Anna Politkovskaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Politkovskaja
Анна Политковская
Anna Politkovskaja haastattelussa Leipzigissa 2005.
Anna Politkovskaja haastattelussa Leipzigissa 2005.
Henkilötiedot
Syntynyt30. elokuuta 1958
New York, Yhdysvallat
Kuollut7. lokakuuta 2006 (48 vuotta)
Moskova, Venäjä
Ammatti toimittaja, kirjailija
Puoliso Aleksandr Politkovski
Lapset Vera, Ilja
Kirjailija
Aikakausi 1982–2006
Aiheet politiikka, lehdistönvapaus, ihmisoikeudet
Pääteokset Putinin Venäjä
Palkinnot

Amnesty International Global Award for Human Rights Journalism (2001)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Anna Stepanovna Politkovskaja (ven. А́нна Степа́новна Политко́вская, ukr. Ганна Степанівна Політковська, Hanna Stepanivna Politkovska; 30. elokuuta 1958 New York, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 2006 Moskova, Venäjä), o.s. Mazepa (ven. Мазе́па), oli journalisti ja viimeisinä vuosinaan työntekijöiden puoliksi omistaman Novaja gazeta -lehden toimittaja, joka identifioitui ukrainalaiseksi[1] ja jota media piti usein venäläisenä[2][3][4]. Politkovskaja alkoi kirjoittaa vuonna 1999 artikkeleita Tšetšenian ensimmäisestä ja toisesta sodasta, ja hänet tunnettiin Vladimir Putinin hallinnon arvostelijana. Politkovskajan syntymän aikoihin hänen vanhempansa toimivat New Yorkissa Neuvostoliiton YK-diplomaatteina, ja hän sai 1990-luvun alussa myös Yhdysvaltain kansalaisuuden.[5] Hän vietti lapsuutensa ja suoritti opintonsa Moskovassa, missä hän eli myös viimeiset vuotensa. Valmistuttuaan hän asui ajoittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Politkovskaja salamurhattiin 7. lokakuuta 2006 Moskovassa Venäjällä. Murhasta on esitetty lukuisia teorioita ja spekulaatioita. Kuusi miestä on tuomittu vankilaan murhan toteuttamisesta, mutta sen tilaajaa ei vieläkään tiedetä.[6]

Murha tapahtui Vladimir Putinin syntymäpäivänä. Siksi jotkut ajattelevat, että hänen murhansa oli Putinille annettu "syntymäpäivälahja".[7]

Työ journalistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politkovskaja opiskeli journalistiikkaa Moskovan valtionyliopistossa. Lopputyönsä hän kirjoitti Marina Tsvetajevasta.[8] Valmistumisensa jälkeen vuonna 1980 hän työskenteli Izvestija-sanomalehden palveluksessa. Kesäkuussa 1999 hän aloitti kolumnien kirjoittamisen Novaja Gazetaan, jonka omistajiin kuului Mihail Gorbatšov.lähde?

Politkovskaja oli varma, että Venäjän viranomaiset yrittivät myrkyttää hänet lentokoneessa, kun hän oli matkalla Beslaniin koulukaappauksen aikana. Armeija ja turvallisuuspalvelut vaikeuttivat usein hänen työskentelyään muun muassa uhkailemalla ja pitämällä häntä säilössä. Politkovskaja pystyi osoittamaan armeijan sekaantumisen taloudelliseen toimintaan Tšetšeniassa, ja hän esitteli kirjoituksissaan, kuinka rikollisliigat, tšetšeenipoliisit ja Venäjän armeijan upseerit toimivat yhteistyössä varastaessaan öljyä öljyputkista.lähde?

Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politkovskajan hauta Trojekurovskojen hautausmaalla Moskovassa.

Politkovskaja löydettiin 7. lokakuuta vuonna 2006 ammuttuna asuinkerrostalonsa hissistä Moskovasta.[9] Poliisi löysi ruumiin viereltä äänenvaimentimella varustetun Makarov PM -pistoolin ja neljä hylsyä. Politkovskaja oli ollut palaamassa ostoksilta, vienyt osan ostoksista asuntoon ja jättänyt osan talon eteiseen. Murhaaja yllätti Politkovskajan tämän palatessa hakemaan kassejaan. Eri lähteiden mukaan Politkovskajaa oli ammuttu joko neljästi tai kahdesti. Toisten mukaan häntä ammuttiin kahdesti sydämen tienoille, kerran olkapäähän ja vielä päähän, kun hän oli jo kuollut, ja toisten tietojen mukaan surmaluoteja oli kaksi, yksi rintaan ja toinen päähän varmistukseksi. Valvontakameroille tallentui ilmeinen murhaaja, 180-senttinen tumma-asuinen 30-vuotias mies ja hänen avustajansa, noin 30-vuotias nainen. Tekoa epäiltiin palkkamurhaksi.[10]

