of Homeland Security luokittelee antifaksi kutsutun liikkeen toimet ”maan sisäiseksi terrorismiksi” (”domestic terrorism”). Viranomaiset syyttivät ”anarkistisiksi ekstremisteiksi” kutsumiaan henkilöitä hyökkäyksistä poliisia, hallitusta ja poliittisia instituutioita sekä kapitalistisen järjestelmän, rasismin, fasismin ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden symboleina pitämiään tahoja vastaan. Viranomaisraporttien mukaan antifasistien aktivoitumisen on aiheuttanut Donald Trumpin kannattajien ja alt-rightin kaltaisten liikkeiden nousu.[31]

Vuonna 2017 viranomaiset aloittivat tutkimuksen, voisivatko antifasistiset ryhmittymät tehdä pommi-iskuja republikaanien ja demokraattien puoluekokouksiin, kuten Kreikassa, Italiassa ja Meksikossa on tehty. Keväästä 2016 lähtien on tehty aseellisia hyökkäyksiä myös yksittäisten ihmisten kimppuun. Yhdysvaltalaisia anarkisteja on myös hakeutunut ulkomaille, jossa he ovat muun muassa harjoitelleet turkkilaisten anarkistiryhmien kanssa sekä taistelleet ääri-islamilaista Isis-järjestöä vastaan.[31]

The Independent -lehden syksyllä 2017 haastatteleman poliisin mukaan Trumpin vaalikampanjan aikana antifan mielenosoittajat käyttivät aseita, kilpiä ja kypäriä, sekä hakkasivat ihmisiä, heittivät pommeja ja polttopulloja, sytyttivät tulipaloja ja rikkoivat ikkunoita.[32] Viranomaisten mukaan viime vuosina Yhdysvalloissa syntyneet antifasistiset ryhmittymät ovat kehittyneet muun muassa vuoden 1999 WTO:n vastaisissa mielenosoituksissa mukana olleesta mustasta blokista. Turvallisuusministeriö on varoitellut antifasistien ja äärioikeistolaisten keskinäisestä väkivallasta huhtikuusta 2016 asti. Kummatkin ovat muuttuneet väkivaltaisemmiksi, suuremmiksi ja enemmän yhteenottoja hakeviksi. Ministeriö pelkäsikin, että jos nationalistit saavat lisää näkyvyyttä myös antifa muuttuu väkivaltaisemmaksi.[32][31]

Suomalaisia järjestöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1946 perustettiin Sodan ja fasismin vastainen työ -niminen järjestö. Antifasistit ovat järjestäytyneet nykyisin erilaisiin toimintaryhmiin, niin kutsuttuihin Antifa-ryhmiin. Ensimmäinen suomalainen Antifa perustettiin Turkuun vuonna 1992. Helsingissä perustettiin Antifa vuonna 1994.[33]

Vuonna 2009 julkisuuteen tuli Suomen Antifasistinen Komitea -niminen ryhmä, jonka venäläismieliset jäsenet (muun muassa Johan Bäckman) keskittyvät arvostelemaan Viron ja Latvian hallituksien toimia.[34]

Helsingissä järjestettiin 22. lokakuuta 2011 autonomisten ja anarkististen antifasistinen mielenosoitus uusnatsien samana päivänä järjestämää seminaaria vastaan. Mielenosoitukseen osallistui 100–150 henkeä.[35]

Väkivaltainen antifasismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 sisäministeriön mukaan Suomessa oli joillakin alueilla väkivaltaisten äärivasemmistolaisten ryhmien toimintaa, enimmäkseen anarkistien ja antifasistien. Radikaaliliikehdintä on ollut vähäistä ja sitä on ilmennyt pääsääntöisesti mielenosoitusten yhteydessä.[36]

Nykyään militantit antifasistit ovat järjestäytyneet nimellä Varisverkosto. He ovat esimerkiksi tapelleet SVL:n katupartioiden kanssa. Kumpikin osapuoli hakeutuu yhteenottoihin, mutta esittää puolustautuneensa. Kummatkin ovat myös käyneet toistensa kodeissa. SVL:n perustaneen Esa Holapan mukaan antifasistit rikkoivat erään vastarintaliikkeen aktivistin ikkunat ja maalasivat tämän seiniin tekstin: "Täällä asuu natsi". Viranomaiset varoittavat järjestöt hiljalleen radikalisoivat toisensa.[37]

Kun 18.10.2014 poliisi seurasi SVL:n "suomalaisia nuoria suojelevaa" katupartiota partion kimppuun hyökkäsi toinen joukkio. Tämä johti kymmenien ihmisten joukkotappeluun, jossa astaloina käytettiin muun muassa rautaputkia. Tapahtuma oli ennalta suunniteltu.[38] Takku-sivustolle kirjoitetun viestin mukaan vastapuoli oli antifasisteja. Joukkio lähti poliisia pakoon pudottaen rautaputkensa, kun poliisit keskeyttivät tappelun nopeasti pippurisumutteella.[39]

