Nuoren tytön päiväkirja

Wikipedia
Ohjattu sivulta Anne Frankin päiväkirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuoren tytön päiväkirja
Het Achterhuis
Dagboek anne frank.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Anne Frank
Kansitaiteilija Helmut Salden
Kieli hollanti
Genre Omaelämäkerta
Kustantaja Contact Publishing
Julkaistu 1947
Suomennos
Suomentaja Eila Pennanen [1]
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1955
Sivumäärä 235[1]
ISBN 951-31-1829-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Nuoren tytön päiväkirja (Het Achterhuis) on hollantilaisen juutalaistytön Anne Frankin (19291945) toisen maailmansodan aikana kirjoittama päiväkirja. Sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1947.

Päiväkirjan vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Frank kirjoitti päiväkirjaansa ensin kotonaan, sitten perheensä piilopaikassa. Hän oli saanut kirjan 13-vuotislahjakseen. Ensimmäinen merkintä on tehty 12. kesäkuuta 1942 ja viimeinen 1. elokuuta 1944. Ensimmäisen parin kuukauden aikana Anne ei vielä kirjoittanut päiväkirjaansa säännöllisesti. Hän kirjoitti "kirjeitä" monelle erinimiselle kuvitteelliselle ystävälle. Nimet hän keksi Joop ter Heul -kirjasarjan henkilöiden mukaan ja ilmeisesti kuvitteli itsensä päähenkilö Jopieksi.[2] Myöhemmin Anne käytti päiväkirjassaan pelkästään nimeä Kitty.

Vuoden 1942 lopussa ja 1943 puolivälissä Anne alkoi kirjoittaa omaelämäkerrallisia kertomuksia pihasiivestä ja kouluajoilta, vuoden 1943 lopussa alakuloisia satuja ja vertauskuvallisia kertomuksia.[3]

Kun Frankin perhe ja muut heidän piilopaikassaan olleet oli pidätetty, samassa talossa työskennelleet Otto Frankin yrityksen työntekijät Miep Gies ja Bep Voskuijl ottivat Annen päiväkirjan ja muut hänen kirjoituksensa talteen. Heidän tarkoituksenaan oli säästää ne, kunnes tyttö tulee itse takaisin.[4] Hän ei kuitenkaan enää palannut keskitysleiriltä. Miep Gies ei silti lukenut papereita eikä antanut muidenkaan lukea.[5] Otto Frank käänsi päiväkirjasta osia saksaksi äidilleen. Samoja tekstejä näytettiin myöhemmin eräälle historioitsijalle, joka halusi julkaista päiväkirjan. Aluksi Otto Frank ei pitänyt ajatuksesta, mutta lopulta hän suostui.[6]

Eri versiot ja epäilyt aitoudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne kirjoitti lahjaksi saamansa päiväkirjan täyteen, jonka jälkeen hän kirjoitti kolmeen muuhun muistikirjaan – näitä kutsutaan versioksi A.[7] Sitten hän kuuli radiosta, että Hollannin valtio on kiinnostunut sodasta kertovista tavallisten ihmisten tekemistä kirjoituksista[8] ja alkoi keväällä 1944 muokata päiväkirjastaan julkaisukelpoisempaa B-versiota erillisille papereille.[7] [9] Hän muun muassa jätti pois tarpeettomilta tuntuneita yksityiskohtia, haaveilua ja muuta vastaavaa.[8] Sisällölliset ja tyylilliset korjaukset viittaavat siihen, että Anne ajatteli jo tekstiensä mahdollista julkaisua.[10] Paperipinon päällimmäisenä oli kuitenkin sivu, jossa Anne sanoo pitävänsä huolen, ettei kukaan lue hänen päiväkirjaansa. Sivun tarkoitus ei kuitenkaan ole varma, ja Otto Frank jätti sen pois julkaistusta versiosta.[10] C-versioksi kutsutaan Otto Frankin julkaisemaa tekstiä, joka oli muotoiltu B-version pohjalta.[7]

Alkuperäisessä päiväkirjassa oli tarina perheriidasta, joka alkoi siitä, että päiväpeittoon oli jäänyt neula Annen äidin korjauksen jäljiltä. Isosisko Margot satutti itsensä neulaan, ja isä alkoi torua äitiä. Sen jälkeen Anne oli kirjoittanut 74 rivin pituisen analyysin vanhempiensa avioliitosta.[11] B-versiosta hän jätti tarinan pois, mutta kertoi kuitenkin vanhempiensa välisestä suhteesta.[11] Otto Frank päätti kyseiset sivut luettuaan, ettei kenenkään tarvitse tietää niistä, ja piilotti ne viimeisen päiväkirjamerkinnän kanssa erilleen muista teksteistä.[12] Myöhemmin hän numeroi irtosivut. Otto aikoi julkaista päiväkirjan B-version, koska Anne oli itse muokannut sen julkaistavaksi, ja todeta, että tytön mielipide oli kolmessa kuukaudessa muuttunut.[12] Kun päiväkirja annettiin julkaisijoille, he pitivät joitakin seksuaalisuuteen liittyviä kohtia sopimattomina kristittyjen näkökulmasta.[8] Annen itse muokkaamasta versiosta puuttui katkelma, jossa hän oli kirjoittanut mielenkiinnostaan ystävänsä vartaloon – tosin hänen isänsä lisäsi kohdan takaisin julkaisemaansa versioon.[13]