Murhatutkimuksia johti Venäjän valtakunnansyyttäjä Juri Tšaika. Novaja Gazeta lupasi murhan selvittämiseen johtavista tiedoista 25 miljoonan ruplan (740 000 euron) palkkion.[11]

Poliisin tutkijoiden Politkovskajan hautajaisten aikaisten teorioiden mukaan takana olivat tšetšeenit tai salaliittolaiset. Yhden tutkintalinjan mukaan murhan takana saattoivat olla miliisit, jotka tuomittiin Tšetšeniassa tehdyistä rikoksista Politkovskajan raportoinnin vuoksi. Toisessa versiossa syytettiin Tšetšenian pääministeriä, Ramzan Kadyrovia ja tämän johtamaa Tšetšenian turvallisuuspalvelua, koska Politkovskaja kirjoitti sen tekemisistä. Kolmas teoria oli, että kyseessä oli presidentti Putinin ja Kadirovin vastainen salaliitto. Venäjän lehdissä myös muistuteltiin, että Politkovskaja oli Venäjän äärikansallismielisten vihollinen.lähde?

Politkovskaja haudattiin tiistaina 10. lokakuuta 2006 Moskovan Trojekurovskojen hautausmaalle.[12] Venäjän hallinnon edustajia ei osallistunut hautajaisiin, joissa oli mukana ihmisoikeusasiamies Vladimir Lukin sekä moni Boris Jeltsinin ajan liberaalipoliitikko.

Reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi heti tapahtuman jälkeen maansa ryhtyvän Politkovskajan surmaajan löytämiseksi ”kaikkiin tarvittaviin toimiin”.[13]

Entinen Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov tuomitsi surmatyön, samoin muun muassa Yhdysvaltojen ulkoministeriön tiedottaja Sean McCormack.[14] Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja vaativat murhan perusteellista tutkimista. Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen syytti murhasta Venäjän tiedustelupalvelua.[15]

Suomi otti kantaa Euroopan unioniin puheenjohtajamaana[16] ja myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Thomas Hammarberg kommentoi tapahtumaa. Amnesty International arvioi, että Politkovskaja murhattiin, koska hän toimittajan työssään raportoi ihmisoikeusloukkauksista Tšetšeniassa ja muualla Venäjällä.[17]

Mielenosoitukset ja muistotilaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen PEN järjesti hiljaisen kynttilämielenosoituksen Anna Politkovskajan muistoksi Helsingissä Venäjän suurlähetystön edessä sunnuntaina 8. lokakuuta 2006. Politkovskajan muistoa kunnioittamaan kerääntyi yli tuhat mielenosoittajaa. Vastaavia mielenilmauksia järjestettiin muuallakin Suomessa,[18] ja myös Venäjällä ihmiset kokoontuivat murhaa paheksuviin mielenosoituksiin.

Tutkinnat ja tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2007 viranomaisten kerrottiin pidättäneen kaksi tšetšeenimiestä, joiden epäiltiin olevan murhan takana. Heidän sanottiin tallentuneen vakoilusatelliittien ottamiin kuviin. Satelliittien läsnäoloa Moskovan yllä perusteltiin lähestyvien presidentti Putinin syntymäpäivien turvajärjestelyllä. Venäjän viranomaiset eivät ottaneet kantaa pidätysuutiseen.[19][20] Lokakuussa 2007 kerrottiin kaikkiaan yhdeksän henkilön pidätyksistä, joiden joukossa oli ainakin yksi FSB:n virkailijalähde?.

Lopulta murhasta oli epäiltynä neljä henkilöä. Kolme avustajana pidettyä henkilöä oli pidätettynä, ja oikeudenkäynti alkoi vuoden 2008 lopulla. 19. helmikuuta 2009 syytetyt veljekset Džabrail ja Ibragim Mahmudov sekä entinen poliisi Sergei Hadžikurbanov vapautettiin oikeudenkäynnin jälkeen syytteistä. Syyttäjä ilmoitti hakevansa muutosta ylemmistä oikeusasteista.[21][22]

Anna Politkovskajan omaiset kertoivat 31. toukokuuta 2011, että murhasta on pidätetty Rustam Mahmudov,[23] josta oli annettu kansainvälinen etsintäkuulutus.[24] Venäjän viranomaiset vahvistivat tiedon.[23] Poliisi pidätti 24. elokuuta 2011 eläkkeellä olevan korkea-arvoisen poliisin epäiltynä Politkovskajan murhan järjestämisestä. Pidätetyn kerrottiin olevan Dmitri Pavljutšenkov, joka työskenteli aikanaan Moskovan poliisivoimien palveluksessa.[25] Vuonna 2012 Pavljutšenkov tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan tehtyään sopimuksen syyttäjän kanssa ja todistettuaan muita murhaan osallistuneita vastaan.[6]