Poliisin väitteiden mukaan vasemmistoanarkistit ja uusnatsit ovat kahakoineen keskenään myös jalkapallo-otteluissa, jopa ennalta sovitusti. Vasemmistoanarkistit ovat soluttautuneet HJK:n fanikunnan liepeille, uusnatsit HIFK:n. Soluttautuminen on tapahtunut esimerkiksi hakeutumalla fanikulkueisiin varsinaisen fanikunnan ulkopuolelta. Näin molemmat pyrkivät poliisin näkemyksen mukaan oikeuttamaan agendaansa. Jalkapallokannattajat järjestivät 30.9.2016 noin 50 hengen joukkotappelun Kaisaniemen puistoon, johon he olivat varustautuneet muun muassa hammassuojin. Poliisin kiinniottamat tappelijat ovat heidän mukaansa toistuvasti olleet järjestämässä vastaavanlaisia tappeluita: samat henkilöt ovat itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa omien banderolliensa alla ja lietsovat väkivaltaa myös HJK–HIFK-paikallisotteluissa.[40]

Vuoden 2016 lopussa Suojelupoliisi listasi Antifan yhdeksi Suomen turvallisuutta uhkaavaksi ryhmittymäksi.[41] Poliisi arvioi, että Suomen Antifan ensisijaisina iskukohteina ovat Pohjoismainen vastarintaliike ja Soldiers of Odin.[41] Lisäksi Suojelupoliisi esitti, että Antifan kohteiksi voivat joutua myös muut maahanmuuttovastaiset tai oikeistopopulistiset henkilöt tai ryhmät.[41]

22. lokakuuta 2017 antifasistit järjestivät Tampereella vastamielenosoituksen samanaikaiselle uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitukselle. Poliisin mukaan vastamielenosoittajien joukosta heitettiin naamioituneina soihtuja poliisia kohti ja yritettiin päästä kiinni uusnatseihin, joita poliisit turvasivat. Poliisi tutkii vastamielenosoittajien toimia epäiltynä väkivaltaisena mellakkana.[42]

