Annika Takala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Annika Maria Takala (omaa sukua Uotila) (19211996) oli psykologi ja kasvatustieteilijä. Takala toimi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessorina 1960-1971, Joensuun yliopiston käytännöllisen kasvatustieteen professorina 19711984 ja Suomen Akatemian tutkijaprofessorina 19781981. Hän tutki kasvatuspsykologiaa ja -sosiologiaa, erityisesti sosiaalistumista ja julkaisi muun muassa teokset Lapsen henkinen kasvu ja sen ohjaaminen (1960), Uuden sukupolven vaihtoehdot(1974), Ihmiseksi kasvaminen (1997) ja puolisonsa professori Martti Takalan kanssa teoksen Psykologinen kehitys lapsuusiässä. Tutkimusraportissaan Peruskoulun oppilaiden kognitiivisesta, sosiaalisesta ja eettisestä kehityksestä heidän kirjoittamiensa aineiden valossa (Joensuun korkeakoulu 1981) hän mm. osoitti peruskoulun merkityksen lasten tiedollisessa kehityksessä kauan ennen PISA-tutkimuksia.

Annika Takala oli tieteidenvälisen kasvatuksen tutkimuksen uranuurtajia Suomessa. Hän kirjoitti ja toimitti mm. kansainvälisyyskasvatusta ja koulutuksen taloustiedettä käsitteleviä julkaisuja.

Lähteet [muokkaa]

Simo Seppo (toim.) Ihmisen kasvu ja sosiaalistuminen. Joensuun korkeakoulun julkaisuja. Joensuu 1981. Juhlakirja

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.