Viisi miestä tuomittiin 9. kesäkuuta 2014 vankilaan Politkovskajan murhasta: surmaaja ja murhan järjestäjä saivat elinkautistuomiot, muiden tuomioiden pituudet vaihtelivat 12 ja 20 vuoden välillä. Murhan tilaajasta ei vieläkään ole tietoa.[6]

Syyttäjän mukaan Lom-Ali Gaitukajev toimi murhan järjestäjänä ja kokosi ryhmän. Hän sai elinkautisen rangaistuksen. Yhdessä ryhmä suunnitteli murhan ja hankki sitä varten aseen. Tuomioistuimen mukaan Rustam Makhmoudov ampui Politkovskajan. Hänet tuomittiin elinkautiseen rangaistukseen. Sergei Hadžikurbanov tuomittiin 20 vuoden vankeuteen murhajärjestelyjen välikätenä toimimisesta. Ibragim ja Džabrail Mahmudov, ampujan veljet, seurasivat Politkovskajaa ja he saivat osuudestaan 12 ja 14 vuotta vankeutta. Erillisessä oikeuskäsittelyssä vuonna 2012 entinen miliisi Dmitri Pavljutšenkov todisti viittä muuta vastaan, minkä jälkeen hänet tuomittiin 11 vuoden vankeuteen.[26]

Gaitukajev kuoli vankilassa 2017 maksasairauteen.[27][28]

Hadžikurbanov, joka on entinen Venäjän sisäministeriön erikoisjoukkojen upseeri, värvättiin vankilasta tiedustelujoukkueen johtajaksi Ukrainan sotaan vuoden 2022 lopussa. Hän allekirjoitti asevoimien kanssa puolen vuoden sopimuksen, jonka tultua täyteen hän sai armahduksen. Hän teki uuden värväyssopimuksen ja sotii parhaillaan Venäjän riveissä Ukrainassa.[29]

Anna Politkovskaja -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen ihmisoikeusjärjestö Reach Women in War myöntää vuosittain Anna Politkovskajan muistoksi palkinnon konfliktialueella ihmisoikeuksien hyväksi toimivalle naiselle, joka puolustaa konfliktin uhreja usein itsensä vaarantaen.[30] Ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 2007 Politkovskajan ystävälle ja kollegalle Natalia Estemirovalle, joka myös murhattiin kaksi vuotta myöhemmin Venäjällä.[31]

Palkitut[32]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Politkovskaja, Anna: Toinen Tshetshenian sota. Suomentanut Jukka Mallinen. Alkuteos: ven. Вторая чеченская, Vtoraja Tšetšenskaja. Helsinki: Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-141-9. Pystykorvakirja
  • Politkovskaja, Anna: Putinin Venäjä. Suomentanut Nina Saikkonen. Suomennettu pääosin englanninkielisestä käännöksestä Putin's Russia. Pystykorvakirja. Helsinki: Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-429-9).
  • Politkovskaja, Anna: Venäläinen päiväkirja. (A Russian Diary). Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-958-2.
  • Politkovskaja, Anna: Mitään salaamatta. Suomentanut Kirsi Luoma. Alkuteokset: За что (ven.) ja Nothing But the Truth (eng.). Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0552-5.

