Anomalia (taloustiede)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anomalialla (engl. Anomaly) tarkoitetaan rahoituksessa ja taloustieteessä pitkäaikaista poikkeamaa markkinoiden tehokkuudesta.[1] Toisin sanoen, anomalia on pörssikurssien säännönmukaisuus, jolle ei löydy järjellistä eli rahoitusteorian tieteellisen valtavirtanäkemyksen mukaista rationaalista selitystä ja jota hyödyntämällä voi olla mahdollista saada ylimääräistä tai epänormaalia tuottoa (ks. CAP-mallin tuotto/riski-profiili).[2] Tyypillisen anomalian havaitseminen edellyttää suuria tietokantoja ja monimutkaisia tilastollisia menetelmiä. Anomalioilla on taipumuksena heikentyä tai jopa kadota kokonaan sen jälkeen kun niitä on julkisesti esitelty.[3] Osasyy tähän saattaa olla siinä, että sijoittajat pyrkivät hyödyntämään anomalioita osana sijoitusstrategiaansa etsiessään "ylituottoja".[4]

Pienet yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityskokoanomalian (engl. Size effect tai Small cap) mukaan pienten yritysten osakkeiden riskikorjattu tuotto on parempi kuin keskisuurten tai suurten yritysten osakkeilla.[1][2] Pienten yritysten osakkeiden suurempia tuottoja on pyritty selittämään sillä, että niistä uutisoidaan vähemmän eli hinnanmuodostukseen tarvittavaa informaatiota ei ole riittävästi saatavilla. Lisäksi pieniin yrityksiin sisältyvä riski on suurempi ja osakkeiden likviditeetti heikompi.[2] Yrityskokoanomalia on vuosien mittaan heikentynyt siitä huolimatta, että pienten yritysten riskit eivät ole pienentyneet vaan jopa kasvaneet, mikäli näihin yrityksiin liittyvää riskiä mitataan volatiliteetilla tai markkinariskillä.[2]

Arvo-osakkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Arvo-osake ja Kasvuosake

Arvo-osakkeiden anomalialla tarkoitetaan sitä, että arvo-osakkeet (engl. Value stocks) tuottavat paremmin kuin kasvuosakkeet (engl. Growth stocks). Tutkimustulos on päinvastainen siihen osakemarkkinoilla valloilla olevaan näkemykseen, että vain kasvuun sijoittamalla voi saada korkeita tuottoja pitkällä aikavälillä. Jakoa arvo- ja kasvuosakkeisiin mitataan yrityksen mm. markkina-arvon ja oman pääoman kirja-arvon (engl. Market to Book, M/B) suhteella. Arvoyhtiöillä M/B-luku on alhainen ja kasvuyhtiöillä korkea.[2]

Voittokerroin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittokerroin- eli P/E-anomalian (engl. Price to Earnings) mukaan alhaisen P/E-luvun osakkeilla on keskimäärin parempi tuotto kuin korkean P/E-luvun osakkeilla.[1] Tutkija Sanjoy Basu (1977)[5] on tiettävästi ensimmäinen rahoitusalan akateemikko, joka havaitsi voittokerroinanomalian.[4] Basun (1977, 1983) tutkimusten mukaan alhaisen P/E-luvun osakesalkku tuottaa paremmin kuin korkean P/E-luvun salkku, eikä tämä anomalia poistu edes ottamalla huomioon portfolion komponenttien beta-kertoimen.[5][6] Yksi tulkinta siitä miksi näinkin yksinkertaisen strategian on havaittu tuottavan CAPM-teorian riskikorjattua tuottoa ylittävää epänormaalia tuottoa on se, että markkinoiden tasapainomalli ei välttämättä kykene asianmukaisella tavalla mukauttamaan sijoituskohteiden tuotto- ja riskiprofiileja.[4] Mikäli CAPM-teorian beta-kerroin ei pysty heijastamaan osakkeen riskitasoa kokonaisuudessaan, niin siinä tapauksessa voittokerroin- eli P/E-ilmiö pystyy toimimaan hyödyllisenä ylimääräisenä riskin kuvaajana.[4]

Tammikuuilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi rahoitusmarkkinoiden merkittävimmistä ja tutkituimmista anomalioista on niin sanottu tammikuuilmiö. Tammikuuilmiöksi kutsutaan tehokkaiden markkinoiden anomaliaa, jossa etenkin pienten yhtiöiden pörssikurssit kohoavat keskimääräistä enemmän tammikuussa.[1] Tutkijat Donald B. Keim (1983)[7], Marc R. Reinganum (1983)[8] sekä Marshall E. Blume & Robert F. Stambaugh (1983)[9] havaitsivat, että pieniin yrityksiin liittyvä yrityskokoanomalia esiintyy käytännössä ainoastaan tammikuussa. Itse asiassa, ensimmäisten kahden viikon aikana vuoden alusta lukien.[4] Näiden tutkimustulosten valossa anomaliaa onkin alettu kutsua myös pienet yritykset tammikuussa -ilmiöksi.[4] Tammikuuilmiö ei selity verolainsäädännön yksityiskohdista tai yritysten tilivuosien päättymisen yhteydessä tapahtuvasta taloudellisen aseman parantamisesta. Ilmiö on heikentynyt julkisuuden ansiosta.

