Anna-Lena Grönefeld

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anna-Lena Grönefeld
Anna-Lena Grönefeld
Maa Saksan lippu Saksa
Asuinpaikka Saarbrücken, Saksa
Pituus 180 cm
Paino 75 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaiseksi 2003
Kaksinpeli
Paras sijoitus 14 (17.4.2006)
Turnausvoittoja 1
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet 3. kierros (2005)
Ranskan avoimet puolivälierät (2006)
Wimbledon 1. kierros (2004–2007, 2009, 2010)
Yhdysvaltain avoimet 4. kierros (2008)

Anna-Lena Grönefeld (s. 4. kesäkuuta 1985 Nordhorn) on saksalainen tennispelaaja. Hän on voittanut WTA-turnauksen kaksinpelissä kerran ja nelinpelissä yksitoista kertaa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönefeld pelasi ensimmäistä kertaa naisten ITF-tason tennisturnauksessa vuonna 2001; hän eteni Horbin turnauksessa toiselle kierrokselle. Seuraavana vuonna hän otti Saulgaussa ensimmäisen ITF-turnauksen voittonsa ja huhtikuussa 2003 hän aloitti ammattilaisuransa. Grönefeld voitti kauden 2003 aikana neljä ITF-turnausta (Hull, Hamilton, Vancouver ja Oyster Bay), pelasi ensimmäistä kertaa WTA-turnauksen pääsarjassa (pääsi toukokuussa Bolin turnaukseen karsintojen kautta) ja karsi ensimmäistä kertaa pääsystä aikuisten Grand Slam -turnaukseen. Hänen sijoituksensa WTA:n maailmanlistalla koheni kauden aikana yli 400 sijaa.

Vuosi 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Grönefeld voitti kaksi kaksinpelin ITF-turnausta, Modenan ja Denainin turnaukset, ja pelasi ensimmäistä kertaa WTA-tason turnauksen puolivälierissä; hän hävisi Palermossa puolivälieräottelunsa Anabel Medina Garriguesia vastaan luvuin 6–4, 6–3. Grönefeld nousi kauden aikana kaksinpelin maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja oli kauden päättyessä sijalla 75. Nelinpelissä hän eteni neljän WTA-turnauksen loppuotteluun, Tukholmassa, Vancouverissa, Cincinnatissa ja Filderstadtissa. Tukholman ja Cincinnatin turnauksissa hänen parinaan oli Emanuelle Gagliardi, Vancouverin turnauksessa Els Callens ja Filderstadtin turnauksessa Julia Scruff. Lisäksi hän voitti Juliana Fedakin kanssa Denainin ITF-tason nelinpeliturnauksen.

Vuosi 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Grönefeld pääsi menestyksen makuun myös WTA-tason kaksinpeliturnauksissa. Hän debytoi kaikkien Grand Slam -kisojen pääsarjassa ja eteni Wimbledonia lukuun ottamatta kaikissa kolmannelle kierrokselle. Hän eteni kolmessa WTA-turnauksessa loppuotteluun, helmikuussa Pattayalla ja syksyllä peräkkäisinä viikkoina Pekingissä ja Luxemburgissa; Pattayalla hän hävisi loppuottelun Conchita Martínezia vastaan kolmessa erässä (6–3, 3–6, 6–3), Pekingissä Marija Kirilenkoa vastaan suoraan kahdessa erässä (6–3, 6–4) ja Luxemburgissa Kim Clijstersia vastaan kahdessa erässä (6–2, 6–4).

Grönefeld pelasi myös hyvän nelinpelikauden voittaen kolme turnausta, helmikuussa Pattayalla ja syksyllä Torontossa ja Balilla; Pattayan turnauksessa hänen parinaan oli Marion Bartoli, Torontossa Martina Navrátilová ja Balin turnauksessa Meghann Shaughnessy. Lisäksi hän eteni Navrátilován kanssa nelinpelin välieriin sekä Wimbledonissa että Yhdysvaltain avoimissa; Wimbledonissa he hävisivät semifinaaliottelunsa Amélie Mauresmoa ja Svetlana Kuznetsovaa vastaan luvuin 6–4, 6–4 ja Yhdysvaltain avoimissa Jelena Dementjevaa ja Flavia Pennettaa vastaan luvuin 6–2, 6–4. Grönefeldin kaksinpelimenestys nosti hänet lokakuun alussa ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukkoon WTA:n kaksinpelin maailmanlistalla. Nelinpelin maailmanlistalla hän on ollut korkeimmillaan sijalla seitsemän (6. maaliskuuta 2006).