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Politkovskaja, Anna: A dirty war: a Russian reporter in Chechnya. Englanninkielinen. Kirjan artikkelit ovat ilmestyneet Novaja gazeta -lehdessä vuosina 1999–2001. Lontoo: The Harvill Press, 2001. ISBN 1-86046-897-7.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paleface on tehnyt Politkovskajasta kappaleen Politics of Politkovskaja
  • Koskisen Kerkon säveltämä ja sovittama muistokappale Uuden ajan kynnyksellä, 2006
  • Puk on tehnyt Politkovskajan murhasta kertovan kappaleen 7. lokakuuta, 2009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toimittanut Timo Forss: Like on Like: kirjoja vuodesta 1987. Iida Simes: Anna Politkovskaja Suomessa.. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0028-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Anna Politkovskajan haastattelu Yle Aamu-TV. 13.12.2002. Yle. Viitattu 9.1.2015.
  2. ↑ Toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin miltei kotiovelleen 8.10.2006. Turun Sanomat. Viitattu 15.4.2007.
  3. ↑ David Hearst: Anna Politkovskaya 9.10.2006. Guardian Unlimited. Viitattu 15.4.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Obituary: Anna Politkovskaya 7.10.2006. BBC. Viitattu 15.4.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Becky Smith: 'Independent journalism has been killed in Russia' 11.10.2006. Guardian Unlimited. Viitattu 16.4.2007. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Anna Politkovskajan surmaaja ja murhan järjestäjä tuomittiin elinkautiseen Helsingin Sanomat. 9.6.2014. Viitattu 9.6.2014.
  7. ↑ Kommentti | Navalnyin myrkyttäjä lähetti iskupäivän valinnalla viestin, jonka mukaan asialla on erikoispalvelu hallitsijan käskystä Helsingin Sanomat. 9.10.2020. Viitattu 17.11.2023.
  8. ↑ Like on Like Kirjoja vuodesta 1987, Toimittanut Timo Forss, 2007, sivut 155-159
  9. ↑ Murha tuomittiin laajasti 7.10.2006 (päivitetty 8.10.2006). HS. Viitattu 7.10.2013.
  10. ↑ Putin lupasi Venäjän selvittävän Politkovskajan murhan Helsingin Sanomat [vanhentunut linkki] (Arkisto)
  11. ↑ Politkovskajan murhan selvittämisestä luvassa palkkio Helsingin Sanomat (Archive.org)
  12. ↑ Anna Politkovskaja haudattiin Moskovassa 10.10.2006 (päivitetty 23.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2013.
  13. ↑ Putin: Venäjä tekee kaikkensa selvittääkseen murhan 9.10.2006. Iltasanomat. Viitattu 7.10.2013.
  14. ↑ Helsingin Sanomat 9.10.2006
  15. ↑ Venäläistoimittajan murha tuomittu laajalti 7.10.2006 (päivitetty 23.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2013.
  16. ↑ Politkovskajan murhan selvittämisestä luvassa palkkio ([vanhentunut linkki]) 8.10.2006 (päivitetty 9.10.2006). MTV3.fi. Arkistoitu . Viitattu 7.10.2013.
  17. ↑ Toimittaja Anna Politkovskaja murhattu 7.10.2006. MTV3.fi. Viitattu 7.10.2013.
  18. ↑ Yli tuhat kunnioitti Anna Politkovskajan muistoa Helsingissä 8.10.2006. MTV3.fi. Viitattu 7.10.2013.
  19. ↑ Iltalehti 10.2.2007
  20. ↑ Lehti: Kaksi pidätetty Politkovskajan murhasta 10.2.2007. HS. Viitattu 7.10.2013.
  21. ↑ Politkovskajan murhatutkimus palasi nollapisteeseen 19.2.2009. MTV3.fi. Viitattu 7.10.2013.
  22. ↑ Tšetšeeniveljekset vapautettiin Politkovskajan murhaoikeudenkäynnissä 19.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  23. ↑ a b Tšetšeenimies pidätetty epäiltynä Anna Politkovskajan murhasta 31.5.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  24. ↑ Venäjä etsintäkuulutti Politkovskajan murhasta epäillyn 12.5.2008. Iltalehti. Viitattu 7.10.2013.
  25. ↑ Korkea-arvoinen ex-poliisi pidätetty Politkovskajan murhatutkinnassa Turun Sanomat. 24.8.2011. Viitattu 24.8.2011.
  26. ↑ Anneli Ahonen: Anna Politkovskajan surmaaja ja murhan järjestäjä tuomittiin elikautiseen Helsingin Sanomat. 9.6.2014. Viitattu 17.11.2023.
  27. ↑ Venäjän hyökkäys | Anna Politkovskajan murhasta tuomittu mies sotii Ukrainassa Helsingin Sanomat. 14.11.2023. Viitattu 17.11.2023.
  28. ↑ Politkovskajan murhan suunnittelusta tuomittu mies kuoli vankilassa www.iltalehti.fi. Viitattu 17.11.2023.
  29. ↑ Venäjän hyökkäys | Anna Politkovskajan murhasta tuomittu mies sotii Ukrainassa Helsingin Sanomat. 14.11.2023. Viitattu 17.11.2023.
  30. ↑ Anna Politkovskaya Award RAW. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  31. ↑ Tunnettu ihmisoikeusaktivisti tapettiin Venäjällä Helsingin Sanomat. 15.7.2009. Viitattu 11.6.2014.
  32. ↑ Anna Politkovskaya Award Raw in War. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Politkovskaja, Vera & Giudice, Anna: Äitini. Anna Politkovskajan taistelu totuuden puolesta. (Una madre), suom. Elina Melander. Gummerus 2023 ISBN 978-951-24-3637-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Politkovskaja&oldid=22197034”