Aniliini
| Aniliini | |
|---|---|
  |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 62-53-3 |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | C6H7N |
| Moolimassa | 93,1 g/mol |
| Tiheys | 1,02 g/cm³ |
| Sulamispiste | −6 °C |
| Kiehumispiste | 184 °C |
Aniliini (sanskritiksi नील, nila, ’sininen’, 'indigo') on yksikertainen aromaattinen yhdiste, jonka kemiallinen kaava on C6H7N ja rakennekaava C6H5NH2. Aniliinia käytetään polyuretaanin, tekokuitujen, väriaineiden ja lääkkeiden valmistuksessa.
Aniliini on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön öljymäinen neste, jolla on tunnusomainen haju. Aniliini muuttuu ruskeaksi ilman tai valon vaikutuksesta. Sen moolimassa on 93,1 g/mol, sulamispiste −6 °C, kiehumispiste 184 °C, suhteellinen tiheys 1,02 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 3,4 g/100 ml, taitekerroin 1,586 nD20[1], leimahduspiste 70 °C c.c., itsesyttymislämpötila 615 °C ja CAS-numero 62-53-3.[2]
Otto Unverdorben havaitsi ensimmäisen kerran aniliinin vuonna 1826 indigon uuttamisen yhteydessä. Friedlib Runge huomasi, että aniliinia esiintyy myös kivihiilitervassa. Kivihiiliterva oli ollut ei-toivottu sivutuote valokaasun valmistuksessa, mutta nyt sitä voitaisiin hyödyntää tekstiiliteollisuudessa. Tärkeän askeleen otti August von Hofmann yhdeksän vuotta myöhemmin onnistuessaan erottamaan aniliinia kivihiilestä.[3]
Anilismi on aniliinin aiheuttama myrkytystila.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Aldrich, Handbook of fine chemistry 2007-2008, sivu 232
- ↑ Aniliinin kansainvälinen kemikaalikortti
- ↑ Anton Sebastian: A Dictionary of the History of Science, s. 19. Informa Health Care, 2001. ISBN 185070418X. (englanniksi)
- ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P. 1993: Biologian sanakirja. Otava. Keuruu. ISBN 951-1-11390-9