Tunnettuja antifasisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja antifasisteja intellektuelleja ovat olleet muun muassa Nobel-fyysikko Albert Einstein,[43] Nobel-kemisti ja fyysikko Ernest Rutherford,[44] fyysikko Robert Oppenheimer,[45] filosofi Jean-Paul Sartre,[46] Nobel-kirjailija Thomas Mann,[47] kirjailija George Orwell,[48] elokuvaohjaajat Charles Chaplin[49] ja Orson Welles[50] sekä taidemaalari Pablo Picasso.[51]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Maurizio Antonioli: Di Vittorio, Giuseppe (1892–1957) The International Encyclopedia of Revolution and Protest, s. 1155. 2009. Blackwell Reference Online. Viitattu 22.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ David Ward Antifascisms: Cultural Politics in Italy, 1943-1946
  3. ↑ James Martin, 'Piero Gobetti's Agonistic Liberalism', History of European Ideas, vol. 32, (2006), 205-222.
  4. ↑ Andrezj Olechnowicz, 'Liberal anti-fascism in the 1930s the case of Sir Ernest Barker', Albion 36, 2005, pp. 636-660
  5. ↑ Chicago Journals - The Journal of Modern History
  6. ↑ Graham Stack, The West Still Underestimates the Important of World War II for Russia
  7. ↑ Stephen Shenfield, Russian fascism: traditions, tendencies, movements
  8. ↑ Lehti, Anu-Elina: Militantti antifasismi rantautui Suomeen. Vihreä lanka, 19.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.3.2009.
  9. ↑ Renton, Dave: Fascism: Theory and Practice dkrenton.co.uk. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Militantti antifasismi rantautui Suomeen, 19.3.2009
  11. ↑ 1985-2001: Anti-Fascist Action (AFA)
  12. ↑ AFA Presentation, Plattform (ruotsiksi)
  13. ↑ Kiakkovierasjuhlien rähinöinti opetti miehisyyttä Kansan Uutiset. 18.1.2014. Arkistoitu 26.6.2016. Viitattu 5.10.2016. .
  14. ↑ Extremister bakom ökat våld Dagens Nyheter. 8.7.2009. Viitattu 10.7.2009. (ruotsiksi)
  15. ↑ http://afa-dackebygd.antifa.se/index.php?subaction=showfull&id=1241541340&archive=&start_from=&ucat=1&
  16. ↑ Afa riktar ilska mot Migrationsverket, Svenska Television 10.1./19.6.2006
  17. ↑ Teresia Dunér: Afa riktar ilska mot Migrationsverket SVT 10 januari 2006.
  18. ↑ Claes Pettersson: Slåss med knogjärn Aftonbladet 13.9.2009.
  19. ↑ Aktivister försökte stoppa möte med Sverigedemokrat DN 2 november 2006.
  20. ↑ Domare som utvisat irakier attackerades Dagens Nyheter 31 juli 2007.
  21. ↑ Expressen: Afa tar på sig våld mot ND-politiker
  22. ↑ DN: Veitsimiehet hyökkäsivät ruotsalaispoliitikon kotiin, YLE 16.8.2007
  23. ↑ Säpo: Hot och våld mot sd ökar, Expressen 16.8.2007
  24. ↑ M och FP måltavla för vänsterextrema, SvD 9.6.2009
  25. ↑ Misshandlad sd-topp har flyttat till Tyskland, Nyheter24.se 11/12 2009
  26. ↑ http://wwwc.aftonbladet.se/nyheter/0002/11/nazmord.html
  27. ↑ http://www.fria.nu/artikel/76340 ja http://takku.net/article.php/20081203160306649
  28. ↑ Verfassungsschutz (Federal Office for the Protection of the Constitution) Verfassungsschutz-mv.de. Arkistoitu 16.3.2008. Viitattu 3.11.2009.
  29. ↑ a b Antifascistisk Aktion www.antifa.dk. Viitattu 21.6.2017.
  30. ↑ "Rakkaat naapurit", HS Kuukausiliite 1/2010, s. 38-51
  31. ↑ a b c Meyer, Josh: FBI, Homeland Security warn of more ‘antifa’ attacks Politico. 3.9.2017. Viitattu 9.12.2017.
  32. ↑ a b Antifa: US security agencies label group 'domestic terrorists' The Independent. 3.9.2017.
  33. ↑ Anarkistit ja järjestäytyminen. Kapinatyöläinen, 2000, nro 27. Helsinki: Kapinatyöläinen. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2009.
  34. ↑ Kunnas, Kaja: Kohudosentti käännytettiin Tallinnan satamasta. Helsingin Sanomat, 27.4.2009, nro 114, s. A4. maksullinen verkkoversio. Viitattu 27.4.2009.
  35. ↑ http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kansallissosialistit_kokoontuivat_hakaniemessa_antifasistit/
  36. ↑ Väkivaltaiset ääriliikkeet toimivat koko maan alueella 16.4.2020. Sisäministeriö.
  37. ↑ Näin toimii Suomen Vastarintaliike Yle artikkelit. 15.05.2016.
  38. ↑ Uusnatsit tappelivat keskellä Helsinkiä Iltalehti. 22.10.2014.
  39. ↑ Väkivallan kierre Helsingissä: Nyt antifasistit ja patriootit ottivat yhteen MTV uutiset. 22.10.2014.
  40. ↑ Katja Kuokkanen: Stadin derbyistä tuli äärioikeiston ja anarkistien taistelutanner – Poliisille tutut lietsojat ”näkevät tilaisuuden tapella ja yrittävät olla kasvottomia siellä seassa” Helsingin Sanomat. 2.10.2016.
  41. ↑ a b c Supon lista: Nämä 34 asiaa uhkaavat Suomen turvallisuutta – terroristit, äärioikeisto, anarkistit, vakoilu, maakaupat... Ilta-Sanomat. 29.11.2016. Viitattu 4.3.2017.
  42. ↑ Manninen, Tuomas: Uusnatsit ja vastamielenosoittajat ottivat yhteen Tampereella – poliisi tutkii väkivaltaista mellakkaa 21.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.10.2017.
  43. ↑ The anti-fascist politics of Albert Einstein. Searchlight, June 2000
  44. ↑ Physics connections. Catalyst, Vol. 16 No. 4
  45. ↑ Important Faces of the Manhattan Project: J. Robert Oppenheimer
  46. ↑ Jean-Paul Sartre, 1905–80
  47. ↑ Today in History 10.12.1929.
  48. ↑ John Rodden 2002. George Orwell: the politics of literary reputation. Transaction Publishers.
  49. ↑ Charles Maland 1998. Charlie Chaplin and His Times, by Kenneth S. Lynn. Film Quarterly, Vol. 51, No. 4, s. 39–40.
  50. ↑ Michael Denning 1996. The cultural front: the laboring of American culture in the twentieth-century
  51. ↑ Dore Ashton: Picasso as Anti-facist. The Brooklyn Rail

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Birchall, Sean, Beating The Fascists: The Untold Story of Anti-Fascist Action (London: Freedom Press, 2010) ISBN 978-1-904491-12-5
  • Dauvé, Gilles, Kun kapinat kuolevat alkup. Quand Meurent les Insurrections (ADEL, Paris, 1998)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antifasismi&oldid=22113665”