Anja Ignatius
Anja Ignatius (vuodesta 1931 Ignatius-Lagus, vuodesta 1935 Ignatius-Hirvensalo; 2. heinäkuuta 1911 Tampere – 10. huhtikuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen viulisti ja ensimmäisiä suomalaisia kansainvälisen tason jousisoittajia. Hän toimi viulunsoiton professorina Sibelius-Akatemiassa 1955–1978.[1]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anja Ignatius kuului Ignatiuksen kulttuurisukuun. Hänen isänsä oli Suomen Trikootehtaan insinööri Bengt Ignatius (1882–1944) ja äitinsä Elvi Lagus (1885–1959). Ignatiuksen puoliso vuodesta 1931 oli metsänhoitaja Veikko Hirvensalo.[2]
Kuusivuotiaana Anja joutui keskelle Suomen vapaussotaa, sillä hänen perheensä asui Tampereen keskustassa.[3]
Anja Ignatius opiskeli viulunsoittoa aluksi Tampereella, mutta hän osoittautui nopeasti niin lahjakkaaksi, että äiti vei hänet vuonna 1924 Pariisiin Nadaud’n oppiin ja vuonna 1928 Tšekkoslovakiaan Otakar Ševčíkin oppilaaksi. Kolmas merkittävä opettaja oli Carl Flesch, joka opetti Ignatiusta Berliinissä vuosina 1929–1931.
Ensikonserttinsa Ignatius piti 15-vuotiaana Helsingissä, ja arvostelut olivat kiittäviä. Hän alkoi tehdä esiintymiskiertueita sekä kotimaassa että ulkomailla.
Ignatiuksesta tehtiin 21-vuotiaana maan edustustaiteilija, kun hänet kutsuttiin Jean Sibeliuksen viulukonserton solistiksi toukokuussa 1933 järjestettyyn ensimmäiseen Suomesta koko Eurooppaan radioituun sinfoniakonserttiin.[3]
Ignatius soitti Radion sinfoniaorkesterin (RSO) solistina muun muassa Sibeliuksen viulukonserton Helsingin olympialaisten päätöskonsertissa 1952.[4] Hän konsertoi eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
Ignatius esiintyi sekä solistina että kamarimuusikkona ja tuli tunnetuksi Sibeliuksen läheisenä ystävänä ja tulkitsijana. Sibeliuksen viulukonserton hän esitti yli sata kertaa vajaan neljänkymmenen vuoden aikana.[5] Kaikkiaan hän konsertoi noin 400 kertaa; näistä kaksi kolmasosaa oli omia viuluiltoja ja loput konserttotulkintoja orkestereiden kanssa[5].
Kamarimusiikkia hän esitti muun muassa kahdeksan vuoden ajan Helsinki-kvartetin priimaksena.[5].
Anja Ignatius palkittiin Pro Finlandia -mitalilla 1948. Vuonna 1957 hänet kutsuttiin Sibelius-viikkojen tähtiviulistien sarjaan ensimmäisenä suomalaissolistina – ohjelmistossa oli silloinkin nimikkosäveltäjän viulukonsertto.[5]
Sibelius-Akatemian Anja Ignatius -viulukilpailu on nimetty Ignatiuksen mukaan.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karttunen, Antero: Anja Ignatius: Sibeliuksen tulkitsija. WSOY, Helsinki 2004. ISBN 951-0-29001-7
- Karttunen, Antero: ”Ignatius, Anja (1911–1995)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 264–266. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 216. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Luttinen, Jaana: Metsäneuvos Veikko Hirvensalo (1890–1955). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Karttunen 2004: 7.
- ↑ Yle Elävä arkisto.
- ↑ a b c d Karttunen 2004: 8.
- ↑ Järjestyksessään toinen Anja Ignatius -viulukilpailu käydään 20.-22.1.2023 Taideyliopisto 9.1.2023, viitattu 14.1.2023
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anja Ignatius Ylen Musiikin syntymäpäiväkalenterissa
- Ignatius, Anja hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
