Annihilationismi
Sivulta puuttuu Annihilationismi tai annihilaatio-oppi on kristillinen oppijärjestelmä eli doktriini, jonka mukaan kuoleman jälkeen syntisen ihmisen sielu raukeaa tyhjiin eli häviää. Tämän vuoksi asiasta käytetään myös käsitettä tyhjiinraukeaminen. Käsite ei ole saavuttanut virallista tukea kristillisiltä suuntauksilta lukuun ottamatta yksittäisiä herätysliikkeitä. Valtaosan kirkko-oppien mukaan syntiset joutuvat helvettiin, josta käytetään toisinaan sanaa kadotus.
[muokkaa] Historia
Uudesta testamentissa mainitaan syntisen sielun kuolemanjälkeinen tuhoaminen sekä Paavalin kirjeissä että Johanneksen evankeliumissa. Tästä mahdollisuudesta keskusteltiin kristikunnan alun teologiassa sekä kaikkien mahdollisuudesta pelastua. Nämä näkökulmat hävisivät ikuiselle helvetille ja viimeistään keskiajan kynnyksellä piinahelvetistä tuli ainoa mahdollinen tulkinta.[1]
Tyhjiinraukeamiseen sai heikosti kannatusta ennen 1800-lukua. Merkittävin annihilationismia kannattanut liike oli 1800-luvun puolivälissä milleriläisestä adventismista irtaantunut seitsemännen päivän adventistit eli Adventtikirkko. Se syntyi Pohjois-Amerikassa toisen herätysliikeaallon myötä. Toinen milleriläisestä adventismista 1870-luvulla erkaantunut Jehovan todistajat -liike peri myös tyhjiinraukeamisopin.[2] Adventtikirkon näkemys on ns. konditionalistinen. Annihilaatio tapahtuu lopullisesti vasta jumalattomien ylösnousemuksen jälkeen tapahtuvan tekojen mukaisen rankaisemisen jälkeen.
Kirkollinen kahden tuhannen vuoden helvettiperinne on tullut uudessa teologiassa kyseenalaiseksi. Samalla annihilaatio-oppi on saanut teologien tukea puolelleen, vaikkakaan se ei ole saavuttanut virallista tukea kristillisiltä suuntauksilta lukuun ottamatta yksittäisiä herätysliikkeitä.[3] Karkeasti jakaen nykyisten kristillisten teologien johtopäätökset ovat joko sielun katoaminen tai ikuinen kärsimys. Toisinaan teologit liikkuvat näiden kahden välisellä rajamaalla ja kirjoittajan lopullinen kanta jää epäselväksi.[3]
[muokkaa] Lähteet
- Kuula, Kari: Helvetin historia: Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-350-6.
