Annikki Kaivola-Bregenhøj

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Annikki Kaivola-Bregenhøj (s. 1939) on suomalainen folkloristi ja Turun yliopiston eläkkeellä oleva professori.

Kaivola-Bregenhøj väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1973 arvoituksia käsittelevällä tutkimuksella. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa, Kööpenhaminan yliopistossa ja Suomalaisen tiedeakatemian tutkijana. Lukuvuoden 1988–1989 hän oli vierailevana tutkijana Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa. Vuodet 1993–2004 hän toimi Turun yliopiston folkloristiikan professorina, ja hänen aikanaan turkulainen folkloristiikka painottui yhä selvemmin kertomusten ja kerronnan tutkimukseen.[1] Sen jälkeen hän toimi talven 2005 niin sanottuna Suomi-professorina antropologian oppiaineessa Lakeheadin yliopistossa Thunder Bayssa Kanadassa.[2]

Folkloristina Annikki Kaivola-Bregenhøj lähestyy myös unia ja unista kertomista folklorena, ja on tarkastellut kirjoissaan unia, niiden tulkitsemista ja niistä kertomista.[3]

Annikki Kaivola-Bregenhøj on naimisissa tanskalaisen perinteentutkijan Carsten Bregenhøjn kanssa, joka on toiminut arkistonhoitajana Dansk Folkemindesamlingissa ja sitten Vaasassa Österbottens traditionsarkivissa vuodet 1972–2006.

Vuonna 2011 Kalevalaseura palkitsi hänet Kekrinpäivän tunnustuspalkinnolla, joka jaetaan suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille.[4]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivola-Bregenhøj on julkaissut kymmenien tieteellisten artikkelien lisäksi useita monografioita, kuten vuonna 1987 julkaistu Kertomus ja kerronta ja sen vuonna 1996 julkaistu englanninkielinen laitos Narrative and narrating: Variation in Juho Oksanen's storytelling; vuonna 1983 Kööpenhaminassa ilmestynyt Bondebryllup: Optegnelser i Dansk Folkemindesamling; vuonna 2001 SKS:ltä ilmestynyt Riddles: Perspectives on the Use, Function and Change in a Folklore Genre.

  • Etnologinen tulkinta ja analyysi : kohti avoimempaa tutkimusprosessia (2016, Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry.) yhdessä mm. Jukka Jouhkin, Tytti Steelin ja Inkeri Hakamiehen kanssa
  • Suomalaisten unet (2013, Karisto)
  • Kertojat ja kuulijat osana teosta Viisas matkassa, vara laukussa : näkökulmia kansanperinteen tutkimukseen (2013, Turun Yliopisto) toim. Tuomas Hovi, Kirsi Hänninen, Merja Leppälahti ja Maria Vasenkari
  • Kerrotut ja tulkitut unet: Kulttuurinen näkökulma uniin (2010, Suomalaisen kirjallisuuden seura)
  • Historia purkautuu kertomuksiksi: naiset kertovat sodasta teoksessa Kansanomainen ajattelu (2007, Suomalaisen kirjallisuuden seura) toim. Eija Stark ja Laura Stark
  • Narrating, doing, experiencing : Nordic folkloristic perspectives (2006, Suomalaisen kirjallisuuden seura) yhdessä mm. Barbro Kleinin, Anne Heimon ja Torunn Selbergin kanssa
  • Kertomus ja kerronta (1988, Suomalaisen kirjallisuuden seura)
  • Kertomuksen toistaminen (1986, Kustantaja tuntematon)
  • Vanhoja arvoituksia (1983, Suomalaisen kirjallisuuden seura)
  • Finnish folkloristics. 1 (1974, Suomalaisen kirjallisuuden seura) yhdessä Urpo Venton ja Pentti Leinon kanssa.
  • Models of expression in the Finnish riddle genre, syntactic, stylistic, semantic and structural investigations (1978, Helsingin yliopisto)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Folkloristiikan oppiaine 50 vuotta 7.10.2013. Turun yliopisto.
  2. Annikki Kaivola-Bregenhøj Linkedin. [vanhentunut linkki]
  3. Merja Leppälahti: Kirja-arvio: Unien maantiedettä (pdf) Elore vol. 17. 2/2010. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Arkistoitu 19.1.2022. Viitattu 5.7.2021.
  4. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot Kalevalaseura. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 5.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.