Momentum-ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat Jegadeesh ja Titman (1993)[10] toteavat, vastoin Eugene Faman (1970) tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä, että osakkeiden menneitä tuottoja seuraamalla voidaan saavuttaa riskikorjattua tuottoa ylittävää "epänormaalia tuottoa". Jegadeesh ja Titman (1993) jakoivat osakkeet "voittajiin" ja "häviäjiin" viimeaikaisen menestyksen perusteella. Heidän varsin yksinkertaisen momentum-strategian tavoitteena oli ostaa "voittajia" ja myydä "häviäjiä", sillä oletuksella että hyvät osakkeet jatkaisivat viimeaikaista menestystään ja huonot osakkeet jatkaisivat viimeaikaista häviämistään.[10] Jegadeeshin ja Titmanin (1993) havaitseman momentum-ilmiön on selitetty olevan seurausta sijoittajien alireagoinnista uutisiin.[2]

Muita esimerkkejä anomalioista:selvennä

  • Kalenteri- ja vuodenaika-anomaliat.
    • Maanantai-ilmiön mukaan osakkeiden tuotto on keskimäärin huonompi alkuviikosta kuin loppuviikosta.
    • Viikonloppuilmiö
    • Kuunvaihdeilmiö
    • Halloween-ilmiö, tai "myy toukokuussa" -anomalia. Tämän ilmiön mukaan osakkeet ovat nousussa etenkin marraskuusta huhtikuuhun, minkä vuoksi osakkeet kannattaa myydä toukokuussa pois ja pitää kesän aikana portfoliossa suurempaa käteispainoa, jonka jälkeen osakkeet kannattaa ostaa marraskuussa takaisin osakesalkkuun.lähde?
  • Talvella, etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla, valon määrän vähentyessä ihmisiä masentaa ja se heijastuu sijoituskäyttäytymiseen, eli osakemarkkinat sukeltavat tai matelevat. (eng. Seasonal Affective Disorder, SAD)lähde?
  • Listautumisanti-ilmiö (eng. Initial Public Offering, IPO)selvennä
  • Laiminlyödyt tai heitteillejätetyt yritykset (eng. Neglected firm effect) ovat yrityksiä, jotka ovat liian pieniä tai mitättömiä Wall Streetin analyytikkojen suositeltaviksi. Tämän seurauksena niistä uutisoidaan vähemmän ja niihin sijoittamalla voi olla mahdollista saada ylituottoja. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ilmiö saattaakin johtua yrityskokoanomaliasta ja pienistä yrityksistä.lähde?
  • Tulosjulkistusanomalian (eng. Earnings Report) mukaan kannattaa ostaa yrityksen osakkeita heti positiivisen tulosjulkistuksen jälkeen, sillä tämän anomalian mukaan osakemarkkinoiden reaktio tulee viiveellä. Tämä on vastoin Eugene Faman (1970) tehokkaiden markkinoiden hypoteesia, jossa hintareaktion oletetaan tapahtuvan "välittömästi".lähde?
  • Jos kuukauden 13. päivä on perjantai, kurssit kohoavat keskimääräistä enemmän.lähde?
  • Saudi-Arabian pörssissä kurssivaihtelu heikkenee islamilaisen kalenterin ramadankuukauden aikana.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Jussi Nikkinen, Timo Rothovius & Petri Sahlström: Arvopaperisijoittaminen, s. 86–88. WSOY, 2008. ISBN 951-0-26627-2.
  2. ↑ a b c d e f Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen: Moderni rahoitus, s. 168–172. WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-35877-1.
  3. ↑ a b Kauko, Karlo: Kuinka pörssikurssit kehittyvät. Arvopaperi, tammikuu 2008, 28. vsk, nro 1, s. 41.
  4. ↑ a b c d e f Zvi Bodie, Alex Kane & Alan J. Marcus: Investments, s. 359–366. McGaw-Hill Companies, Inc., 2002. ISBN 0-07-2339160-0.
  5. ↑ a b Sanjoy Basu: Investment Performance of Common Stocks in Relation to Their Price-Earnings Ratios: A Test of the Efficient Market Hypothesis. The Journal of Finance, 1977, nro 3, s. 663–682. doi:10.1111/j.1540-6261.1977.tb01979.x. ISSN 1540-6261. http://ww.e-m-h.org/Basu1977.pdf Artikkelin verkkoversio. en
  6. ↑ Sanjoy Basu: The Relationship between Earnings' Yield, Market Value and Return for NYSE Common Stocks. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 129–156. doi:10.1016/0304-405X(83)90031-4. https://www8.gsb.columbia.edu/sites/valueinvesting/files/files/02basu_83_earnings_yield.pdf Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Donald B. Keim: Size Related Anomalies and Stock Return Seasonality. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 13–32. doi:10.1016/0304-405X(83)90025-9. http://www.business.unr.edu/faculty/liuc/files/RUC/ResearchMethod/Keim_JanEffect_1982.pdf Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Marc R. Reinganum: The Anomalous Stock Market Behavior of Small Firms in January: Empirical Tests for Tax-Loss Selling Effects. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 89–104. ISSN 0304-405X. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Marshall E. Blume & Robert F. Stambaugh: Biases in Computed Returns - an Application to the Size Effect. Journal of Financial Economics, 1983, s. 387–404. http://teach.business.uq.edu.au/courses/FINM6905/files/module-2/readings/Blume%20Stambaugh.pdf Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b Narasimhan Jegadeesh, Sheridan Titman: Returns to Buying Winners and Selling Losers: Implications for Stock Market Efficiency. The Journal of Finance, 1993, nro 1, s. 65–91. doi:10.1111/j.1540-6261.1993.tb04702.x. ISSN 1540-6261. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anomalia_(taloustiede)&oldid=21907013”