Alankomaiden valtiollinen sota-asiakirjain laitos (RIOD) julkaisi kuitenkin uuden laitoksen päiväkirjasta. Se sisälsi A- ja B-version sekä Otto Frankin 1947 julkaiseman C-version.[12]

Koska uusnatsit väittivät päiväkirjaa väärennökseksi, Otto Frankin piti Hampurin käräjäoikeuden käskystä luovuttaa kaikki Annen kirjoittamat tekstit tutkittavaksi.[14] B-version Otto Frank oli antanut jo aikaisemmin ystävälleen Cor Suijkille, eikä hän halunnut sitä enää tutkinnankaan jälkeen takaisin.[14] Hän kuitenkin kielsi B-version julkaisun eikä halunnut Suijkin kertovan koko asiasta, ennen kuin hän itse ja hänen toinen vaimonsa ovat kuolleet.[15]

Päiväkirjan aitoutta koskevien epäilyjen takia Hollannin valtio julkaisi vuonna 1981 todistuksen siitä, että päiväkirja on aito.[16]

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren tytön päiväkirja on käännetty 55 kielelle, ja sitä on painettu 25 miljoonaa kappaletta.[17] Se onkin maailman myydyin päiväkirja.[17] Se on myös maailman luetuin natsien rikoksista kertova kirjallinen dokumentti. Päiväkirja on liitetty osaksi Unescon ylläpitämää maailmanmuistoluetteloa. Unescon mukaan päiväkirja on yksi maailman 10 luetuimmasta kirjasta.[18] Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela luki päiväkirjaa muiden vankien kanssa ollessaan vankilassa Robben Islandilla, ja he saivat siitä rohkaisua.[19]

Suomessa päiväkirja ilmestyi Eila Pennasen suomentamana nimellä Nuoren tytön päiväkirja vuonna 1955, jonka jälkeen siitä on otettu useita painoksia. Uusi, Anita Odén suomennos ilmestyi 2002. Uusi suomennos on tehty päiväkirjan täydennetystä versiosta, joka julkaistiin Hollannissa vuonna 1991. Siinä on mukana edellisestä versiosta pois jätettyjä kohtia, ja se on kaikkein alkuperäisimmän päiväkirjan mukainen.

Päiväkirjan pohjalta on tehty elokuva The Diary of Anne Frank vuonna 1959. Aiheesta on tehty myös useita muita elokuvia ja dokumentteja, esimerkiksi Anne Frank -niminen. Espanjassa päiväkirjasta on tehty musikaali Ana Frank, Un Canto a la Vida (suom. Anne Frank – laulu elämälle). Musikaalin ensi-ilta oli Madridissa 28. helmikuuta 2008.[20] Siinä päiväkirja on herätetty eloon yhdeksi päähenkilöksi ja Anne Frankin alter egoksi.[20]

Suomessa julkaistut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja; suom. Eila Pennanen. 19. p, Tammi 2001. Alkuteos: Het Achterhuis 1947.
  • Frank, Anne: Päiväkirja, uusi laitos; toim. Otto Frank ja Mirjam Pressler, suom. Anita Odé. Tammi 2002. Alkuteos: Het Achterhuis. Herziene en vermeede editie 1991.
  • Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja [Äänite]; suom. Eila Pennanen. Suomen äänikirjat 2000, Ulkoasu: 8 C-kas. (10 h 45 min). Alkuteos: Het Achterhuis, lukija: Virpi Haatainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Melissa Müller: Anne Frank. Päiväkirjan salaiset sivut – elämäkerta. Gummerus, 1999.
  • Miep Gies: Anne Frank, suojattini. Tammi, 1988.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Netlibris - Kirjatarjottimet - Nuoren tytön päiväkirja Viitattu 1.9.2010. (suomeksi)
  2. Elämäkerta, s. 188–189
  3. Elämäkerta, s. 192–193
  4. Anne Frank, suojattini. s. 196–197
  5. Anne Frank, suojattini. s. 197 ja 202
  6. Anne Frank, suojattini. s. 240
  7. a b c Ralph Blumenthal: Newfound Pages From Anne Frank's Diary Set Off Furor. The New York Times, 10.9.1998. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2007. (englanniksi)
  8. a b c Ruth Wisse: A Romance of the Secret Annex. The New York Times, 2.7.1989. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.10.2007. (englanniksi)
  9. Elämäkerta, s. 193
  10. a b Elämäkerta, s. 194
  11. a b Elämäkerta, s. 214
  12. a b c Elämäkerta, s. 215
  13. Judy Wieder: Who censored Anne Frank? - theory that Frank rewrote her diary in preparation for publication. The Advocate, 23.12.1997. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.10.2007. (englanniksi)
  14. a b Elämäkerta, s. 216
  15. Elämäkerta, s. 218
  16. Silke Ballweg: Anne Frank: The Face of the Holocaust. Deutsche Welle, 12.6.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)
  17. a b Guinness World Records 2000. Suuri ennätyskirja. s. 134.
  18. Anne Frankin päiväkirjat YK:n suojelukseen Yle.fi 31.7.2009.
  19. Puhe Anne Frank-näyttelyn avajaisissa 1994 (englanniksi)
  20. a b Johanna Kippo: Anne Frank -musikaalista nousi kohu Espanjassa. Helsingin Sanomat, 9.2.2008.