Vuosi 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2006 Grönefeld otti maaliskuussa uransa ensimmäisen WTA-turnausvoiton kaksinpelissä lyömällä Acapulcon Tier III -luokan turnauksen loppuottelussa Flavia Pennettan luvuin 6–1, 4–6, 6–2. Nelinpeliturnauksen hän voitti Acapulcossa parinaan Meghann Shaughnessy. Hän pelasi Shaughnessyn parina myös Australian avointen nelinpelissä edeten turnauksen semifinaaleihin. Kesällä Grönefeld ylsi kauden toisessa Grand Slam -kisassa, Ranskan avoimissa, puolivälieriin, joissa hän hävisi suoraan kahdessa erässä Justine Henin-Hardennelle; aiemmilla kierroksilla hän oli voittanut muun muassa 20:nneksi sijoitetun Marija Kirilenkon ja 32:nneksi sijoitetun Gisela Dulkon.

Vielä kesäkuisessa Eastbournen turnauksessa Grönefeld pelasi puolivälierissä, mutta Wimbledonissa hän hävisi jo ensimmäisellä kierroksella ja kauden lopuista 16 kaksinpelistään hän voitti vain neljä. Nelinpelissä hän voitti Shahar Pe'erin parina Stanfordin turnauksen kukistaessaan loppuottelussa parin Maria Elena Camerin / Gisela Dulko pistein 6–1, 6–4. Loppukauden kolmessa muussa nelinpelifinaalissa tuli tappio: Meghann Shaughnessyn parina San Diegossa parille Cara Black / Rennae Stubbs (6–2, 6–2), Cara Blackin parina Montréalissa parille Martina Navrátilová / Nadja Petrova (6–1, 6–2) ja Lisa Huberin parina Luxemburgissa parille Kveta Peschke / Francesca Schiavone (2–6, 6–4, 6–1).

Vuodet 2007 ja 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 2007 oli Grönefeldille edellistä heikompi. Kaksinpelissä hän putosi Australian avoimissa 2. kierroksella ja Ranskan avoimissa sekä Wimbledonissa 1. kierroksella. Vuoden aikana hän voitti WTA-kiertueella vain kuusi kaksinpeliä ja hävisi kuusitoista. Nelinpelissä hän voitti tammikuussa Meghann Shaughnessyn parina Sydneyn turnauksen kukistaen loppuottelussa parin Marion Bartoli / Meilen Tu erin 6–3, 3–6, 7–6(2). Australian avoimissa pari selviytyi puolivälieriin. Maaliskussa he selviytyivät Dohan turnauksessa välieriin, mutta sen parempaan Grönefeld ei enää yltänyt vuonna 2007. Vuoden päättyessä hän oli kaksinpelin maailmanrankingissa sijalla 204.

Vuonna 2008 Grönefeld on kilpaillut alemman tason ITF-turnauksissa ja voittanut kaksinpeliturnauksen Zlínissä, Alkmaarissa, Perigueux'ssa (myös nelinpelin voitto) ja Riminillä. Grand Slam -tasolle hän palasi elokuussa Yhdysvaltain avoimissa, joissa hän voitti ensimmäisellä kierroksella 11:nneksi sijoitetun Daniela Hantuchován, toisella kierroksella sijoittamattoman Jessica Mooren ja kolmannella kierroksella 17:nneksi sijoitetun Alizé Cornetin. Neljännellä kierroksella hän hävisi kuudenneksi sijoitetulle Dinara Safinalle eräluvuin 5–7, 0–6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]