Anne Taskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anne "Heinäsirkka" Taskinen
kuva: Harri Ahola
kuva: Harri Ahola
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1958
Helsinki
Kuollut4. joulukuuta 2019 (61 vuotta)
Helsinki
Ammatti muusikko, toimittaja, näyttelijä
Muut tiedot
Lempinimet Heinäsirkka

Anne Linnea Taskinen, taiteilijanimeltään Heinäsirkka, (3. helmikuuta 1958[1] Helsinki[2]4. joulukuuta 2019 Helsinki[3]) oli suomalainen muusikko, toimittaja ja näyttelijä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskinen tuli julkisuuteen Sleepy Sleepersin laulajana 1970-luvun loppupuolella. Hän oli 1980-luvulla hetken myös Leningrad Cowboysien rivissä. Taskisen ensimmäinen soolosingle ilmestyi vuonna 1979 ja ensimmäinen albumi vuonna 1985.[4]

Hän oli Suomen ensimmäinen itse omia kappaleitaan säveltänyt ja sanoittanut naismuusikko ja rocklaulaja.[5] Rockin korkeat korot -idea keksittiin jo 1970-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa se poiki kaksi jättikonserttia, kolmeosaisen TV-dokumentin ja kirjan Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia, joissa kaikissa Taskinen oli mukana.

Toimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskisella oli 1980-luvun lopussa Yleisradiossa oma radio-ohjelma Kissanainen sähisee ja kehrää ja vähän myöhemmin hän oli käsikirjoittamassa ja nauhoittamassa televisio-ohjelmaa Zoo. Toimittajana Radio Suomessa hän aloitti 1992 ja on ollut mm. ohjelmissa Yöradio, Sininen Kuu, Tähtien kertomaa, Muukalaisia yössä, Mitä Suomi soitti, Verkko soi, Tunnelmassa, Iltatähti ja Valoa ikkunassa.[5]

Hän toimi myös Taiteilijoiden rauhanjärjestö PAND:in varapuheenjohtajana sekä Iltalehden freelancetoimittajana (musiikki- ja kulttuurijuttuja).[5]

Näyttelijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskinen teki pääosat Sina Kujansuun Äideistä parhain -veijaritarinassa ja Tampereen teatterikesän musikaalissa Coctail-kutsut. Hän oli toisessa naisroolissa Gilles Charmantin elokuvassa Iron Horsemen, jota esitettiin elokuvafestivaaleilla ulkomaillakin. Sivurooleja hänellä oli Aki Kaurismäen lyhytelokuvissa.[5] Vuonna 2008 hänet nähtiin Risto Räppääjä -elokuvan goottinoitana.

Tapahtumajärjestäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskinen toimi tapahtumajärjestäjänä mm. seuraavissa tapahtumissa:

  • 1982 Nice Night, Vanha yo-talo Helsinki
  • 1983 Nice Night, mm. Kåren Turku, Tampereen yo-talo
  • 1984 Suomen Naiset Allstars, Kaivopuisto Helsinki
  • 1985 Pikku Naisia Musafestivaali, Ravintola Kaisaniemi Helsinki
  • 1987 Pikku Naisia, Tavastia Helsinki
  • 2000 Rockin korkeat korot, Tavastia Helsinki
  • 2002 Rockin korkeat korot, Tavastia Helsinki
  • 2004 Rockin korkeat korot, Tavastia Helsinki
  • 2004 Konsertti Sydänlasten ja -aikuisten hyväksi, Savoy-teatteri Helsinki
  • 2005 Suomen Live Aid – Köyhät ylös!, Kulttuuritalo Helsinki
  • 2005 Rockin korkeat korot Uusivuosi, Savoy-teatteri Helsinki
  • 2006 Kynttiläkonsertti tsunamin uhrien muistoksi, Juttutupa Helsinki
  • 2006 Presidentti Tarja Halosen vaaliklubit, Kulttuuriareena Gloria Helsinki
  • 2007 Suomen Live Aid II, Kulttuuriareena Gloria Helsinki
  • 2009 Konsertti Sydänlasten ja -aikuisten hyväksi, Savoy-teatteri Helsinki
  • 2010 Rockin korkeat korot 10 vuotta!, Tavastia Helsinki
  • 2011 Valoa & Voimaa -konsertti syöpää sairastavien hyväksi, yhteistyössä Syöpäsäätiön kanssa, Savoy-teatteri Helsinki
  • 2012 Tilkantori skulaa – Georg Malmsténin hengessä, Helsinki
  • 2013 Tilkantori skulaa – Olavi Virran hengessä, Helsinki
  • 2014 Tilkantori skulaa – Junnu Vainion hengessä, Helsinki
  • 2015 Tilkantori skulaa – Hectorin hengessä, Helsinki
  • 2016 Tilkantori skulaa – Juicen hengessä, Helsinki

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskinen kuoli 61-vuotiaana keuhkoveritulppaan kotonaan Helsingin Pikku Huopalahdessa.[6]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muilla albumeilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jimmy, Jimmy Jim / Et pysty mua sä jättämään EMI, 1979
  • Nähdään Snoopy / Ranskalainen yö EMI, 1980
  • Et saa mun sieluain / Protestilaulu/ Kling, Kling / Lost In your Bloody eyes, HSEP2001, 1981
  • Kun nainen kaipaa miestään / En oo koskaan ollut morsian Johanna, 1983
  • Ghettojen yöt / Rakkaus Screamin', 1984
  • Linnuntiet / Rakas, etkö sä näe Gold Disc, 1985
  • Oivallinen tilaisuus / Rakkaus (maxisingle) Gold disc, 1985
  • Helsingin yöt / Yö ei tule yksin Gold Disc, 1987
  • Yö, tähdet ja viiniä / Mikset sä jää Polarvox, 1987
  • Heinäsirkka & Royal Philharmonics: Every little bit hurts / Guardian Angel SNK, 1990
  • Rautaa ja magneettia / Faaraoiden salaisuus Edel/Spektri, 1994
  • Pantterin kyyneleet / Talven maa Spektri, 1998
  • 25 or 6 to 4 / X-mas song, Roima Edel/Spekri, 2008
  • Oi Intia / Lyijyä ja lasia Spektri, 2013
  • Julista rauhaa (single CD:ltä Symmetria) Spektri, 2015

Muilla singleillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Apua-orkesteri: Maksamme velkaa Poko, 1985
  • Heinäsirkka & Mikko Perkoila; Stadi on 10 (Kisabiisi) TUL, 1999

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot: Suomalaisen naisrockin historia!. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28404-1.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]