Anomia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreikankielistä termiä. Yhtyeestä katso Anomia (yhtye).

Anomia (muinaiskreikaksi ἀ- kieltävä etuliite, νόμος nomos 'laki') eli normittomuus merkitsee sitä, ettei yhteisössä kyetä luomaan sääntöjä tilanteisiin, joissa niitä tarvitaan. Normatiivisen sääntelyn puutteessa ihmiset jäävät vaille tarvittavaa eettistä ohjausta tai ohjeistusta, mikä puolestaan näkyy muun ohessa rikollisuuden lisääntymisenä. Ihminen, joka hylkää vallitsevat normit ottamatta niiden tilalle uusia, on anominen ihminen.

Nimityksen ensimmäinen käyttäjä oli ranskalainen Émile Durkheim. Hän käytti sitä itsemurhia käsittelevissä tutkimuksissaan.[1] Durkheimin pohjalta on Robert K. Merton kehitellyt analyysin anomiasta.[2][1]

Afasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana anomia voi viitata myös afasian muotoon, joka ilmenee vaikeutena muistaa sanoja tai nimetä asioita ja joka johtuu useimmiten aivoverenkiertohäiriöistä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.